IRC-Galleria

Uusimmat blogimerkinnät

LokakuuniSunnuntai 11.10.2009 00:57

Älä anna aikaa ajatella
ainoa ajatus olet sinä
ja ikävä
ja sanat

jotka pitävät minut hengissä
etsin sanoja löysin sinut
lauseet ja lopulta kokonaisuuden
joka ei koskaan pääty
(eihän?)

Älä anna aikaa ajatella
katseeni hivelee hopeaa
minä hymyilen ja
olen omistettu merkitty tärkeäksi tehty
kirjoitan päivämäärät ihooni

ja ikävä heikentää
tunti tunnilta
kaikki on vaikeampaa
mitä teet
ajatteletko minua
onhan kaikki hyvin
tulethan takaisin
eihän
pelkoni
ole
todellinen

nähdään huomenna
rakastan kaikki nämä sirpaleiset sekunnit

Uni part 265Lauantai 10.10.2009 23:51

Minä näin unta.

Sinä tulit kotiin, kerroit totuuksia. En usko, et sinä voi tehdä minulle näin. Tuoksuit hajuvedelle, vieraalle, imelälle. Kuvottaa. Älä tee minulle näin. Älä.

Herään. Tyyny on märkä, hengitys painaa. Unta se vain oli. Rauhoitu. Olethan yhä minun, olethan... Ajatus toisesta painaa rintalastani kasaan. Haluan kuolla.

Älä mene. Pysy tässä. Ole aina minun.

RautatieasemaPerjantai 09.10.2009 17:49

Siellä metsä yrittää taistella
myrskyä vastaan, se huutaa ja huitoo oksillaan. Käskee tuulta väistymään, sanovat, etteivät juuriltaan koskaan nouse, koskaan eivät rungosta katkea. En
katkea minäkään. Sille metsälle annan kaiken tukeni. Koskaan emme juuriltamme nouse.

Anna minun hukkua tähän. Muistan ikuisesti, muistan kaiken, muistan kipeät hartiat ja huutavat selkänikamat. Muistan yöt, jollon en enää ollutkaan yksin, muistan hellät kädet ja hamuavat huulet, muistan sanat, jotka eivät hajota, vaan vievät pieniä sirpaleita suonien läpi ihollesi.

En koskaan unohda, vaikka repisit minut rinnasta auki, vaikka myrkyttäisit jokaisen hetken, vaikka upottaisit tappavat hampaat lihaani. Vaikka sanoilla hitaasti kiduttaisit, ihoni polttaisit, vaikka veisit kaiken, vereni, lihani, tarkoitukseni,

sinua en unohda.

Odotan peiton alla, milloin ovikello soi. Silloin avaan oven ja koti tuntuu kodilta jälleen. Suutelen, riisun takkisi. Pyydän viereeni nukkumaan. Katselen kasvojasi, kunnes minun on pakko nukahtaa.

Home is where your story begins

2.10.2009Lauantai 03.10.2009 23:38

Minä sanoin mennään vaan
ja lupasin olla aina sun

[Ei aihetta]Lauantai 26.09.2009 23:16

Uskomatonta

minulla on oikeasti ikävä

kymmenen tunnin jälkeen

enkä tiedä kuinka kestän

toisenkin mokoman

[Ei aihetta]Perjantai 11.09.2009 23:35

Entä sitten kun nukun vierelläsi tuntien ohi?

Entä sitten kun onnellisuus on sana, joka on totta?

[Ei aihetta]Sunnuntai 30.08.2009 03:21

Miksi olen näin hemmetin ahdasmielinen?

En tosin siinä määrin mitä te, rakkaat lukijat (HAHA), luulette.

Minä hyväksyn melkein kaiken. Minun puolestani ihminen saa tehdä mitä tahtoo, kunhan ei satuta muita elollisia olentoja. Aineellista omaisuutta en pidä niin tärkeänä, mutta mielipahan estämiseksi toivoisin, ettei toisen omaisuutta tahallaan hajoteta.

Katsoin dokumentin ihmisistä, jotka harrastivat seksiä autojen kanssa. Monet ystäväni olivat kauhuissaan että niinku WTF sairasta jne. Minustakin ajatus seksin harrastamisesta auton kanssa on erittäin omituinen ja luotaantyöntävä, mutta en näe mitään syytä, että moinen toiminta pitäisi kieltää. Auto on eloton esine, joka ei tunne itseään raiskatuksi tai nöyryytetyksi, ja elollinen osapuoli saa seksuaalista tyydytystä. Kaikki ovat tyytyväisiä, eikös? En näe mitään moraalisesti tuomittavaa tässä hommassa. Joten voitte varmaankin kuvitella, mitä kaikkea minä hyväksyn.

