IRC-Galleria

Blogi

« Uudemmat -

[Ei aihetta]Lauantai 31.07.2010 19:19

i have seven thousand wings and under each wing a dream
a reality refrected from it´s opposite, the void battling
with prismatic emotions indulging in themselves
the self of the many that concocts yet does not finish anything
the many that breaks the surface of the unuttered sea
the sea is severed from the lake from where the whispers emanate
i have seen the many drown in the sea
as they listen to the whisperings of the one

to strive to cross is to drown
this is the enemy
this is the nazi
this is the society
an assassin like a shadow
of desire, apathy
wearing a mask of manyfold rainbows

there is no poetry in such a flow, not a bloodline
just a decapitation of the root of reality
to move from the real is to cut the heart which sprouts
insanity a magnificent terrifying beauty
the beauty of the stain of oil on a corrupted beach
that is not seen, but remains like rot
rot unlike love in the core of you
the rot giving birth to this, a computation of a soul,
a haphazard solution, a nightmare
a paralyzation alike celebration
a chaos in flux moving thru beaches of flesh
breathing thoughts that breathe in/out regardless and because of
the bleeding vein that pumps living oil
disgusting trembling liquid that burns thru your walls
unseen and invisible walls shatter shatter shatter!

you must be given to the ghost of your mother!
you must not remember the voices from before!
you must not see, but do you see
that you are a liar! a liar and a crook! you are a worker,
you are a leader, you are a slave!
you are in an orgy of blindness
reveling in this blindness of the world
you do not see the iris of the heart
that looks into nothing
do not see it, see them, see into, see thru
see past, see car, see flesh, sea bone
be bone sea shallow blue dreaming
thru a crack a flash into black besides white
a stack of living an organ dragged
in a belly red step as stone grey dead
you are dead and birthing dead
you are a malfunction of bone
tissue unliving mutating moving
do you see the see sea seamen flow
follow the purge, thru the rectum drop
like shit, be revealed to
the nothing and all of it
is you existing

[Ei aihetta]Perjantai 04.06.2010 05:13

in these days
we win things
of octagonal, all-angled all
or lose nothing
nothing at all
yet we have all the time
which now is not needed
all that is nothing
we never needed it

we're never there
strange travellers

but like the sun
it came back to us
like the moon
it turned it's back on us

the seed of the blessed no
the blossoming empty saying yes
to the all-eyes-open
all fucking walls that bend down
in front of the all-fucking-eye

i bend down in front of the lost soul
the king with no face
she, the beauty of the frozen sky
she, the cloaked reflect of the broken sun
she is the flame of ice
she is the flame that burns
all that wants to burn
and all wants to burn
all wants to burn
all that desires
all wants to burn
all that covets,
rejoices
and regrets
wants to burn

the all that is the flame!
the all that is the flame!
the all that is the flame!
the all that is the flame!

[Ei aihetta]Tiistai 27.04.2010 21:05

listen to the hopeless man sing his song

olen kehitykseltäni vammainen
= puhallan = hengitän ilmaa

toinen minä, ei ole häntä näkynyt
olen mä vähän yksinäinen nyt kyllä

kuka haluaisi kuunnella? arpapeliä, kuutonen tuli nopasta
sitten jää auton alle.
päiväkirjani ensimmäinen ja viimeinen sivu alkaa tästä

olenko oikeassa? etpä ole. hyviä asioita, tuota tuota.

mulla on tuossa maitoa purkissa. mullako muka?

hauskaa! mie pellaan massa ehvektiä läpi taas.
kakkonen sitten, onhan tuota rako eikiä ja assasi riiti myös.

listen to the wise man praise god without any knowledge
the wise man never knows

don't know man!
no jotainhan sitä pitää selata ja pakertaa.

wipers, hyvä yhtye. kuunnelkaa joskus. kuka muka?

punk is dead. mäkin olen vähän kuollut jo.
sehr schnell. abstraktit viittaukset,

heitetääs saarnaa ettei tule paha mieli.

my god is safe in heaven,
i praise his name
so that i can realize my mistakes
he can do what ever he pleases
because he already made me

Yea, ruuti on kuivaa mutta pitäisi pumpata.
Nyt tuli täyteen.

