Käyn usein lukemassa Ultimate Metal Andy Sneap forumit, ja myöskin GuitarSlutzin foorumit. Silloin kun löysin ne, niin tuntui että pyhä graali oli siunautunut minulle. Nykyisin olen huomannut että ne jauhaa samaa paskaa eessuntaassun.
Andy Sneap forumin käyttäjien yleispiirteet:
-Reamppaus, kaikkea pitää reampata ja ottaa DI raidat, olipa tilanne mikä vaan.
-Kitarasoundit pitää tehdä plugareilla + IR konvoluutioilla kaappimallinnukset.
-Kitarasoundit tehdään preseteillä, jos joku tekee hyvän soundisen kappaleen niin presetit ja asetukset jakoon heti!
-Rummut tehdään 99% Steven Slate sampleilla, jos ei, niin sitten Superior Drummer, köyhät käyttävät sitten Addictive Drums tai EzDrummer softaa.
-KAIKKI on PAKKO soittaa klikillä ja editoida ihan konemaiseksi. Vaikka herra X yrittää saavuttaa "raakaa" soundia
-Jokaiseen styrkkarin väliin on pakko olla Ibanez TubeScreamer efekti. Siitä on jopa VST plugarimallinnus.
On niin surullista että jotkut ovat kirjottanut siitä että hitto, nyt on kakat housuissa ku pitää nauhottaa bändiä, ja bändi vaatii että styrkkarit mikitetään. Ou nouu, whatchagana duu?!?
Herranjeesus, miten se voi olla mahdollista että joku ottaa vastaan äänitysduuneja, eikä osaa muuta kun leikkiä Line6 Podin preseteillä? Sehän on kuin valokuvaaja, joka osaa vaan käyttää Googlen Image hakua, eikä osaa räpsiä ite kuvia. Onks se nyt sitten valokuvaaja?
Ja jatkuva presettien käyttö. Ei vittu, ei se toimi niin. Useimmiten jokaisen hyvän kitaristin soundi on räätälöity hänen omaan tyyliin. Kitaran soundissa on paljon muutakin kun hyvin säädetty presetti tai oikea styrkkari.
Hyvän kitarasoundin saa näin:
Soittotatsi + kitara + kitaran puut ja mikit + efektiketju + vahvistin (bändin tyylin otettu huomioon ja vahvistimen soundi biisin vaatimuksen mukaan toimiva perussoundi ) + kaappi + mikrofonivalinta + mikkiasettelu + etuaste + miksaus.
Kaikki osat vaikuttaa toisiinsa ja jos jossain on vika, niin se säteilee läpi koko ketjua, ja useimmiten vika vahvistuu sitä enemmän ja enemmän ketjun lopussa. Jos alussa on vikaa, niin on vaan tietyn verran mitä miksauksessa voi sitten tehdä. Miksaus ei ole kuitenkaan mikään taikaprosessi missä korjataan kaikki.
Soittotatsi on kuningas hyvässä kitarasoundissa. Jos on huono tai bändille väärä tatsi niin ei se auta vaikka olis 5€ styrkkari tai 5000€ styrkkari. Paska mitä paska.
Joku sanoi joskus hyvin osuvasti, että Niko 15v voi soittaa Diezel tai Mesa styrkkarilla oikeilla asetuksilla, eikä kuullostais lähelläkään Metallicalta, kun taas Metallican kitaristit vois vetää 5w Rolandin Microcuben läpi, ja kuullostaa täysin Metallicalta.
Ja sama juttu kun tää POD/Amp Farm mallinnus-preset-tamppoonit, että käytetään kaikki samoja Steven Slate rumpusampleja tai muuta vastaavaa softamoduulia. Jotkut jopa nauhoittavat pelkästään overheadit, loput menee triggerillä. Jotkut jopa jälkitriggaa cymbaalitkin, ja vetää ne uusiksi sampleilla. Ei helvetti. Eikös ne näe minkälaisen kuopan ne kaivaa itselleen?