Typeryydessä menee minun rajani. Sen vuoksi tunnen päivittäin vihamielisyyttä itseäni kohtaan, koska olen pettynyt itseeni ja siihen, kuinka typeriä asioita joskus teen. Mutta helompaa on tuomita ihmiset, joita ei tunne henkilökohtasesti.

Ihmiset vain unohtavat osaavansa ajatella itse ja seuraavat johtajaa kuin lammaslauma. Heille/Meille uskotellaan, että tie parempaan on kuoleman jälkeen, ja paratiisiin pääsee uskomalla ihmisten keksimään olemattomaan olioon. Ihanaa. Kuinka typerää.

Tätä tarkoitin ahdasmielisyydelläni.

Nyt kello on jo liikaa, aika mennä nunnumaan...

[Ei aihetta]Perjantai 28.08.2009 20:24

Juon sivistyneesti (!!?) viiniä äidin seurassa ja lueskelen Jumala ei ole suuri-kirjaa, sekä selailen Jumalharhaa. Onneksi hän ei ole uskovainen.

[Ei aihetta]Torstai 27.08.2009 20:41

En aio kirjoittaa mitään järkevää.

Ajauduin liian syville vesille yrittäessäni ajatella järkevästi, ja nyt olen hukassa. Minun aivoni eivät ole tarpeeksi kehittyneet näin vaativaan toimintaan kuin rationaalinen ajattelu. Vituttaa. Kun huomaan olevani umpikujassa, raivoan sisäisesti typeryyttä, jota vihaan, typeryyttä, jota havaitsen myös itsessänikin. Ja se ottaa perkeleesti pannuun.

On raskasta olla 18. Kukaan ei ota sinua tosissasi, mielipiteesi ovat melkolailla paskanhailee (vaikka niissä olisikin pointti), eikä väitteitäsi sen vuoksi tarvitse kumota. Ainut hyvä asia on se, että saat ostettua itse tupakkasi ja alkoholijuomasi. Itse huomasin tosin rahan hupenevan kovaakin vauhtia heti kun 18 tuli täyteen.

Miksi helvetissä minä välitän siitä ottaako kukaan minua tosissaan?
He ovat väärässä ja minä oikeassa. MUAHAHAHAHA.

Joo, paska provo.

Moro.

[Ei aihetta]Keskiviikko 26.08.2009 01:32

mitä minä teen kun työnnät kasvot edellä maahan
olen niin tottunut multa tuoksuu tutulle
ruoho tunkeutuu suuhuni ja tottakai
minä muistan kaiken annan anteeksi
nousen ylös ja käännän selkäni
en juokse
koska

tiedän millainen sinä olet
kuinka nautit kun näet toisten ihmisten kyyneleet
hädän kivun tuskan ja huudon
anelun ja avunpyynnöt
sinä olet ihminen, joka ottaa suojaansa
parantaa haavat ja heittää sitten
haaskalintujen syötäväksi
mutta en
minä koskaan
itke koska

sinuun sattuu kun olen jaloillani
kun näet minun kävelevän vahvana
kun sinun sanasi eivät enää lyö kasvojani
sinun vihasi syttyy kun en enää vain
välitä siitä mitä olet tehnyt mitä teet
mitä tulet tekemään
sinä kiemurtelet tuskasta kun minä hymyilen

minä lopettaisin kipusi jos voisin
mutta sinä vihaat ja rakastat minua ja
kaikkea liikaa jotta antaisit kenenkään auttaa
haluat tuhota minut mutta hajoat lopulta vain itse
ja vaikka kuinka selitän sinä et ymmärrä
mutta takiasi en enää
tunne olevani huono ja arvoton
en tunne syyllisyyttä vihaa tai katkeruutta
en surua tai kipua

minä tiedän
että jokin kaunis päivä juokset vielä minut kiinni
tartut olkapäihini ja työnnät pääni veden alle
itket ja pyydät anteeksi mutta et pysty lopettamaan
minä tuhosin sinun elämäsi, niin sinä ajattelet
ja silloin minä olen hävinnyt

en minä pelkää
vaikka tärisen kauhusta
tiedän että sinä tulet
sinä olet se, joka sulkee silmäni

ja kun minun sydämeni ei enää lyö
silloin koittaa myös sinun loppusi



ÖÖÖ WTF?