IRC-Galleria

Why you kept coming into my dreams, even if the relationship is dead? Or is it?

Dystopiassa kuvataan tulevaisuutta synkkänä, epätoivosena ja tuhonomana. Minusta on vaan mielenkiintoista katsella toisten ihmisten tulkintoja tulevaisuudesta ja itsekin olen sitä mieltä, että tällä tahdilla maailma menee vituiksi ja rankasti.
Tällaisia elokuvia on tullut, tässä yöllä katseltua. Tosin myös Final Destination 1&2 on tullut katsottua, jotka taas kertovat kuolemasta ja herättävät kysymyksen "Voiko kuolemaa huijata?".

Anywho, rphml varmaan pitää mua edelleenkin friikkinä, mutta ei se mitään.
Tässä nää elokuvat mitä tuli katsottua:
Children of Men
28 Days later (jossa on lause "Lähetätkö helikopterin?"
Final Destination 1&2
Die Hard 4

Muita Dystopia -elokuvia on myös, joita olen nähnyt:
Blade Runner
I am Legend (28 Days Later -ripoff)
Total Recall
Kellopeliappelsiini (kyllä vain)

edit: ja Battle Royale!

Tuntuuko sinustakin joskus siltä, että sielusi irtautuu ruumista?

Njoo, Helsingin kaduista omalla autolla selvinneenä, hermot riekaleina ja muita koottuja kertomuksia.
Ja vituikshan se tupakkalakko meni. Noh kokeillaan tällä viikolla uudestaan.

Kokoajan tekee mieli, mutta kun se taas tarkottaisi sitä, että antaisin periksi...
NEVER!

Niinpä niin, koomista kyllä. Kädet ei oo tärissy ja muutenkin tää lopettaminen tuntuu helpolta, tai sitten mulla on niin kovatahtoinen pää.

Monet saattaakin vähän ihmetellä, miksi lopetan tupakan poltamisen, mutta tässä muutamia syitä:
- Turhaa rahanmenoa savuna
- En tunne itseäni terveeksi
- Elämä kokonaan uuteen järjestykseen
- Aloitan myös jonkin sortin kuntoiluprojektin

Tuossa pari minuuttia sitten poltin toivottavasti viimeisen tupakan koko elämässäni.
Saa nähdä, mitä tästäkin elämästä tulee.

Savuton loppuelämä? Mahdollistako?
Ilman nicorette -skeidaa?
Kokeillaan...

[22:16] <@Akimoto> How's the waves, boys?
[22:19] <@ATJ> High frequencies as always.
[22:23] <@Anffi> shut up and dive

Eli armeijasta päästyäni, asiat menny päin vittua, mutta paskasta voi ainoastaan nousta ylöspäin.

Tässä tullut nyt pari viikkoa seurattua työttömän elämää ja paperisota on alkanut kelan kanssa työttömyyskorvauksesta, vaikkakin töitä etsin kynsin ja hampain. Hakemuksia on lähtenyt ympäri Suomen maata.

Noh, palataanpa nyt lähimenneisyyteen.

Lauantaina tuli lähdettyä iltamyöhäisellä kohti Helsinkiä, tarkemmin sanoen Katajanokkaa, jossa yhtyeemme rumpali tällä hetkellä asustaa. Helsinki on yleensä paskin paikka ajaa autolla. Liikenne on yhtä kaaosta ja kun kaupungin tuntemus on heikko ja navigaattorit hukassa, niin aikamoisen sirkuksen siitä saa kehitettyä. Löysin kuitenkin perille suhtkoht hyvin, jonka jälkeen teki mieli hörästä tuoppi lähipubissa, näin tein rumpalin kanssa.
Sunnuntai menikin sitten muuttoapuna kanniskellen kaikenlaisia kamoja kierreportaita 2. kerrokseen, ei ollenkaan paha nakki. Olihan se mukavaa lähteä rumpaliakin avustamaan, sillä mulla meinaa räjähtää pää näiden neljän seinän sisällä. Iltapäivällä lähdin sitten posottamaan valtatie 4.sta (MT E75) pitkin kotiin ja sen semmosta.

No, tänään sitten ex-tempore sain ajatuksen lähteä lumilautailemaan himokselle (jälkeenpäin ajatellen ei siellä oikein ollu mitään vedettävää, paitsi kahvi). aluksi meinattiin (siis mie ja HZK1) lähteä meitin Fiatilla, mutta kun rphml halusi mukaan, niin tuli tarvetta isommalle autolle. Onneksi Hözkillä oli pajero (aka Runkkari i español), jolla posotettiin kohti himosta.
Jämsän kohdalla muiden autojen valojen vilkuttelusta hämmentyneenä, pysähdyimme bussipysäkille ja totesimme että ajoneuvon lisävalot on päällä, vaikka ne olisivatkin käännetty pois päältä. Noh, sulake poies valoista, ja menoksi.
Himos oli oikeen mukava paikka, vaikka reisiä ois saanu paljon enemmän. Tosin menoa haittasivat huonosti väännetty boksi, ja jäätyneet möykyt. Mutta enemmän reisiä olisi saanut olla!

Ny oon koton ja juon kahvia. Kiitos ja näkemiin.