IRC-Galleria

Sain kysymyksen:
Juontuuko suomenkielen sana "kirous" sanasta "kirkko"?


Kirous on substantiivimuoto verbistä kirota, jonka sanavartalo on kiro-.

Kirota on vanha itämerensuomalainen sana. Inkerin kielen kero on kiro ja kirosana, kerota on kirota. Karjalan kirota tarkoittaa kiroamista, sadattelemista, haukkumista, moittimista, sättimistä, solvaamista ja torumista. Lyydin kirota on torumista, haukkumista, moittimista ja sättimistä.. Vepsän kirota on sama kuin suomessa, samoin vatjan tsirota. Viron kiruda tarkoittaa kiroilua ja noitumista.

(http://sana-analyysi.blogspot.fi)

Sana “kirkko” on mahdollisesti peräisin kreikan kielen adjektiivista “kyriakon” tai “kyriake”, Herran (oma). Toinen mahdollisuus on, että sana tulee keltin kielen sanasta “kyrk”, joka on skotlantilaisten lähetyssaarnaajien kautta kulkeutunut germaanisiin maihin, missä sitä on alettu yleisesti käyttää. Romaanisissa kielissä on sitä vastoin säilynyt kreikan kielen, Uudessa Testamentissa esiintyvä sana “ekklesia”. On tuskin mahdollista, että kreikan “kyriakon” (Herralle kuuluva / Herran huone) olisi aivan kuin siirtynyt suoraan germaanisiin kieliin ohi romaanisten kielten. Keltin kielen sana “kyrk” merkitsee rajattua, aidattua, ja kielellisesti se liittyy latinan sanaan “circus”.

Raamattu käyttää nimitystä seurakunta eikä kirkko. Kirkko käsite ja sana ei siis kuulu Raamatun oman ilmoitukseen, vaan on ihmisten myöhemmin keksimä. Kirkko sana näki päivänvalon 150 jKr. Jeesuksen ja apostolien sanavarastoon ei kirkko sana kuulunut, eivätkä he koskaan sitä sanaa käyttäneet, eikä sitä sanaa löydy Uuden testamentin alkuteksteistä.

(Lähteenä mm. Veijo Meri, Sanojen synty.)

Näin ollen ei ole mitään viitteitä, että kirkko ja kirous olisivat samaa alkuperää. Kirkon ja sirkuksen yhteys on huvittava, mutta toisaalta turha siitä on irvailla. Raamatussa neuvottiin perustamaan seurakuntia, ei ”sirkuksia” eli kirkkoja.

Tutkin myös englanninkielisen curse sanan etymologiaa. Sieltäkään ei löytynyt tukea sille, että kirous ja kirkko (tai risti) olisi lähtöisin samasta kantasanasta.

curse (n.)

late Old English curs "a prayer that evil or harm befall one," of uncertain origin, perhaps from Old French curuz "anger," or Latin cursus "course." Connection with cross is unlikely. No similar word exists in Germanic, Romance, or Celtic. Curses as a histrionic exclamation is from 1885. The curse "menstruation" is from 1930. Curse of Scotland, the 9 of diamonds in cards, is attested from 1791, but the origin is obscure.

curse (v.)

Old English cursian, from the source of curse (n.). Meaning "to swear profanely" is from early 13c. Related: Cursed; cursing.

(http://www.etymonline.com/index.php?term=curse)

Word Origin and History for curse Expand

O.E. curs "a prayer that evil or harm befall one," of uncertain origin, perhaps O.Fr. curuz "anger," or L. cursus "course." Connection with cross is unlikely. No similar word exists in Gmc., Romance, or Celtic. Meaning "to swear profanely" is from c.1230. Curses as a histrionic exclamation is from 1885. The curse "menstruation" is from 1930.

(Online Etymology Dictionary, © 2010 Douglas Harper)

Aiheesta englanniksi:
http://epublications.uef.fi/pub/URN_NBN_fi_joy-20070009/URN_NBN_fi_joy-20070009.pdf