[Ei aihetta]Lauantai 17.04.2010 00:52

voihan pilinpillu kun olen elossa. näin kapiteeni lokiinsa kirjaa tänä armollisena tähtien täyteisenä yönä.

Halusin kertoaTorstai 25.03.2010 01:53

Pimeää täällä, muttei toivotonta pimeää. Tiedäthän syyskuun ensimmäiset illat? Miten ne ovat niin lempeitä saapuessaan.
Olin joskus peloissani, pelkäsin pimeän tuomaa loputonta. Nyt käperryn sitä vasten ja se tapahtuu. Voin juoda ja syödä sen äärellä ja katsoa sitä kuin silmästä silmään.
Toimia elävänä ihmisenä äärettömän läheisyydessä.

Ei minulta ole mitään voitu riistää mitä omistan. Se mitä omistan on aina minulla, niin kauan kuin elän. Kaikkea muuta voin vain pidellä, koskettaa, kokea, koettaa ymmärtää. Jotkin niistä asioista tulevat minulle hyvin rakkaiksi. Jotkut eivät ole asioita, vaan jotain enemmän, hyvin paljon enemmän.

Minulla on ihmeellinen kyky sallia rakkauden löytää muotonsa.
Silloin olen niin nuori, niin vanha, olen iätön kun rakastan.

Minulla on aika paljon sanottavaa elämästä, mutta se on kaikki kuin pyyteetöntä rakkauden osoitusta. Annan hyvin paljon, mutten odota heidän vastaavan. He kuuntelevat kyllä kaikki tavallaan, sen tiedän, ja se riittää minulle. Tiedänkö mistä puhun? Tuskin, ja nauran silloin kun ymmärrän sen.

Asioiden ymmärtäminen on kuin hengittämistä tai iloa, yhtä helppoa ja elävää ja rakkaus ei vaadi toisia hengittämään puolestaan.

Rakastan ihmisiä. He eivät ole sokeita, kunpa he vain tajuaisivat sen. Kaikki kaunis on todellista, se ei erkane mihinkään läheisyydestämme.

En ole itse viaton, ja joskus se saa minut surulliseksi. Kaikki tahriutuvat johonkin, ja sen näkeminen ja ymmärtäminen on kuin hengittäisi jonkin ensimmäisen henkäyksen elämässään. Kivulias henki on todellinen.

Minä olen katoamassa, tajusin sen joskus, ja sen jälkeen se tietoisuus ei ole jättänyt minua. Jätän katoavaa jälkeäni näille ainaisen katoaville sivuille. Pelkään sitä hyvin paljon toisinaan, ehkä hyvin vähän jos tietää mitä minä tiedän, mutta minulla ei ole todella vaihtoehtoja. Kuljen katoavaa vastaan avosylin. Kuinka kaunis voikaan olla se häivähdys joka syntyy ihmisen sisimmästä!

[Ei aihetta]Keskiviikko 24.03.2010 01:07

kuljin mutten kulkenut, olin ylitse itsestäni
haamun askelia aamunkoitossa
kuinka kaupunki voikaan olla niin tyhjää täynnä!
romutetut sfinksit ovat markettejamme
me teemme ihmeistä suolasirottimia

meidän ajatuksemme pyörivät pilvilinnoissa
silti me ajattelemme että jos ei askeleemme
niin kuolema meidät erottaa kaikesta siitä
aina jokin varjomme kiipeää ohitse
pistämään kaulaansa silmukkaan

nälkäisinä, aina niin nälkäisinä jorisemme
kantakapakan vehreä tuoksu, tyhjissä laseissa
luumme niin kylminä ytimemme yllä yritämme
suojelemme pimeyttä itseltämme
josko joku yrittäisi tänään tulla?

