IRC-Galleria

"Ateismi on uskonto siinä missä koripallon pelaamattomuus on harrastus."

"Ateisti näkee faktat ja tekee sen perusteella itse omat johtopäätöksensä."

Hoh hoi jaa mitä paskaa. Tapasin itsekin joskus ajatella edellä olleiden lauseiden tapaan, mutta monet keskustelut ja perustelut eri ihmisillä omasta ateismistaan kertovat kuitenkin muuta: loppujen lopuksi, ateismi on uskonto siinä missä muutkin.

Richard Dawkins, joka on yksi maailman tunnetuimpia ateisteja, on arvellut todennäköisyyden Jumalan olemattomuudesta olevan 69/70. Vaikka hän ei kiellä täydellisesti mahdollisen korkeamman voiman olemassaoloa, hän pitää sitä hyvin, hyvin epätodennäköisenä.Dawkins on suorastaan idyllinen malliesimerkki faktat huomioivasta ja omat johtopäätöksensä tekevästä ateistista. Evoluutiota tutkivana tiedemiehenä hän osaa antaa oman arvionsa todennäköisyydelle, onko korkeampaa voimaa olemassa vai ei.

Jotain täysin toisenlaista on kuitenkin nähtävissä niin internetin keskustelupalstoilla kuin jokaisen tuttavapiiristäkin löytyvillä ateisteilla: he pitävät täysin varmana, ettei jumaluuskäsitettä täyttävää olentoa ole olemassa - ainakaan sitä kristinuskon perinteistä Jumalaa. Perusteluna toimii yleensä vain "kun musta nyt vaan tuntuu siltä ettei Jumalaa ole olemassa" - aivan kuten moni uskovainen voi todeta että "kun musta nyt vaan tuntuu siltä että Jumala on olemassa". Jos kyse on vain tunteesta, eikö silloin ole oikeastaan kyse uskonnosta?

Samoin perustelu omasta ateismista ei välttämättä rakennu fysiikan ja evoluution saavutusten muodostamalle tieteelliselle maailmankuvalle - järkytyksekseni sain kuulla jopa kerran eräältä tuntemaltani ateistilta, ettei hän usko evoluutioteoriaankaan, vaikka se on yksi tieteen suurimpia saavutuksia ja todistettavissa oleva fakta.

Jos ajatellaan, että uskova uskoo johonkin asiaan / ajattelee jollakin tavalla ilman faktoilla perustelua ja tekee tämän asian tuntemuksiensa perusteella, mikä erottaa ateistin uskovasta, jos monet ateistitkin perustavat oman katsomuksensa tunteisiin? Ei mikään - siinä missä uskovainen uskoo Jumalaa olevan olemassa, uskoo ateisti, ettei Jumalaa ole olemassa. Jos uskominen on epävarman asian pitämistä faktana, sortuu ateismikin usein siihen.

~~~~~

Tsiisus-viikonloppu on pääsiäisen kunniaksi tähän ihQ-d44-teiniblogiin julkaistava sarja uskonto/ateismi -aiheisia tekstejä - pääsiäinen lieneekin juuri ajankohtainen aika pohtia näitä teemoja. Tekstit pyrkivät tarjoamaan erilaisia näkökulmia uskontoon ja ateismiin arvioiden tasapuolisesti molempia katsomuksia niin positiivisessa kuin negatiivisessa valossa. Tekstien ei ole tarkoitus loukata ketään.

Lue myös vuoden 2011 Tsiisus-viikonlopun Olemmeko sittenkään ateisteja? .

Nyt kun Joulupukki on saanut tarpeeksi suosiota niin eikö vaan voitais juhlia tätä kapitalistien suurta lahjajuhlaa ja jättää vanha ja lapsellinen Jeesuksen syntymäjuhlan vietto pois.

"No mutta eihän joulun alkuperäistä tarkoitusta voi unohtaa!"
- Mitä paskaa! Ei joulua alunperinkään juhlittu Jeesuksen takia vaan kristityt päättivät korvata vanhan roomalaisen auringonjuhlan uskontoonsa sopivaksi Ihmepojan-juhlaksi.

