IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Elämänkatsomus ja filosofia
Perustettu
4.1.2005
Tilastot
Käyntejä: 1919 (1.7.2008 alkaen)
Koko
67 jäsentä
Tyttöjä: 13 (20 %)
Poikia: 54 (80 %)
Keski-ikä
32,8 vuotta
Otos: 33 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 29,2 vuotta
Poikien keski-ikä: 33,7 vuotta
Ylläpitäjä
Darvi
Valvojat
Astrofys, Darvi

Jäsenet (67)

kattorättiK1mpp4paulus_mikkkkooEvetinNikuiDani666NiomepantiainenOrankiSkorpuruzJam0sakriFluor_Albus^^^^^^^^^^^lojute
« Uudemmat - Vanhemmat »
Kapitalismi
Max Weber (1864 - 1920) tutki Marxin tapaan myös kapitalismia. Weber katsoi, että moderni kapitalismi on erityisen rationaalista. Ahneus ja voitontavoittelu ovat ilmiöitä, jotka ovat olleet olemassa myös paljon ennen modernia kapitalismia. Aiempaa, irrationaalista kapitalismia voitaisiin kutsua seikkailu tai ryöstökapitalismiksi. Voittoon ollaan voitu pyrkiä ryöstelemällä, valloittamalla tai poliittisia valtasuhteita hyödyntämällä. Moderni kapitalismi perustuu kuitenkin rauhanomaiseen vaihdantaan.

Toimiakseen moderni kapitalismi tarvitsee vapaasti liikkuvia työläisiä. Se ei pitkällä tähtäimellä voi perustua maaorjuuden kaltaisiin laitoksiin. Työläisen on voitava tarvittaessa vaihtaa työpaikkaa ja paikkakuntaa. Myös yritys ja koti pitää erottaa, eikä työnantajalla tule olla velvoitteita huolehtia työntekijöistä työpaikan ulkopuolella. Pitkällä tähtäimellä yrittäjän on maksettava kuitenkin työntekijöille riittävää palkkaa. Palkan on oltava tarpeeksi suurta, jotta työntekijä pystyy elämättämään itsensä. Lisäksi työntekijällä on oltava varaa perustaa perhe ja uusintaa, siis korvata itsensä. Yritys tarvitsee aikanaan korvaavan työntekijän, kun edellinen on menehtynyt. Käytännössä tämä periaate nivoutuu monimutkaiseksi kokonaisuudeksi. Periaate on ehkä helpompi ymmärtää, jos kuvitellaan tilanne, jossa työ periytyy aina vain ja ainoastaan isältä pojalle. Tällöin isällä on oltava poika, joka jatkaa isänsä työtä. Muutoin työvoimaan jää korvaamaton tyhjiö.

Lisäksi modernissa kapitalismissa voiton tuoton on oltava laskennallista ja ennakoitavaa. Siksi myös hallinnon on toimittava ennustettavasti. On oltava yhteiset säännöt, jotta yrittäjä voi luottaa siihen, että kun hän tekee asian a siitä seuraa ennakoitava asia b. Modernin, rationaalisen kapitalismin irrationaalisuus löytyykin siitä, että se pyrkii kaiken laskelmointiin. Asiat, joita ei voi laskea tulevat merkityksettömäksi. Modernia kapitalismia voidaan siis kutsua formaalis-rationaaliseksi (muodollisesti pätevä). Se vaikuttaa toimivan rationaalisesti ja ennustettavasti, mutta pyrkii samalla häivyttämään ei-laskennalliset asiat kuten tunteet ja elämän mielekkyyden. "Lopputuloksena on erikoismiehet ilman henkeä ja nautintoihmiset ilman sydäntä."

Weber ei kuitenkaan uskonut, että kapitalismi onnistuisi häivyttämään tunteiden ja elämän mielekkyyden merkitykset. Hän uskoi, että kaikki yhteiskunnan osa-alueet rationalisoituvat omaan tahtiinsa, toisiinsa ehkä vaikuttaen, mutta myös toisistaan riippumattomina. Näitä alueita ovat esimerkiksi hallinto, talous, uskonto ja taide.