Siinähän oppii vaan miksaamaan, ja susta ei voi kehittyä kun käyttää valmiiksi tehtyjä soundeja. Sitäpaitsi sampleilla ei tarvitse huolehtia mikkivuodosta, joten ainut mihin tarttee tehdä mitään, miksaus, niin sekin menee apupyörillä. Nää samat isot juustot ei pärjäis millään jos joutuis mikittää ja nauhoittaa bändiä. Se on vähän kun pitäis pitsa tai hampurilaisravintolaa, missä ei olis keittiötä, vaan apupoika kipaisee kaupasta saarioisten roiskeläppiä. Jee.
Siinähän vois kysellä että no miksi tehdä asioita vaikeeksi kun saa helposti hyviä ja ammattimaisia lopputuloksia kitaramallinnuksilla ja samplerummuilla? Noh, jos oisit ainut tai yksi harvoista joka tekee niin, niin ei siin mitään. Mutta, kun tämä on hyvin yleistä, lopputulos on se että kaikki käyttävät samoja kitarasoundia ja samoja rumpusoundeja.
Bändit kuullostaa erilaisilta livenä, ilmiselvistä syistä, pelkkä suoritus on nauhoitettu bändeistä, ja mitä DI raidoilla ja MIDI triggeriraidoilla on nauhotettu, siihen soundiluurankoon on puettu nahkaa- ja lihapresettejä mitkä isot pojat ovat ruuvanneet kohilleen.
Lopputulos on armeija täysin samankuulosia bändejä. Samat rumpusaundit, samat kitarasoundit. Samat kaikki.
Ja monet kysyvät "nyrkkisääntöjä X hommaan". Multakin on kysytty usein nyrkkisääntöjä ja että "tulis näyttä miten saadan hyvät soundit". Ei se vaan toimi niin. Se on kun sanoin että "sä ku oot niin kova panomies ja naiset tykkää, tuu näyttää tällä pumpattavalla barbaralla miten pitäis nussia". Mun työtapa on semmonen, että levyissä, suurin osa nauhoitustyötä teen noin puoli vuotta/pari kuukautta etukäteen. Äänisuunnittelua, sovitusta, tuottamista. Itse nauhoitus on vaan loppusuora, mikitykset ja säädökset vaan suorituksia.
Monet vaikuttaa käyttävän nyrkkisääntöjä ja neuvoja täysin sokeasti, ottamatta huomioon bändin soundia, biisit ja yleiskuvaa. Nyrkkisääntöjä ei ole, jos haluat tehdä hyvin. Kaikki, mitä taajuutta kannattaa boostaata ja leikata, riippuu soittimen soundista. Vaikka olis sama vahvistin, niin silti se "sweet spot" voi olla jossain muualla toisen bändin kaa. Se että miten saadaan botnea soundiin, niin ei se riitä että boostaa matalia taajuuksia vaan.
Hyvä esimerkki huonoista soundeista on Line6;ien preset heavy soundit ja kotistyrkkareitten "Recto" soundi. Ne kuullostavat yksin tosi tosi hyvältä, isoilta ja meheviltä. Bändin kaa, ne hukkuu soundimassaan ja jäljelle jää vaan kumiseva ja kitisevä "jotain". Syy on se, että kaikkien soittimien soundit vaikuttaa toisiin. Ei tartte esim. niin paljon botnea kitaroissa, koska bändillä on basisti.
Line6 presettien tarkoitus on kosia näitä sängynlaitakitaristejä, jotka useimmiten vaan soittaa rumpukoneen kaa kotona. Se on eri juttu sitten että osaako etsiä kitarasoundia joka toimii, kun se että osaako säätää niin että kuullostaa itekseen hyvältä.