Ite oon juhlinut joulua aina lahjajuhlana enkä Jepen synttäripartyinä. Lahjojen antaminen ja saaminen on ihan kiva idea - varsinkin kauppojen ja krääsä-tehtaiden kannalta. On hienoa, että vuodessa on juhla jolloin saa tai "on pakko" tuhlata rahat turhuuksiin ja antaa niitä toiselle, jonka on iloittava turhakkeen saamisesta ettei aiheuta pahaa mieltä lahjanantajalle. Lahjojen ostamisesta ja muusta jouluhässäkästä aiheutuu kaiken lisäksi joillekkin suunnaton stressi.

En vihaa joulua. Nautin hyvästä ruuasta ja perheen kanssa yhdessäolosta. Joulun idea vaan on niin säälittävä. Tuhlaamisperinteen on loputtava ja siirryttävä vaikka omin pienin käsin tehtyihin persoonallisiin lahjoihin. Myös uskonnon sekoittaminen nykyajan jouluun on lopetettava.

Lopuksi vielä vinkki 2000-luvun lasten vanhemmille: Lapsellesi ei kelpaa enää mikä tahansa elektroninen vempain. Puhelimen tai mp3 nimen edestä pitää löytyä pieni i-kirjain, joka tuo tuotteelle noin 120% ylihinnan verrattaessa muihin samat ominaisuudet omaaviin laitteisiin. Pehmeät paketit saavat lapsesi suuttumaan. Liian pieni kasa paketteja, niin lapsesi rupeaa itkemään. Mitä kalliimpi lahja sitä parempi!

Couldn't say it better:

Jos maailmankaikkeus on monimutkainen ja kaikella monimutkaisella on oltava seppänsä, onnhan monimutkaisen maailmankaikkeuden sepällä oltava seppänsä, koska monimutkaisen maailmankaikkeuden sepänhän on oltava monimutkainen voidakseen luoda maailmankaikkeuden. Jos taas teisti pitää Jumalaa poikkeuksena säännöstä, jonka mukaan kaikella kompleksisella on oltava seppänsä, hän myöntää, että tuolle säännölle on mahdollista olla olemassa poikkeus tai poikkeuksia ja tämä poikkeus voi siis ihan yhtä hyvin olla itse luonto. Lisäksi, tätä teoriaa tukee olemassaoleva todistusaineisto. Ei siis taaskaan ole mitään syytä etsiä vastausta mistään pidemmältä kuin suoraan oman nenän edestä.

Todisteita himoaville ei-uskoville on jokaisella teistillä kuitenkin esittää oma ihmekokemuksensa, joka heidän mukaansa aukottomasti todistaa meitä suuremman, yliluonnollisen voiman eksistenssin. Nämä ovat yleensä kertomuksia siitä, miten rukous on käynyt toteen, tai sairas on parantunut pyhän hengen voimalla, tai muuta vastaavaa. On käsittämätöntä, miten asiaa, jota itsessään ei olla todistettu, voidaan pitää todisteena yhtään mistään. Vain hyväuskoinen ja älyllisesti epärehellinen hölmö uskoo näin. Selityksiä sille, että rukous kävi toteen tai sairas parantui, voi olla noin miljoona ja ne kaikki tulisi käydä perusteellisesti läpi ennen kuin voitaisiin perustellusti osoittaa, että luonnonlakeja väännettiin ja kyseessä oli ihmeteko. Usein kertomuksien mukaan kuitenkin todennäköisin selitys tapahtuneelle on joko puhdas sattuma, tai jopa silkka huijaus. On hyvä ottaa huomioon, että sattumat ovat täysin luonnollisia ja arkisia tapahtumia ja ihmisten taipumukselle toistensa huijaamiseen meillä on olemassa historiankirjat täynnä näyttöä. Ihminen on myös taitava itsensä huijaamisessa ja koettu ihme voi vuosien varrella muuttua paljonkin, kun sitä on aina vähän viritetyin versioin kerrottu eteenpäin niin, että on itse alkanut uskoa omiin versioihinsa.