Uskonnon vaikutus moderniin kapitalismiin
Weber tutki modernin kapitalismin syntyä uskonnon kautta. Euroopassa oli tietynlainen modernille kapitalismille sopiva mielentila, joka oli syntynyt protestanttisen uskonnon vaikutuksesta. Calvinistisen predestinaation mukaan, ihmiset oli jaettu jo syntymässään sienattuihin ja kadotettuihin. Kuitenkaan näin suuri epävarmuus ei riittänyt ihmisille, vaan työteliäisyys ja taloudellinen menestys opittiin näkemään merkkeinä oman sielun tilan siunauksellisuudesta. Olihan Luther jo aiemmin korostanut työn ja askeettisuuden merkitystä. Näin ollen ahkera työnteko ja askeettinen elämäntapa synnyttivät sellaisen protestanttisen elämäntavan, josta moderni kapitalismi saattoi syntyä. Lopulta moderni kapitalismi irtautui täysin uskonnollisesta elämästä ja jatkoi olemassaoloaan omana kokonaisuutenaan.

Weber ei tarkoita, etteikö moderni kapitalismi olisi voinut syntyä myös muualla. Kuitenkin protestanttinen työetiikka tarjosi sellaisen ympäristön, joka edisti modernin kapitalismin syntyä.

Sosiaalisen toiminnantyypit
Toiminta on sosiaalista Weberin mukaan silloin, kun toimija ottaa toiminnassaan huomioon muut toimijat. Tämä huomiointi voi olla tiedostettua tai tiedostamatonta. Weber jakaa sosiaalisen toiminnan neljään eri tyyppiin.

Traditionaaliseksi toiminnaksi Weber kutsuu sellaista toimintaa, joka perustuu tapaa. Toiminnalle ei ehkä osata kysyttäessä antaa mitään erityisiä perusteluita. Toiminta on vain totuttu tapa, jota tehdään, koska niin on ollut tapana tehdä.

Affektiiviseksi toiminnaksi Weber kutsuu toimintaa, joka perustuu tunteisiin. Esimerkkejä tästä vois olla vihan puuska tai eroottisesti latautunut toiminta. Tunne on toiminnan lähtökohta ja tarkoitus.

Arvorationaalisella toiminnalla tarkoitetaan sitä, kun toiminnalla sitoudutaan tavoittelemaan jotain eettistä, esteettistä tai uskonnollista arvopäämäärää. Toiminta ja itsepäämäärä ovat hyvin lähellä toisiaan. Hyvä esimerkki tästä on rukous. Rukous on toimintaa, joka on arvo itsessään. Ihminen ei vaihda uskontoa, vaikka rukouksiin ei vastattaisikaan.

Neljäs toiminnantyyppi on päämäärärationaalinen toiminta. Tässä toimija valitsee toimintatavan, joka on mahdollisimman tehokas päämäärän saavuttamiseksi. Tästä esimerkkinä voidaan käyttää markkinoita, jossa yrittäjä pyrkii arvioimaan mahdollisimman parhaan tavan tienata rahaa. Tietenkin todellisuudessa on mahdotonta ottaa huomioon kaikkia tekijöitä ja tietää arkikäyttäytymisessä mikä todella on tehokkain tapa saavuttaa päämäärä. Päämäärärationaalinen toiminta kuvaakin toiminnan luonnetta ennemmin, kuin määrittäisi täydellisesti toimintaa.