häpeä on hyvästä, se johdattaa kuin katulamppu
romahduksen esi-asteelle, katastrofiin,
opettaisipa se kylmä tuli, repisi karkean ihon yltämme
pimeä kuilu kylmä lempi ei ole katala koskaan
vaan peilikuva, ihastuksen ensi alku

voi aamunkoitto viiltää reittämme, kirroosi, vatsahaava
tumpattu savuke, rotta pakenemassa koloonsa
seksillä näivettyneenä nielee myrkkynsä ja käpertyy
pöly kertyy kadonneen sormuksen päälle
valokuvassa kansion ensimmäisellä sivulla

eräänä hetkenä jona painoin pääni rinnallesi
sinä sanoit että olen tosi hyvä ja kaunis
olimme koko kaupunkia suurempia silloin
sillä me tiesimme mitä olimme
mitä kaupungeista koskaan
ne luhistuvat ennen meitä
ne ovat aina menneet mutta me olemme olleet
silloinkin kun meidän oli kuoltava

me emme ole mitään mahdotonta!
tämä on viimeinen yömme
ja jos haluamme se on aina ikuisesti
ensimmäinen meidän uskomme rakkautemme
se mikä on herkkä ja vahva ja heikko
on elävä ja ei kuole koskaan
kuin katakombeissa tähti ristin yllä
taivaiden lakeuksille loistava
kuin lämmin tuuli puhaltaa vehreällä niityllä
ikkunasta avatusta yrttien tuoksu
pehmeä musiikki kantautuu kaikkialle

siis tämä on kaupunki joka elää meissä
siis tämä on se rytmi joka on sydämemme
emme me ole kuolleita vaan hulluja
yltiöpäisen hulluja ja mielettömiä
raivokkaan eksyneitä, inhottavan selkeitä
surumielisen onnellisia ihmeitä

haluamme kaiken
kaiken mikä katoaa
kaiken mitä voimme tuhota
kaiken mitä voimme synnyttää
kaiken mistä luovumme
kaiken mikä kuolee
kaiken mitä on

[Ei aihetta]Torstai 18.03.2010 02:26

ah kuusitoista
miljoonaa vuotta
putosin kaivossa

ei ei ei
liian traagista
angstipaskaa

oikeastaan
en vain osaa kirjoittaa
järkeviä asioita
mutta kirjoitan silti

ei kysymys ole osaamisesta
tässä tapauksessa

hyvä opettaja
ei puhu järjellä

mutta yritetäänpä uudelleen

olen yksi
hämähäkinverkkoon langennut
sitä seittiä osa jonka kutoi
joku kofeiinihullu lukki

yksi tai kaksi osaa meni pieleen
sitten se mietti mielessään
kuka tätä jaksaa katsoa
ja kuoli pois vähän myöhemmin

en ole seitinkutoja minäkään
en tiedä osaanko kirjoittaa
aika paljon
olen menettänyt

ei tuokaan totta ollut
minullahan on vaikka ja mitä

kauneimmat runot
ovat täynnä paskapuhetta

hengitä, hengitä
ikkunalasit huurtuvat
tulevaisuus näyttäytyy
vapisen pelkään
toisaalla olen selkeä

merenpohjaan vajoava laiva

minä olen kirstu aarteita täynnä

ylhäällä jumala loistaa
aurinkonsa säteitä
minua palelee
ja väreilen kuin koko valtameri

kehoni on yö

kaupunkien toispuoleisuus

kuin järjettömät delfiinit
he uivat aalloissa
he haukkovat henkeä
viimeisellä rannalla

itse asiassa
vertauskuvani ovat ihan vitusta
haluatko kokea jotain kaunista?
älä lue runoutta joka on tällaista
mene siis kauemmas siitä nauramasta,
astu edes yksi askel
poispäin

noin, hyvä

katso vain eteesi

keskitä huomiosi toisaalle

siinä se on

loppu

voit lähteä



mitä vielä odotat?