Eniten kuitenkin minua on aina kummastuttanut se, että miten ihmisillä, jotka eivät usko Raamatun sanaan, on todistustaakka kantansa suhteen. Jumalan sanaa julistavat kreationistit ovat hyvin taitavia vetoamaan tieteen tekemiin virheaskelmiin vuosien saatossa, perustellen niillä sitä, miksi eivät luota tieteelliseen todistusaineistoon. Tässäkään ei ole mitään järkeä. Raamattu on kirjoitettu monia tuhansia vuosia sitten, aikana jolloin meillä ei ollut käytössä nykyistä tietomääräämme, saati tutkimismetodeja maailman ilmiöille. Tiede on tehnyt virheitä, jotka on sitten aikojen kehittyessä korjannut. Tiede on siis itseään korjaava järjestelmä. Raamattu on sanasta sanaan sama kuin se oli silloin kun se "julkaistiin". Raamattu ei korjaa itse itseään. Looginen ja järjellään ajatteleva ihminen ei voi pitää Raamatun sanaa luotettavana sen valossa, että kehittyneempien aikojen tieteelliset metodit ovat todistaneet Raamatun kirjoittamiseen jälkeen tehtyjä hypoteesejä ja teorioita vääriksi. Jos tiede ei ole luotettava, koska se vuonna 2011 voi tehdä virheitä, millä logiikalla tuhansia vuosia sitten kirjoitettu Raamattu sitten voi pitää paikkansa tänä päivänä?

Todistustaakka kristinuskon suhteen on niillä, jotka perusteettomasti uskovat Jumala-hypoteesiin, ei niillä, jotka eivät usko.

Viimeisenä aseenaan teisteillä on vielä käytössä ässä hihassaan nimeltä moraali. Länsimainen moraalihan perustuu Raamattuun, eli uskonnon on oltava hyvä asia. Vai mitä? No ei. Uskonnot ovat kulttuurievoluution tuotosta ja Raamattu on kirjoitettu jo olemassaolleiden arvojen päälle. Kuinkas muutenkaan, ei sen sanomalla muuten onnistuttaisi saamaan ihmisiä sitä kannattamaan. Jos Raamattu olisi kauttaaltaan ihmisyhteisön arvojen vastaista, se ei saisi osakseen kannatusta, eikä ihmisten kontrollointi sen sanomalla olisi mahdollista. Ihminen on empaattinen eläin, koska evoluution myötä ihmisten altruistiset geenit ovat lisääntyneet, koska altruisestisesti toimivat ihmiset ovat sopeutuneet ympäristöönsä ja yhteisöönsä paremmin, kuin yhteisöään vastaan toimivat ihmiset. Syy, miksi minä en kiduta ihmistä hengiltä, on, että se tuntuu minusta pahalta. Minulla on empatiakyky, eli kyky asettua tuon kärsivän eläimen asemaan ja ymmärtää se, että aiheutan tarpeetonta mielipahaa ja kärsin tästä itse. Minä siis vältän toimimasta niin. Kissa voi kiduttaa hiiren hengiltä niin, että hiiri kituu, koska kissalla ei ole kykyä asettua tuon hiiren asemaan. Sellaisesta kyvystä ei ole kissalle hyötyä. Minä en siis tarvitse Jumalaa hengittämään niskaani toimiakseni sen mukaan, mikä oman moraalikoodistoni mukaan on oikein ja pyrkiäkseni välttämään tarpeettoman mielipahan aiheuttamista.

Viihdyttävänä huomiona muuten mainittakoon, että taivaspaikkaanhan riittää pelkkä ryövärin armo, eli se, että tulet uskoon ja kadut tekojasi kuolemasi hetkellä. Ei sillä ole väliä, olitko sinä lapsia hyväksikäyttävä sarjamurhaaja. Kadu tekojasi Jumalalle ja pääset hänen kanssaan paratiisiin. Koko elämänsä vahvan moraalisen selkärangan mukaan elänyt ateisti ei usko, eli päätyy helvettiin. Kuten jo aiemmin totesin, Jumalaa ei kiinnosta tekosi tai jaloutesi, Jumalaa kiinnostaa palvotko häntä vai et. Näiden sarjamurhaajien uhrit ovat varmaan rakastavalle Jumalalle iankaikkisen kiitollisia tästä. Eli ne, joiden anteeksiannolla pelkästään olisi mitään merkitystä. He vain eivät ole kykeneviä antamaan tekoa anteeksi, eli murhaajan katuminen on aivan merkityksetöntä.

Jumalaa tuskin on olemassa. Älä siis huoli kuolemanjälkeisestä, vaan keskity elämään maanpäällinen elämäsi oikeudenmukaisesti muita perusteettomasti vahingoittamatta ja ole yhteisöllesi hyödyksi.