Luokka, status ja puolue
Marxin tapaan myös Weber jakoi ihmiset luokkiin taloudellisin suhtein. Weber huomautti kuitenkin, että kahtiajako ei riitä kuvaamaan todellisuutta. Lisäksi on otettava huomioon yksilön mahdollisuudet vaikuttaa omaan palkkaansa ja työhönsä. Näitä tapoja on varmistaa oma erityisyytensä. Weber kutsui näitä tapoja kvalifikaatioiksi eli pätevyyksiksi. Erityinen koulutus parantaa työntekijän asemaa suhteessa alhaisesti koulutettuihin työntekijöihin. Weber nimesikin neljä luokkaa: työväestö, pikkuporvaristo, sivistyneistö ja kouluja käyneet (esim. teknikot, toimihenkilöt, virkamiehet).

Kuitenkaan luokka ei itsessään riitä kuvaamaan ihmisten yhteiskunnallista asemaa. Toiseksi tekijäksi Weber nimesi statuksen. Status on se arvonanto, jonka ihminen saa yhteisöltä. Esimerkiksi uusrikas voi olla taloudellisesti samassa asemassa kuin vanha laivanvarustaja suku, mutta hänen yhteisöllinen arvostuksensa on erilainen. Eri statusryhmät pyrkivät myös erottumaan toisistaan erityisillä käytöstavoilla ja kulutustottumuksilla. Usein rikkailla on myös korkea status, sillä taloudellinen vauraus edistää mahdollisuuksia vaikuttaa arvostukseen. Kuitenkin varallisuus ja arvostus ovat toisistaan selkeästi erotettavissa olevia tekijöitä. Esimerkiksi akateemisesti koulutettu professori voi nauttia yhteisönsä arvostusta, mutta olla taloudellisesti heikossa asemassa.

Kolmanneksi merkittäväksi jaoksi Weber näki puolueen. Puolueen erityisyys muihin nähden piilee siinä, että sen luonnetta kuvaa pyrkimys vaikuttamaan valtioon. Ne ovat rationaalisesti organisoituja yhteenliittymiä jonkin päämäärän ajamiseksi.

Lähteet:

Sosiologia, Kimmo Saaristo, Kimmo Jokinen, WSOY, 2010

Klassinen sosiologia ja moderni maailma, Jari Aro, Pentti Jokivuori, WSOYpro, 2010

Taskukello[Ei aihetta]Luonut: TaskukelloPerjantai 16.03.2012 16:11

Huvittavaa, että mä vihaan miehiä ja venäläisiä, mutta mun paras ystävä on venäläinen mies.


(ja musta tuntuu, että teen kaiken vain sen ihmisen takia.)




Kuvitellaan aluksi hypoteettinen tilanne, jossa Vesa Veronmaksaja on poistumassa asunnostaan kauppareissua varten. Vesan kämppä on 7. kerroksessa, ja meidän tulee valita Vesalle turvallinen tapa päästä 7. kerroksesta katutasolle. Siispä, poistuuko Vesa...

a) ...hyppäämällä ikkunasta
vai
b) ...kävelemällä portaat alas?

Ennen ilmiselvän vastauksen laukomista meidän olisi kuitenkin fiksua pohdiskella asiaa tieteellisellä tavalla, jotta osaisimme perustella myös ilmiselvät ratkaisut rationaaliselta kantilta.

Kummassakin vaihtoehdossa meidän tulee aluksi verrata toivottua lopputulosta (tässä tapauksessa siis sitä, pääseekö Vesa turvallisesti ostoksille) siihen lopputulokseen, joka valinnastamme seuraa. Luonnollisesti on järkevämpää valita tapa, jolla todennäköisemmin saavutamme toivotun lopputuloksen.

Katsotaanpa, mitä tapahtuisi, jos valitsisimme a)-vaihtoehdon.

Ei tarvitse olla mikään rakettitieteilijä voidakseen päätellä, että planeettamme gravitaatiovoima ja tämän aiheuttama putoamiskiihtyvyys ei liiemmin anna ihmiselle mahdollisuutta pomppia kaikkialla ja kaikkialle. Tässä vielä graafi, josta selkeästi huomaa putoavan kappaleen nopeuden jatkuvasti kasvavan.

Alla olevassa videossa putoava Vesa on korvattu putoavalla pianolla, koska realistisempi versio saattaisi olla haitallinen irc-gallerian nuorille käyttäjille.