Tubescreamer trendi on toinen älytön juttu. Monet käyttävät sitä, koska ne ajattelee että pitää saada lisää säröä. Käyttötarkoitus on pikemmin se, että saa harmoonista säröä mukaan, ja se voi joskus selkeyttää jotkut styrkkarit. Mutta kun on pakko, niin on pakko, ja monet heittää sen päälle vaikka on jo tarpeeksi säröä, lisää gainia ja joskus jopa VST plugarina, viimeisenä signaaliketjussa. Eli puuroa ja lisää puuroa.
Soundeissa muutenkin pätee se, less is more, periaate. Sensijaan että lisää gainia, niin lisää soittovoimaa tatsiin, siitä saa rankemman soundin. Jos laittaa gainit täysille, ja siihen vielä joku buusti, niin lopputulos on 99% kiertävä ja vinkuva paska joka hukkuu bändisoitossa. Ja jos laittaa tarpeeksi kovaa sitä volaa ettei huku, niin korvat puutuu siihen, koska liika-gain ja kompurat on sheivannut kaikki nyanssit ja tekstuurit pois soundista, ja jäljelle jää semmonen tasaisesti jatkuva särömakkara mihin korvat helposti kyllästyy ja senmukaan keskittyminen siirtyy muuhun.
Jos on tarpeeksi gainia, mutta tarpeeksi vähän että vielä kuulee eron jos soittaa upstroke tai downstroke plekulla, niin on mun mielestä hyvä. Silloin soitolla on vielä väliä, on paljon enemmän headroomia, eli voi säätää dynamiikkaa eli kasvua biisin mukaan. Ja sun oma, kiinnostava ja yksilöllinen soittotatsi pääsee esiin.
Mutta tärkein on se että soundi istuu hyvin bändin musiikkiin ja biiseihin. Mutta sanotaanko näin että varmin tapa mennä päin mäntyä on vetää gainit kaakkoon, bassboostit päälle, ja kompressoida signaalia ihan vitusti. Siin on teille hyvä nyrkkisääntö.
Ja muistakaa että miksausprosessi ei ole taikatemppu mistä tehdään kakasta kultaa. Kakasta voi tehdä kissankultaa, mutta ajattele mihin tuloksiin pääsee jos raakaraidat ovat helvetin hyviä, sitten lopputulos on => helvetin kovaa. Mielummin tekisin hyvästä helvetin hyvää, kuin että kakasta ok;ta. Lisää reeniä vaan jos ei osaa.
Kaikki nämät ovat semmosia "when you see it you shit bricks". Itekkin olen kokeillut kaiken maailman eri tekniikkoja, ja niiten kokemuksen pohjalta päätynyt missä olen nyt. Eli kannattaa kokeilla kaikkea, koska sit vasta tiedät miksi joku juttu voi olla perseestä ja jos siitä jotain sittenkin toimii. Kokeile kaikkea, mutta kysenalaista myös kaikkea. Älä kysy "miten" vaan kysy "miksi"...
Jos muut pyyhkii sun persettä koko ajan, niin et opi muuta kun kakkaamaan housuun. Siihen se kehitys tyssää jos on liian laiska kokeilemaan uutta, ja kyseenalaisemaan itseään ja muita.
Oma kokemus, negatiiviset ja positiiviset kokemukset, ovat parhaat opettajat äänitysmaailmassa. Ja ikinä ei voi oppia liikaa. Yritä käyttää eri teknikoita joka projektin kaa, työ tuo tulosta loppupelissä ja voi tulla enemmän kun joku tusina "one trick pony" joka saa hyviä soundeja preseteillä ja Steven Slate sampleilla, mutta jotka hädin tuskin tietää mikä Shure SM57 on, tai miten sitä käytetään.
Jess, enough preaching and rambling, nyt meen kattomaan piirettyjä, syömään jotain kivaa. Sitten ehkä vähän kipulääkkeitä nassuun (murtuneen jalan takia) ja odottamaan vaikutuksia.
Guitarslutzista sitten joku toinen kerta, en jaksa kirjottaa enemmän
Työkalut verstaalla. Mesa Boogiet ja Peavey. Kommentteissa speksit mitä mitäkin