IRC-Galleria

epävakaa mieli kätkeytyy tyynen naaman taa
koska kun mun maailmas sataa niin sataa kaatamal
ja sillon tulvii yli niin et jalka lipee jarrulta
ja sitä paloo sisällä ei ei mikään sade sammuta
lopult viha voittaa, sitä ihannoidaan
ja maailman näkee sadepisaroina
niin ei yks mitään tee
mut koita sä niellä rankkasade ja pitää sisäl se
tuntuu vaikeelta
ruosteessa vahvakaan lenkki ei kestä painetta
lopult me ei haluta ei mammonaa, ei mainetta
sinä ja minä sokaistuttiin auringon paisteesta
kaukana kaikesta ja itsensä voi pelastaa
mut mun sateensuojat on aina vähän vaiheessa
jos sattuis sadekatos kohdalle
niin jonkun reiän läpi se tiputtaa vettä otsalle
sade väsyttää, mut en sa nukkuu vaik nukuttaa
koska jos mä nukahdan mä tiedän et mä hukun, taas

mun täytyy purkaa nää jotenki ku tekis mieli kiljasta
keskellä peltoo, nyt se pelto on mun kirjassa
sulle ei paljoo, mulle pyhiä sivuja
tää on puhtaasti minua

paljasjalkanen sadekaupungin lapsi
kasvukivut on poltellu sitä varttuu hitaasti
mut varttuupa kuitenkin, se kai täs on tärkeintä
ulkona sataa mut pahaa oloo ei voi sää tehä

sekuntti vaan niin makaan lattialla pitkin pituuttaan
nyt sen huomaa, elämäst en tiedä paskaakaan
näinkö tiedottomuudesta nuorta miestä rankastaan?
elämä on huora kunnes kuolet, jos se on tällästä
se joka sen sano ei ollu kovin väärässä
mut päämäärät on kaukana, niit ei nää täältä
siis mihin suuntaisin tästä? mä jään tähän
vaik kaipaan toimintaa, mul ei riitä voimia
eilenkin ois pitäny toisin toimia
sul oli leipää, mul ei, pyysin palasta
sanoit ei ei, sä et ollu valmis jakamaan
"haista vittu" et kuullu mun sitä sanovan
sen sijaan tarjosin vettä, kun valitit janoas
mä tiedän et tein oikein, noudatin kultast sääntöä
mut kerro miten oikea voi tuntua näin väärältä?