Jos Jumala kuitenkin on olemassa, minä olen tyytyväinen ateismiini, sillä en halua päätyä ikuisuudeksi samaan tilaan Päivi Räsäsen ja muiden kristillisdemokraattien kanssa kuuntelemaan hengellistä humppaa, vaan haluan huomattavasti kiinnostavampien ja älykkäämpien ihmisten seuraan sinne alakertaan kuuntelemaan niitä hyviä bändejä.

Voitan joka tapauksessa.

Mulla ei ollut töissä seuranani kuin omat ajatukset ja ne harhailivat pohtimaan eroja ja yhtäläisyyksiä päihteiden viihde- ja ongelmakäytön, sekä jumaluskojen välillä.

Mietin ensinnäkin vastausta kysymykseen, miksi niin moni entinen huumeiden ongelmakäyttäjä on löytänyt tiensä pelastukseen vasta uskon kautta, kun kaikki muut keinot on jo käytetty. Ateistisena skeptikkona kun kuitenkin epäilen "Jumalan parantavaa voimaa" ja epäilin syyn löytyvän muualta kuin yliluonnollisesta.

Uskoisin eron päihteiden viihdekäyttäjän ja ongelmakäyttäjän välillä olevan lähinnä siinä, että päihteiden ongelmakäyttäjälle hänen valitsemansa päihde tai päihteet ovat koko elämän keskipiste ja pääasiallinen hyvinvoinnin lähde, eikä päihteenkäytön ulkopuolelta löydy muita mielenkiinnon kohteita tai virikkeitä, kun taas viihdekäyttäjälle päihde on vain yksi mauste monista muistakin mausteista koostuvassa sopassa - ja päihdemauste voi olla jopa suhteessa hyvin pienen lisämaun tuoma ainesosa. Tämä voisi selittää sen, miksi päihteidenkäyttö sitten korvaantuu ongelmakäyttäjien keskuudessa Jeesuksella: "uudestisyntyneillä" uskovaisilla jumaluskolla on äärimmäisen kokonaisvaltainen rooli elämässä ja se vaikuttaakin jokapäiväisen toiminnan lähes joka osa-alueeseen. Se on siis ongelmakäyttäjälle tuon päihteen paikan ottava "pakkomielteen" kohde. Tapa vaan korvataan toisella. Voidaan väittää, että molemmille, sekä päihteille, että uskolle, on olemassa "oikeinkäyttönsä" ja "väärinkäyttönsä", sillä ihmisellä tulee olla oikeus tehdä omalla mielellään ja omalla kehollaan mitä haluaa, niin kauan kun se ei ketään muuta vahingoita, tai heidän vapauttaan rajoita. Virikerikasta elämää elävälle usko tuskin saa niin dominoivaa roolia arjessa ja elämässä, että siitä seuraisi merkittävää käytännön haittaa.

On kuitenkin otettava huomioon, että usko voi olla jopa kovia päihteitä vaarallisempi ihmiselle siinä mielessä, että, toisin kuin päihteiden kohdalla, ihminen ei itse tiedä milloin on saanut yliannostuksen Jeesusta.

Toisistaan voidaan erottaa järjestäytyneet uskonnot organisaatioina ja ihmisen henkilökohtainen spiritualismi, jotka eivät vaadi toinen toistaan toteutuakseen. Siinä ei ole mitään pahaa suoranaisesti, että ihminen löytää uskon, etsii sieltä itselle sopivat kohdat ja toteuttaa niitä omassa rauhassaan, muita satuttamatta ja tätä kautta löytää itselleen sisältöä elämään. Järjestäytyneet uskonnot vallankäytön välineinä ja poliittisina aseina ovat kuitenkin enemmän kuin vain sitä ja ovat pahimmillaan hyvin vaarallisia liikkeitä, joilla on tuhoisat seuraukset. Me emme kuitenkaan virallisesti tunne termiä "uskonnon ongelmakäyttö", emmekä myöskään usein osaa puuttua yksilön potentiaalisesti ongelmalliseen uskovaisuuteen, koska usko mielletään täysin henkilökohtaiseksi asiaksi, johon ei ole muilla puuttuminen ja oikeastaan uskon asioista keskusteleminen uskovaisen kanssa koetaan muutenkin enemmän tai vähemmän epämiellyttäväksi ja kiusalliseksi.