Jo tästä videosta selviää, että Vesa ei pääsisi hirmuisen pitkälle hyppäämällä, vaikka kämppä sijaitsisi 2. kerroksessa. A)-vaihtoehto ei siis näytä hirmuisen hyvältä lähestymistavalta.

Mitenkäs sitten kävisi, jos valitsisimme b)-vaihtoehdon?

Noh. Kuten arvata saattaa, kerrostalojen portaat on suunniteltu ihan sitä varten, että pääsisi ylös- ja alaspäin ilman liiallisia turvallisuusriskejä. Tästä kuvasta voit vielä havaita, että kulkemalla portaita et joudu kiihtyvään putoamisliikkeeseen.

Näin ollen, mikäli tavoitteena on minimoida riskit ja saada Vesa yhtenä kappaleena turvallisesti kauppaan ja takaisin, niin on suositeltavaa kehottaa Vesaa käyttämään portaita, sijaitsi hänen kämppänsä missä päin maailmaa tahansa - uskontoon, ihonväriin ja kulttuuriin katsomatta. Tieteellinen todistusaineisto antaa meidän ymmärtää, että portaat ovat yleisesti ottaen tällaisessa tilanteessa ikkunaa parempi vaihtoehto.

Jos joku on eri mieltä ja vastaa joka tapauksessa a)-vaihtoehdon, niin:





Mikä on tekstini pointti?

Tämä hypoteettinen tilanne on suora vertauskuva huumeiden laillistamiselle.

Rappuset vs. ikkuna
=
Liberaalimpi päihdepolitiikka vs. kieltolaki

Monet sanovat, ettemme voi millään tavalla tietää, miten huumeiden asteittaminen laillistaminen voisi toimia juuri Suomessa. Vaikka se muualla toimisikin (alla linkkejä todistamaan, että toimii), niin Suomi on jollain tavalla maaginen poikkeus. Täällä on mukamas niin kovin erilainen kulttuuri kuin missään muussa maassa, että pelkästään tämä kulttuurin voima ja perisuomalainen mentaliteetti tulisi aiheuttamaan enemmän haittaa kuin hyötyä, jos huumeita yritettäisiin laillistaa.

Joten miksi edes pitäisi "leikkiä tulella" ja ajaa laillistamisen asiaa?

Juurikin siksi, että Suomi jatkuvasti hyppäilee siitä ikkunasta alas sen sijaan, että ottaisi portaat. Ja kyllä, Suomea sattuu jokaisella hyppäyskerralla, mutta Suomi ei valitettavasti ole tietoinen portaiden paremmuudesta verrattuna ikkunasta hyppäämiseen. Valtaosa tieteellisestä ja vertaisarvioidusta todistusaineistosta on sitä mieltä, että liberaalimpi päihdepolitiikka ja huumeiden vaiheittaminen laillistaminen on yleisesti ottaen kieltolakia parempi tapa lähestyä ja korjata huumeongelmaa, joka taas jakautuu niin ongelmakäyttöön, järjestäytyneeseen rikollisuuteen, poliisin ylityöllistymiseen, ihmisoikeuksiin, vankiloiden turhaan täyttämiseen ja moneen, moneen muuhun lieveilmiöön.

Tällä todistusaineistolla on perusteltua sanoa, että jokainen kieltolain päivä vahingoittaa meitä.
Uskontoon... ihonväriin... ja siihen fucking kulttuuriin katsomatta.

Jos joku on eri mieltä, niin tervetuloa keskustelemaan kanssani aiheesta.

Tekstiä saa mainostaa ja palautetta on lupa antaa!

defektFasismia!Luonut: defektTorstai 10.09.2009 16:08

IslamoFASISMIA! AnarkistiFASISTIT! FASISTINEN Suomen hallitus!

