IRC-Galleria

Välil mietin miksen itke enää?
Miksen herää koskaan virkeen enää?

Dokausluoja on kyl hoitanu mun leiviskän,
ku pullo suussa iso poika tullu teinistä.
Ku tapan ollu tinttaa sen kolme iltaa viikossa,
ei vaikutukset pysyis ees korsetilla piilossa.

Niin paljon enemmän ku kaipaisin,
jos saisin kaiken yhdes paketis nii vaihtaisin.
Nää on näit iltafiiliksii ku löhöö sohvalla,
aamulla sit kaikki on taas kohdallaan.
Ei kerkee pysähtyä kelaamaan,
bottomline - joskus saattaa kyllästyä pelaamaan.

Joskus tuntuu et on maailman onnekkain,
mut samaan aikaan niskas painolastii tonneittain.
Mä tunnen olevani aina vapaa kaikest,
mut samaan aikaan ootan et heräis painajaisesta.
En voi sanoo ettei menneisyyden haamut ikin hämää,
väärät muistot ja hiljaisuus ne saa mut tikittämään.

En haluu palata, jo liikaa matkaa takana,
liikaa palaneit siltoja, siit ku olin kakara.
Mä päätin et riidan tullen enää käytän suuta,
ja laitan jalkaa toisen eteen, nenä näyttää suunnan.
Voin kääntää sivuu mut on vaikee olla muistamatta,
kannan mukan juttuja joitten pysty ees kuiskatakkaa.
Mut viel kuulen nii monen suusta paskaa,
se panee miettiin ja tekee mieli huilata taas...