Kristinusko on Suomessa maallistunutta ja uskovaisuus on muutenkin väistyvä ilmiö - ja hyvä niin - eikä se ole potentiaalisena uhkana enää niin akuutti, kuin esimerkiksi islam voi olla ja pelkään pahoin, että tulee vielä olemaan. Tästä huolimatta myös kristinuskon piirissä on tapauksia, joissa uskon vallassa ollut äiti on surmannut tyttärensä, koska on ollut vakuuttunut tämän olleen pahojen henkien vallassa. Voidaanko asiasta syyttää yksinomaan nimenomaan ja vain uskontoa? Ei välttämättä, sillä nainen saattoi sairastaa muutakin mielisairautta ja uskonto oli vain tämän mielisairauden tuottama ylimääräinen sivuoire, mutta tosiasia on kuitenkin se, että näin tapahtui ja varmasti uskonsa nimissä näin toimiva ihminen on uskostaan keskustellut tuttavapiirinsä kesken. Onglemana on se, että kukaan ei ymmärrä puuttua kiihkeästi jumalaansa uskovan ihmisen höpinöihin, koska ei uskontoa edelleenkään osata nähdä tai kokea asiana, johon tulisi puuttua. "Kunhan ei minulle tule tuputtamaan", sanotaan. Me kuitenkin puutumme päihteiden ongelmakäyttöön tai ainakin keskustelemme asiasta, jos touhu vaikuttaa sellaiselta.

Tiettyjen huumaus- ja lääkeaineiden pitkään jatkunut väärinkäyttö myös tutkitusti vaurioittaa aivoja ja voi pahimmillaan aiheuttaa psykoosin, eli mielenterveyden häiriön, jossa ihminen ei kykene enää erottamaan todellisuutta epätodesta. Tässä vaiheessa kuvaan astuu Jeesus Kristus. Tällaisessa tilassa ihminen on täydellinen uhri uskonnon hyväksikäytettäväksi. Sitä ei myöskään paheksuta, tai koeta ongelmalliseksi, että psykoosioireistaan kärsivä hullu kiertää ympäri maata saarnaten psykoosioireistaan muulle kansalle, lapsille ja nuorillekin, julistaen sen hienoutta. Kyllä vapaassa maassa näin saa toimia, koska ketään ei pakoteta kuuntelemaan, mutta olisiko meidän syytä kollektiivina ihan tosissaan katsoa silmiin ilmiötä nimeltä uskonto, tutkia sitä, mitä se todellisuudessa on, ja ryhtyä toimenpiteisiin, jotta sen potentiaaliset haitat saataisiin minimoitua - koska niitä on? Mielestäni on moraalitonta, että on olemassa järjestö osana maamme valtiota - ja jonka sanomaa opetetaan lapsillemme kouluissa - joka häikäilemättömästi tällalailla hyväksikäyttää aivonsa pilanneita ihmisiä oman propagandansa levittämiseen ja taloudellisen hyödyn tavoittelemiseen.

Valtio ja uskonto on ensinnäkin erotettava toisistaan niin pian kuin mahdollista. Ihmisellä tulee olla oikeus syntyä tähän maahan ilman pakkokastoa ja ihmisellä tulee olla oikeus itsenäisesti tehdä päätös kirkkoon liittymisestä, sen sijaan, että päätös tehdään hänen puolestaan. On järjenvastaista, että tällainen asia ei ole ihmisen itsensä päätettävissä, vaan muissa käsissä. Moni vanhempi kuitenkin kuuluu kirkkoon, vaikka olisivat korkeintaan vain tapakristittyjä. Myös uskonnon opettaminen kouluissa on lopetettava ainakin sen nykyisessä muodossa. Uskontojen käsittely tulisi suunnata historian tunneille ja sen syntyä, syitä, sekä vaikutusmekanismeja tulisi käsitellä kyllä rehellisesti ja avoimesti, niitä uskonnolle itselleen epämiellyttäviä totuuksia peittelemättä. Mitään noitavainoja uskovaisia kohtaan ei tietenkään tule järjestää, sillä liiallinen nurkkaan ahdistaminen saa aikaan vain ongelmia, eivätkä marttyyriys ja uskovaisuus tunnetusti ole kovin hyvä yhdistelmä. Itsensä uskon kieltämiseen meillä ei ole keinoja, eikä meillä tulekaan kyllä olla keinoja kieltää ajatuksia (tietenkään), mutta todistetusti vahingollisen propagandan järjestäytyneen tuputtamisen kitkemiseen tulee.