Pyydän, lopettakaa poliittisten ideologioiden (erityisesti fasismin) yhdistäminen liikkeisiin ja prosesseihin, joilla on hyvin vähän tai ei mitään tekemistä em. poliittisten ideologioiden kanssa. Fasismi on kaikessa mielipuolisuudessan kuitenkin poliittinen ideologia, jolla on selvä aatteellinen "minimiydin". Se, että muslimifundamentalistit käyttävät väkivaltaa politiikan välineenä, ja Suomen valtio rajoittaa sananvapautta on toki ikävää, mutta se ei vielä tarkoita, että olisi heti syytä puhua fasismista. Jos Suomen hallitus olisi fasistinen, sinä et juuri nyt lukisi tätä tekstiä. Minä istuisin todennäköisesti jossain vankilassa odottamassa niskalaukausta.

Herättäähän ko. sanan käyttö toki meissä useimmissa vahvoja antipatioita, mutta se ei missään oikeuta niputtamaaan kaikkea negatiiviseksi kokemaansa yhteen erään maailmanhistorian väkivaltaisimman, repressiivisimmän ja totalitäärisimmän hallintomuodon kanssa. Fasismi on vähän muutakin kuin sananvapauden rajoittamista ja väkivallan käyttöä legitiiminä politiikan keinona. Fasismi-sanan käyttö sille kuulumattomissa yhteyksissä (oman agendansa tukemiseksi) ei ole ainoastaan historiallisesti kestämätöntä, vaan myös moraalitonta. Se kertoo kyvystä olla käsittelemättä omia aattellisia vastustajiaan rationaalisesti (mikä muuten sinällään on yksi fasismin keskeisistä piirteistä) ja siitä, että edellämainitun kömpelön assosioinnin käyttäjä ei selvästikään tunne argumentoinnin sääntöjä (syyllistäminen assosiaatiolla jne).

Edellämainittu pätee toki myös moniin muihin ideologioihin ja liikkeisiin, joskin fasismi-assosiointiin törmää selvästi useimmin. New Right -uraohjusten puheissa tosin kaiken vertaaminen Staliniin ja Neuvostoliittoon (http://firstfriday.files.wordpress.com/2008/03/obama-socialist.jpg) on toki myös valitettavan yleistä. Lopettakaa sekin, olkaa niin hyviä.
Joo, eli kaikki kuuntelemaan nt siis uudet veisut!

Ultimate Black/Thrash Against Shitstem!

www.mikseri.net/incursion

Paljon pyydetyt lyriikat tulevat sitten demo-versioille.
Tässäpä teille taas purettuja ja analysoituja itsestäänselvyyksiä viehättävän filosofisen pikku paskanjauhannan muodossa.


http://www.freshminds.com/animation/alan_watts_prickles.html

Katsoin tämän pätkän useita kuukausia sitten ja se, useiden muiden vähintäänkin yhtä vahvojen tekijöiden ohella, sai minut pohtimaan logiikka-tunne -dualismia ja kuinka nämä kaksi tietoisuuden elementtiä ovat ylikorostuneessa tilassaan aina tuhoisia.

Näiden kahden eri näkökulman edustajien välisiä kamppailuja seuratessa useimmille meistä on kehittynyt kuva, että logiikka ja tunteellisuus lukevat toisensa pois. Todellisuudessa ne voivat ja niiden itse asiassa KUULUU esiintyä symbioottisesti.

Logiikka tarjoaa meille kyvyn hahmottaa asioita selkeästi, terävästi ja mitattavasti. Korostuneen tunteelliset ihmiset pitävät loogisia ihmisiä kylminä, mekaanisina ja tunteettomina.

Tunne tarjoaa meille kyvyn kokea ja nauttia asioista, mutta sen päätökset eivät pohjaudu aina johdonmukaisuuteen, harkintaan tai mitattavuuteen, vaan impulsiivisuuteen ja empatiaan. Korostuneen loogiset ihmiset pitävät tunteellisia ihmisiä sentimentaalisina, epäselvinä ja tyhminä.


