IRC-Galleria

Vakioaamiaisen jälkeen check-out, runsaan kilometrin kävelyretki rinkkavarustuksessa ja napakymppiajoitus juuri saapuvaan bussiin. Hua Hinistä ei saanut paikkalippuja. Sanalla sanoen bussiyhtiön matkanvarausjärjestelmä lähtö- ja pääteasemien välillä sijaitsi bussissa istuvan lipunmyyjäneitosen muistissa. Bussissa oli kuitenkin onneksi tilaa, kylmää vettä ja ilmastointikin toimi. Jatkoyhteyden lähtöön oli vajaa seitsemän tuntia ja matka Bangkokiin veisi siitä noin kolme.

Teoriassa. Parikymmentä minuuttia lähdön jälkeen bussin moottori pysähtyi esikaupunkialueella. Kuljettaja kiipesi ulos autosta ja kaivoi työkalupakin esiin. Muutaman käynnistysyrityksen jälkeen pakista kaivettiin vasara. Pam klong pam. Brum! Olikohan tästäkin liikennevälineestä irronnut potkuri. Niin tai näin, matka jatkui.

Thaimaan valtateille ovat ominaisia valtavat, amerikkalaistyyliset mainostaulut, joissa usein mainostetaan tuontitavaroita osin englanniksi, osin thaiksi. Illuusiota tosin heikentää tehokkaasti Bridgestone-rengasmainoksen ("Passion for Excellence") juurella laiduntavat lehmät.

Toinen piirre ovat liikennevälineet. Siinä missä Kamputseassa yleisin väline oli mopo tai paikallinen traktorintapainen, täällä suuri osa autoista on avolavapakettiautoja. Osassa istumapaikkoja on eri tavoin katetun (kuomu, häkki, takaa avoin katos) tai kattamattoman lavan lisäksi kaksi, osassa viisi, osassa seitsemän. Tuk-tukeja tai mopoja ei täällä kaupunkien ulkopuolella näe.

Bussi selvisi loppumatkasta hajoamatta. Bangkokin eteläiseltä bussiasemalta otimme pikaisen pikaruoka-aterian jälkeen taksin (700 bht) kansainvälisellä lentokentälle (kannattamani yöjunavaihtoehto hävisi Kamputsea-Thaimaa-minibussimatkan jälkeen äänestyksessä äänin 1-1), jossa kaksi turvatarkastusta ja kaksi juomavesipullojen poisheittoa myöhemmin pääsimme lähtöportille.

Viranomaisten huolen toisaalta ymmärtää, Thaimaan suurin puolue, Thai Rak Thai, lakkautettiin eilen. Etelässä terrorismi tai Malaiji-muslimien vapaustaistelu, miten sitä halusi katsoa, jatkui yhä. Mm. eilisissä pommi-iskuissa oli kuollut 10 sotilasta ja 7 siviiliä.

Lähtöportille tuli seuraava yllatys tai ei oikeastaan. Kone oli myohassa puoli tuntia. Yllattavaa kylla, puolen tunnin jalkeen paasimme koneeseen, joka hurautti sen suuremmitta ongelmitta Chiang Maihin. Saimme matkatavaramme, pienen odottelun jalkeen tosin, ja ostimme taksikupongit lippukassalta. Ajoimme Gap's House Guesthouseen, josta jatkoimme kuitenkin uima-altaan puutteen takia eteenpain (itse olisin parjannyt ilmankin). Seuraava majatalo, Smile Guesthouse, omasi puuttuvan mukavuuden, joten otimme huoneen (350 bht, tuuletin, suihku ja wc). Kaikki naytti olevan hyvin. Kavimme ulkona syomassa. Kavimme nukkumaan. Ja... Kello 5.17 kiekui kukko majatalon puutarhan tapaisessa, suoraan ikkunamme alla. Epamukavaa. Kello 5.18 kiekui toinen. Kello 5.19 kaksi. Avasin hyttysverkot vaivalla, suljin avoimena olleet ikkunat ja tyonsin tulpat korviin. Kukot (nelja) jatkoivat metelointiaan minuutin parin valein. Eika aurinko viela ollut edes noussut. Hetken aikaa aloin vahvasti epailla elainten oikeutta lajityypilliseen kayttaytymiseen. Lopulta nukahdimme kukkojen kuoron raakyessa taustalla.