Viimeiseksi, ympäristölle vahingollisesta uskonnosta tulee olla oikeus puhua avoimesti ja puhua ääneen, vailla pelkoa jumalanpilkka-syytteestä.

Palatakseni aiempaan esimerkkiuutiseen, jossa äiti tappoi saatanan vallassa olleen tyttärensä: kumpi oli jälleen muuten tarinan murhaaja, Jumalan, vai Saatanan soturi?

Menetän toivoni ihmisyyteen, jos tuo paskahousu Sebastian ei lähde vittuun.

http://areena.yle.fi/video/1315511829091

Ohjelma on poistunut yle areenalta, mutta löytyy youtubesta

http://www.youtube.com/watch?v=aTilan5DkTM

Kärsimyksen ajat ovat edessä! Katukaa ja kääntykää Jeesuksen puoleen! Maailman synnytystuskat ovat käynnissä! Tuomio on tulossa!

Ei vaiskaan. Mutta sain junassa jehovien jeesus lapun, jossa kärsimys selitetään mm. sillä että lopun ajat ovat alkaneet. Monet uskovaiset ja nuoret näkyvät uskovan helposti siihen, että maailma on menossa päin helvettiä. Nimekäs herätysliikeläinen David Wilkerson ennusti jo 70 luvulla että "tämä sukupolvi saa kokea lopunajat".

Minua tosin ihmetyttää mistä tämä käsitys on peräisin, että maailmassa menee nyt jotenkin poikkeuksellisen huonosti. Kiina ja Intia vaurastuu niin että humisee. Ruokaa tuotetaan yli 6 miljardin ihmisen tarpeen. Monissa maissa saa yöllä kävellä kadulla ilman että tarvitsee pelätä heti ryöstetyksi/raiskatuksi/tapetuksi tulemista. Hallitsijat eivät useimmiten voikkaan enää tehä niinkun huvittaa. Ei edes Neuvostoliittoa tarvitse pelätä. On vaan joku rupunen puska terroristi järjestö, jonka pelottavin saavutus oli kaapata matkustajakone. Nyt pelätään pikkupommeja, ennen odotettiin ydinsotaa. Tulivuoren purkaukset nielivät kaupunkeja. Nykyään katastrofeja osataan ennustaa ja minimoida vahinkoja.

Ehkä tämä ennätyksellisen uskonvapaa maailma on niin ahdistava, että uskovaiset odottavat tuomionpäivää kuin kuuta nousevaa ja yrittävät epätoivoisesti löytää merkkejä siitä. Nykyäänhän saa olla erimieltä kirkon kanssa ja homoillakin on avio-oikeus. Telkkarissa on liikaa seksiä ja ihmiset harrastavat syntiä. Hyihyi.

Uskonto kukoistaa parhaiten silloin kun on tosi ankeaa ja elämä on epävarmaa, kuten jos puhkeaa rutto tai sota. Silloin helposti turvaudutaan jumalaan, kun ei muutakaan voida. Nyt kun voidaan liian hyvin, niin ihmiset alkavat vieraantua kirkosta. Selkeästi Saatanan tekosia, joka vihaa ihmisiä, joten tuomiopäivän on oltava edessä.

R.I.P David 19.5.1931 - 27.4.2011

Tutustuin alkukesästä uskovaiseen tyttöön. Hän puhui minulle Jumalasta, Jeesuksesta ja kaikesta muusta. Tottakai minäkin, jos on olemassa niin suuri voima ja totuus, tahdon sen elämääni. Avasin sydämeni ja rukoilin johdatusta. Mutta jos on Jumala, joka vastaa rukouksiin, niin minua on johdatettu yllättävään suuntaan.

Tuntuu siltä kuin kaikki tämä uusi mitä olen kokenut, on väärin ja minun pitäisi palata takaisin siihen aikaan, jolloin en rukoillut, ja puhuin uskovaisia vastaan. Tarkoitan siis sillä sitä ulkokultaisuutta, jota monet kristityt korostavat. Sekä sitä, miten asioita oikeasti tulisi ajatella järjen kautta.

