IRC-Galleria

Angel-Of-Ice

Angel-Of-Ice

Naurava Kettu

Travel Journal Part 4, Norway Part 4Tiistai 20.10.2009 20:58

Olin taas hostellin olohuoneessa. Piti kuluttaa aikaa, sillä bussi tulee vasta 3 tunnin kuluttua. Torkkusin vähän ja söin pähkinöitä. Kun aikaa oli jäljellä tunti siirryin aulaan odottamaan. Aulassa oli myös kiinalaispariskunta. He tulivat jonkin verran samaa matkaa kanssani preikestolenille. Menin kysymään kuulumisia ja siitä se sitten lähti. Juteltiin paljon kaikesta ja he olivat itseasiassa häämatkalla. Piti varmistaa asia kahteen kertaan. Yleensähän ihmiset menee häämatkalle jonnekkin lämpimään, rannalle ruskettumaan ja ottamaan rennosti, mutta he olivat tulleet patikoimaan koleaan sateiseen Norjaan. Molemmat nauroivat ja totesivat, että olisi ehkä kannattanut valita se ranta, vaikkakin maisemat oliva olleet todella upeat. Aika kului nyt paljon nopeammin kun oli juttuseuraa. Pian olikin aika siirtyä bussiin. Bussiin tuli myös saksalaiset retkeläiset. Bussin tunnelma oli hiljainen ja väsynyt. Kaikki makasivat penkeillä puolikuolleina. Reilun puolen tunnin jälkeen pääsimme lautalle. Kiinalaispariskunnan kanssa keskustelimme paljon ruuasta. Puheeksi tuli myös oma syömiseni. Kerroin, etten ole yli viikkoon syönyt mitään lämmintä ateriaa, enkä edes kunnollista ateriaa. Vain leipää, hedelmiä ja puuroa. Viimeisin ateria oli ollut tänään vuorten rinteillä. Olin napannut joesta vettä ja sekoitin hiutaleet siihen. Norjan vuorilta napattu vesi muuten maistui ihan sikahyvältä. Ehkä parasta vettä ikinä. Pariskunta oli ihan hämillään, etten tosiaankaan ole syönyt lämmintä ruokaa. Juu, olen pienellä budjetilla liikkeellä ja nähtävää on paljon joten ei vain ole mahdollisuuksia käydä ravintoloissa. Emma ja Jackie antoi minulle purkiin pikanuudeleita. Kasvisnuudelikeitto. Ettekä muuten usko, mutta purkki oli Shanghaista asti! Olin niin innoissani ja kiitollinen. Sain nuudelikeittoa Shanghaista! Mitä kaikkea tällä matkalla voi viellä tapahtua. Alan jo uskoa ihmeisiin. Vaihdoimme s-postiosoitteet ja pariskunta toivotti minut tervetulleeksi sinne! Lautta saapui todella pian Stavangeriin ja tiemme erosivat. =) Mikä ihana matka tämä onkaan ollut.

Nappasin bussin Marinan luo ja tyttö tuli vastaan bussipysäkille. Hän kertoi heti, että tulossa oli myös kaksi muuta reissajaa. Eipä tuo mitään. Lähdimme hakemaan mulle makuupussia Marinan tuttavan luota. Matkalla polveni alkoi temppuilla mutta yritin olla välittämättä siitä. Matkalla Marina kertoi mitä ihmeellisempiä tarinoita omista reissuistaan. Miten hän oli Veronassa, Italiassa, päässyt erääseen arvostettuun oopperaan sisään. Ooppera oli jo alkanut ja liput myyty puoli vuotta sitten loppuun. Marina olisi halunnut ottaa vain pari kuvaa ja eräs mies portilla oli ojentanut Marinalle VIP lipun ( arvo oli 250e). Hetken päästä Marina istui kolmannessa rivissä, hienoilla tuoleilla, upeassa koristeellisessa salissa. Kaikki muut olivat juhlapuvuissaan ja Marina oli perus Travellerina ihan vaan perusryysyissä. Mitä vain voi todellakin tapahtua kun matkaa ympäri maailmaa ilman suuria suunnitelmia ja aikatauluja. Marina kertoi muutamia tarinoita Wienistä ja matka taittui mukavasti. Kun pääsimme takaisin dormitorikämpille, oli kaksi tyttöä odottamassa meitä. Toinen oli valkovenäjältä ja toinen venäjältä. Olen muuten matkallani tavannut ihmisiä jo ympäri maailmaa. SIISTIII! Nopeat tutustumiset ja iltavalmistelut. Paitoimme vohveleita ja sain maistaa toisen tytön tekemää omenapiirasta. Marina avasi jousisängyn tytöille ja mulle laitettiin makuupussi plus 2 huopaa lattialle. Mielenkiintoinen kokemus nukkua lattialla. Voin sanoa, etten ihan heti kokeile uudestaan. Jokatapauksessa oli ilonen kun mulla oli katto pään päällä. Nukuin puolen tunnin pätkissä koko yön. Kaiken lisäksi pääsin vasta yhdeltä nukkumaan. Mun piti päästä koneelle katsomaan aikatauluja ja seuraavaa kohdetta. Ajattelin lähteä perjantai-illalla Kristiansandiin ja siitä ColorLinen laivalla meren yli Tanskaan. En saanut oikeen mitään aikaiseksi joten menin nukkumaan lattialle. Lyhyen kurjan yön jälkeen Marina herätti mut seiskalta. Hän oli lähdössä töihin joten meidän piti poistua huoneesta. Söimme venäläistyttöjen (Krsitina&Tanya) kanssa aamupalat nopeasti ja ennekuin huomasimmekaan, olimme ulkona. Kello oli vasta kahdeksan ja Marina pääsee töistä viideltä. Koko päivää aikaa tutkia kaupunkia ja seikkailla ympäriinsä. Polviparka, ajattelin.

