IRC-Galleria

Ei riitelyy, rakkaut, ei tunteit vaan merkityksillisii määräaikasii suhteit.
Vaan lihallista, ei mitään virallista. Mä en päästä ketään niin lähelle, oma valinta.
Tunteet ei pysy hallinnas, mä blokkaan ne, ainoot pelot joit mieluummin pakenen ku kohtaan ne.
Vois tatskaa otsaan: "Sen tiedät mitä alotat, mä oon kaikkee sitä mistä äidit poikiaan varottaa."
Frenditkään ei käsitä miks mä oon yksin. Komee, huomaavainen, välil vienti lähtee käsistä.
Silti mä panen jätkii joista en välitä, vaan unohtaakseni sen ainoon jol oli väliä.
Klovnin kyyneleet, kaikki tarvii rakkaut siihen asti, et se nappaa mut.

Kylmät väreet nousee takautumista, sait mut pelkäämään rakastumista.
Niin kun et, oon mieluummin yksin ku haavoittuva niin kauan ku en saa mielestä pois sua.
Mä välttelin ihastumista kun tautii, mut valehtelisin jos väittäisin et yksinäisyydest nautin.

Ne sanoo, et rakkaus on maailman suurin vankila, mä viilaan kaltereit siellä.
Ja mä pakenen sen sijaan että antaisin sen hallita, ero on niin katkeraa niellä.

Välil mä haluisin vaan rauhottuu, jakaa illan sun kaa. Todellisuudes mä en voi jakaa samaa ilmaa sun kaa.
Sä tiedät mitä se on, mä tiedän mitä se on, joten särkyneellä sydämel mä jatkan ilman sua.
Pelkään mitä haluun, ku oisin piruuttaan yksin, rakkauslaulut vaan vituttaa yksin.
Mä venaan et silmät sulkies ei näy enää sua, ja mä löydän jonkun joka täydentää mua.