Huolimatta selkeistä vivahde-eroista näiden kahden arkkityypin välillä tunnumme aina pitävän jompaakumpaa vallitsevana piirteenä itsessämme. Ylikorostuneisuus kummassa tahansa menettelytavassa johtaa ennen pitkää kehnoon ratkaisukykyyn.

Se, mitä kumpikaan osapuoli ei tunnu tajuavan, on se, että "vastavoimana" pidetyn ominaisuuden ottaminen huomioon palvelee aina määränpäätä paremmin ja täydentää menettelytavan toimivuutta: Toisinaan on loogista olla tunteellinen ja toisinaan tuntuu hyvältä olla looginen. Jokainen ongelmanratkaisu vaatii enemmän tai vähemmän kummankin luonteenpiirteen aktiivista yhteistyötä.

Jos ystäväsi itkee ilman mitään selkeää syytä, jota hän ei itse edes ymmärrä,
mikä on paras vaihtoehto hänen olonsa kohentamiseksi?

A) Halata häntä
B) Yrittää argumentoida, ettei hänellä ole mitään syytä itkeä

Vaihtoehto A ei ole yksinomaan loogisen tai tunteellisen toiminnan tulosta: On loogista ottaa huomioon, että toinen ihminen ei pysty välttämättä käsittelemään kyseisellä hetkellä olotilaansa johdonmukaisesti, vaan on parempi tarjota hänelle turvantunnetta. Voimme myös kääntää koko ratkaisun ympäri ja ajatella empaattisesti "en kestä miten paha olo tuolla ihmisellä on, tarjoan hänelle rakkauteni ja tukeni." Kummatkin johtavat samaan, todennäköisesti rakentavaan lopputulokseen. Kumpikin näkökulma ottaa harmonisesti huomioon toisen.

Sama pätee muihinkin tilanteisiin, vaikka tietenkin toisinaan joudut käyttämään toista osaa aivoistasi vähän enemmän kuin toista. Luovassa musikaalisessa sävellystyössä sinun täytyy tuntea se mitä sävellät, tai musiikistasi tulee sielutonta - mutta toisaalta sinun tulee ymmärtää musiikin teoriaa saadaksesi sävellykselle selkeän kehyksen ja älyllisesti haastavan, stimuloivan rakenteen.

Kun teet tieteellistä tutkimustyötä, sinulla täytyy olla teoreettista ja systemaattista ymmärrystä aiheesta, jota tutkit, mutta myös ripaus luovuutta ja intuitiota - ominaisuuksia, jotka haastavat nykyistä ajankuvaa ja tarjoavat jokaisessa hypoteesissa mahdollisuuden vallankumoukseen.


Tunteelliset ihmiset: Järki käteen, helvetti soikoon! Ajatelkaa aivoillanne, älkää olko hyväuskoisia. Voitte tuntea olonne jatkossa paremmaksi ja selkeämmäksi jos pyritte analysoimaan ja kyseenalaistamaan olotilaanne. Olkaa itsekriittisiä, älkää hätiköikö. Keskittykää kiihkottomaan ajatteluun ja ottakaa huomioon todistusaineisto, älkää sitä, kuinka paljon tietty käsitys vetoaa tunteisiinne.

Loogiset ihmiset: Rentoutukaa ihmeessä. Päästäkää välillä irti ja luottakaa siihen, että intuitionne tarjoaa teille toinen toistaan upeampia visioita, joita voitte käyttää rakentamaan vielä tarkempia ja älyllisesti stimuloivia teorioita. Maailmassa olevat merkitykset mullistavat käsitystänne todellisuuden filosofisesta rakenteesta ja tarjoavat voimavaroja maailmankaikkeuden ymmärtämiseen, jos keskitätte energianne muuhunkin kuin muiden ihmisten ajatusten vääräksi osoittamiseen.

Sillä tunne on järkeä ja järki on tunnetta. Todellisuus on kolikko ja on epärakentavaa pitää näkyvillä pelkästään kruunaa tai klaavaa.
« Uudemmat - Vanhemmat »