Ensimmäinenä suuntasimme rannalle jossa miekat olivat. K&T eivät olleet viellä nähneet niitä. Ilma oli aavistuksen viileä, mutta tyyni ja piristävä. Aurinko nousi komeana ja kirkkaana siniselle taivaalle. Rannalla tytöt räpsivät paljon kuvia. Tpovin kuluttua lähdimme kävelemään pitkin merenrantaa. Vieressämme havaitsimme maissipellon. Saimme vähän hassun idean.. Ikävä kyllä, pelto oli aidattu sähköaidalla. Jostain syystä maissipellon toisessa päässä ei ollut kuin matala kiviaita ja Kristiina nokkelana tyttönä hiippaili vaaleanpunaisen pantterin lailla maissien keskelle. Oksien latvat vain heiluivat ja kuului raksahduksia. Nauroimme niin paljon Tanyan kanssa että vedet valui silmistä. Hetken kuluttua Kristina palasi toinen kenkä märkänä ja pussillinen maisseja mukana. Päivän lounas =) Keitettyä maissia, vähän voissa paistettuna ja hunajaa päälle. Nam.

Kun maissit oli perattu merenrannalla ja pakattu kassiin odottamaan iltaa, lähdimme kävelemään kaupunkiin. Minä luovutin aika nopeasti sillä polvi alkoi tuntua siltä kuin se olisi liekeissä. Sovimme tyttöjen kanssa näkevämme yhdeltä juna-asemalla. Mun piti kuitenkin hoitaa netissä asioita ja siihen menisi aikaa. Tarkoitus oli silloin jo kirjoittaa, muttei siitä tullut mitään. Koneen edessä piti seistä ja konetta sai käyttää vain 20 min kerrallaan. Katselin yli tunnin verran aikatauluja ja sohvia ja majapaikkoja. Aina 20 min jälkeen kone tilttasi itsensä ja mun piti aloittaa alusta. Vitutti. Enkä voinut kirjoittaa mitään päiväkirjaa nettiin kun 20 min ei riitä ollenkaan. Olettehan lukeneet näitä ja nämä pätkät on aina pitkiä. 1 tunti on ehdoton minimi. Nyt olen istunu 3 tuntia tässä kirjoittamassa näitä kolmea pätkää ja olen vasta ihan alussa matkaani. Mulle on tapahtunu niin kummia pisin matkaa... Alatte pian epäillä että keksin näitä juttuja. Sain kuitenkin reittiasiani hoidettua. Tapasin tytöt asemalla ja varasin paikkani sen kyseisen perjantai-illan junasta. Stavanget-Kristiansand. Minulle tuli vain tunne, että nyt pitää jatkaa matkaa.

Tyttöjen kanssa kierrettiin koko päivä Stavangerin keskustassa. Ruokkisimme lintuja isolla lammella. Lampea ympäröi vanhat suuret puut, joiden kellertävät syksyiset oksat hipoivat vedenpintaa. Aurinko paistoi kauniisti ja oli lämmin. Lampi oli täynnä monenlaisia lintuja, mm. joutsenia. Vanhan kaupungin kapeat kiviset kujat olivat kauniita. Valkoiset pienet puutalot joiden pihoilla vihersi satumaisia pieniä puutarhoja. Kadun varsilla oli paljon jos jonkinmoista puskaa. Oli hiljaista ja rauhallista. Bongasimme sukellusveneen ja minä näin yhden laivan kyljessä sanat " Turku abo". Levähdimme välillä ja jotenkin ihmeen kautta saimme ajan kulumaan. Tähtäsimme viideksi Marinan kämpälle. Kävelimme matkan keskustasta, vaikka polveni olikin kipeä. Katujen varsilla oli ihan mielettömän isoja vanhoja puita. Edes kaden ihmisen sylimitta ei riittänyt. Tarvittiin kolme ihmistä halaamaan puuta. Norjalaisten talot ovat kauniita. Puiset ja isot. Pihat ovat siistit ja yksityiskohtaiset. Paljon pientä kivetystä ja värikästä kasvillisuutta. Sitä oli ilo katsella.

Tapasimme taas Marinan ja ilmoitin heti, että joudun lähtemään tänään. Marina oli vähän harmissaan. Bussini lähti 19:15 ja ennekuin huomasinkaan ryntäsin siihen. Pian vikutan Norjalle. Olo oli vähän haikea ja surullinen. Tätä paikkaa tulee ikävä. Norja todellakin on kaunis. Asemalla odotti kaksi bussia. Mua ohjeistettiin laittamaan laukku bussin "ruumaan". Tämän jälkeen bussi veti ovet kiinini ja lähti menemään. Oli vähän hassu olo. Siellä se mun laukku menee! Mut ohjeisettiin sitten seuraavaan bussiin. Menin siihen. Bussimatka Bryneen alkoi. Hyppäämme siellä junaan sillä Stavangerin juna-asemalla on jokin uudelleenrakennusprosessi käynnissä. Puolessa välissä matkaa bussi teki äkkikäännöksen ja kuski kuulutti norjaksi jotain. Nyt alkoi kuumottaa, niinkuin Madventuresin pojat Riku&Tunna tapaavat sanoa. Todellakin kuumottaa. Kysyin kanssamatkustajalta mitä tapahtuu. Palaamme Sandnesiin hakemaan muita matkustajia. Sitten menemme Bryneen. Olin huolissani sillä ulkona satoi kaatamalla vettä ja laukulleni voi tapahtua mitä vaan...

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.