okei, olet ihan yhtä hyvä tyyppi
kuin minäkin
vaikket haluaisikaan
rakastua mielettömästi maailmaan
ja nähdä sitä kauniina

suoraan sanoan
en halua sinun ainakaan
kirjoittavan runoja
muuten kuin elämällä elämääsi

mikään muu ei ole niin hyvää
usko siihen, edes hetki

[Ei aihetta]Maanantai 15.03.2010 06:24

nukuin nukun pöh
olen pieni, olen hyvin pieni
täällä maailmassa me muka kasvetaan
kutistutaan mutta joet kukoistaa

nöyriä ylpeitä
täällä, tässä elämässä näkyy kaikki
ei mitään puutu
ihan täysin rutiköyhää rikkautta
mitä raha voisi antaa

olen haaveillut sinusta
lumimyrskyssä

kuljen kadulla
olen toisaalla

olenko minä joku mies?
ei miehet kirjoita näin
on ihan hyvä puhua
eikä tämä ole runo

jotenkin haaveilen sinusta
olen täällä ja odotan sinua
kesä tuntuu meissä
kesä koittaa aina kun se tuntuu

syödä, kirjoittaa, tehdä
pelkkää pulinaa kaikki tyynni

en ole tietoinen paljosta kerrallaan
mutta se mikä on
on paljon

joskus niin sietämätöntä nukkua
olen eksyksissä unettomuudessa
muka, vain selitän oikeasti
en ole mikään paitsi jotain
hupsuko?
kuuntele minua kun puhun näin
olen ihan ymmälläni, kysymyksiä vain
kuka olet? tahdon tietää aina enemmän

paijata, syödä ja nukkua

kumartuneena hengen edessä

[Ei aihetta]Lauantai 13.03.2010 05:03

menin ison kadun yli
koin siellä kaiken
mahdollisen paljain jaloin

olet siniseinä
taivaslamppu
tähtipilvipumpuli
kuuma pikku pisara

putosin huulilta
tulin takaisin kotiin

on hyvä olla täällä nyt
keittää teetä
lukea kirjaa hiljalleen

kirjoittaa vähäeleisen
hypnoottisesti

olen taas runoilija
mikä mä oon muka
minähän vain joko teen
tai odottelen

kun on kaikki okei niin ei ole
vitutusta
katuja
kaupunkeja
aikaa
ei mitään
paitsi Me
ja meidän kaikkemme

näin elän Sinua
näin minä vähitellen
kuolenkin, tiedäthän

se on hyvä
vaikka pelottaakin
sillä aurinkokin on
vaikka se empii
nousta joka aamu
meidän silmiemme eteen

niin hitaasti
se aina koittaa
vaikka tietää
että joskus ei enää nouse

tuhisen ja hymyilen
koetan siis kirjoittaa rakkaudesta
rakastuneena
mutta menenkin nukkumaan
ja näen siitä kaikesta unta

[Ei aihetta]Tiistai 23.02.2010 20:37

Kulkijalla oli uneliaat silmät. Unia joita hän oli nähnyt, ne olivat unen valtakunnassa pilvissä, rannoilla, niityillä piilotettuina.

Menen tätä tietä, saavun toista. Palelen kuin vain kylmissäni voin. Menen tuonne tai tänne, palaan aina takaisin. Olen kulkija vain.

Tahdon niitylle jolla ajatukseni eivät lipeä käsistäni.
Tahdon muistaa miltä meri tuntuu. En ole koskaan edes käynyt merellä, kuinka surullista.
Tahtoisin vain palata minne tahansa.

Kun katson merta niin olen yhtä sen kanssa. Minä olen ajatusaalto. Olen siellä missä katseeni siintää. Niin moniin ajatuksiin koetamme sitoa ainoastaan epäilyksemme ilmiselväksi, emme edes pyri kohti totuutta, vaan ainoastaan tahdomme tuoda epäröintimme paljaaksi.

Entä jos epäröinti on totuus?
Mitä muuta voi olla kuin jokin totuus, joka on tämä kysymys?
Olen humalassa kysymisestä, senkin paljoudesta. Olen niin yltäkylläisen alaston kaiken edessä että vastaukseni ovat riisuttuja, paljastuvat pelkiksi kysymyksiksi.

Olen kulkija ja minulla on varpaissani tämän yön hiekkaa ja seuraavan aamun auringonsäteet, minä epäröin koska tiedän että tulevaa ei ole.
« Uudemmat -