Ulkokultaisuudella tarkoitan sitä, miten papit puhuvat jumalasta ja jeesuksen sydämeen ottamisesta. Riittää kun uskot jeesukseen ja saat iänkaikkisen elämän. Väliäkö sillä mitä se oikeasti tarkottaa. Saahan siitä hyvän statussymbolin, kun voi kokea olevansa parempi ihminen ja kerskailla muille, kuinka on löytänyt totuuden. Tämä tuntuu olevan monen uskovaisen keskeinen ajatus.

Raamatussa on kuitenkin paljon hyvää asiaa. Jeesus on hyvä moraalinen opettaja. Esikuva, johon tulisi pyrkiä. Sillä onhan todella niin, että niin hyvä kuin pahakin kiertää maailmassa. Maailman pahuus syntyy pahasta olosta, joka taas luo uutta pahaa oloa. Jeesuksen sydämeen ottaminen siis tarkoittaa näiden ajatusten sisäistämistä. Se on muutakin kuin tyhjiä sanoja. Tärkeää ei ole se kuinka monelle sanoo ottaneensa Jeesuksen sydämeen, vaan tärkeää on se, että oikeasti tekee niin.

Raamattu opettaa meille hyväksyntää. Jeesus meni myös yhteiskunnan kaikkein syrjäytyneimpien luo ja sanoi, että te olette yhtä hyviä kuin muutkin. Älkäämme siis antako ylpeyden hallita meitä, vaan syleilkäämme myös kaikkein alhaisimpia. Tuomitseminen ei ole tehtävämme. Minäkin olen tuominnut niitä, jotka mielestäni ällöttävästi ja tyhmästi eläneet.

Myös se joka on himojensa orja, loukkaa lopulta niin itseään kuin läheisiään. Älkäämme siis antako haluillemme valtaa, silloin kun tiedämme ettei se lopulta tee meitä onnelliseksi. Tämä vaatii suurta itsetuntemusta ja tutkiskelua. Tietämätön voi olla itse itsensä pahin vihollinen. Minäkin olen seksiriippuvainen.

Se, joka ahnehtii liikaa, ei tule löytämään lopulta onneaan, vaan löytää itsensä turhuuksien ympäröimänä. Se, jolla on liikaa, valuttaa sydäntään materiaan ja saattaa unohtaa, mikä on se perimmäinen kaipuu. Minäkin olen täyttänyt aukon sisälläni uusilla peleillä ja elokuvilla.

Kun vihaa, niin se viha hukuttaa. Vihaisena ei jaksa elää, vaan se kuluttaa voimat ja vie ajatukset. Se voi johtaa tekoihin, joita katuu koko lopun elämää. Se saastuttaa ihmisen sisältäpäin ja leviää helposti myös muihin. Minäkin olen tahtonut tappaa viattoman, vain koska olen ollut niin vihainen.

Älkäämme olko kateellisia, sillä silloin katsomme vain muita, emmekä huomaa mitä itsellämme on. Jokainen on yksilö ja löytää oman onnen omista asioista. Katsotaan ympärillemme ja nähdään, miten paljon meitä on siunattu. Täyttäkäämme se sisäinen kaipuu, joka sydäntämme riivaa. Sitä ei löydy kadehtimalla sitä, mitä toisella on. Minäkin olen niin paljon kadehtinut sitä kuinka muut ovat uskaltaneet elää omana itsenään, miksen minä ole niin itse tehnyt?

Tämä kaikki kumpuaa sisältä, eikä millään sanoilla saa sitä aikaiseksi. Rukouksilla ei saa mitään aikaseksi. On sanottu, että Jumala näkee kaiken ja tietää kaiken. On sanottu, että Jumala kuulee rukoukset ennen kuin niitä lausutaan. On sanottu, että Jumala antaa enemmän kuin pyydetään. Älkäämme siis pyytäkö sitä mitä meillä jo on. Kaikki välineet on jo annettu. Avatkaamme silmämme ja katsokaamme, mitä kaikkea meillä jo on. Olkaamme kiitollisia.

Jos siis Jumala on, joka vastaa rukouksiin. Jos on Jumala, joka johdattaa sitä joka pyytää. Sanoma kuuluu seuraavasti: Nenät ylös sieltä kirjoista ja eläkää. Älkää hokeko turhaan herran nimeä, vaan ajatelkaa itse, kuinka maailmasta voisi tehdä paremman paikan. Ehkä silloin saamme joskus elää paratiisissa.