IRC-Galleria

Lapsset on rikkaus..vai miten se meni.....
Joskus oikeasti unohtaa oman uhoamisensa takaa, ettei lapsuus todellakaan aina ollut helppoa. Tyttärellä oli hiihtokisat. Aamulla kauhea tuska ja itku. Ei halunnut lähteä kun kaikki kuulema nauraa, ja pilkkaa kun on niin huono.
Muistan itse elävästi kuinka vihasin telinevoimistelua, koska pelkäsin liikaa. Jokainen suoritti liikkeensä vuorotellen, koko luokan katsoessa, ja luodessa maksimaaliset suorituspaineet. Jos munaat, voi vittuilua riittää vaikka koko vuodeksi. Paikkasi sosiaalisessa ympyrässä määriteltiin silloin vaatteiden,ja suoritusten kautta, tosin toisinaan tuntuu ettei näin aikuistenkaan maailmassa määreet paljon poikkea.
Jotenkin tuntuu vaan uskomatomalata, että jo noin pienenä joutuu ottamaan noin paljon paineita.
Voi kun sen huolettomuuden voisi jotenkin pitempään säilyttää. Nyt aikuisena olen kuullut joiltakin, kuinka koulu voi olla yhtä helvettiä, ja tuskaa. Eräs kertoi tuskan alkaneen ekana koulupäivänä, ja päättynyt paikkakunnan vaihdolla kaksikymppisenä... MItä v***ua? Miten omaa lastaan tältä suojelee...ei mitenkään....
Näin se maailma vaan makaa.
Aika voimattomana sitä tässä sivussa vaan seisoo..
Mä olen sielultani hippi, vaikka pessimistinen...pessimisti-hippi :DDDDDDD Siis ois hienoa että kaikki tulisi toimeen keskenään, ja maailma olisi kaunis ja ihana paikka elää, muttakun ihminen on perusluonteeltaan ahne, ja kilpailuhenkinen, ihmiset vaan sohii, ja suorittaa, unohtaa sitten siinä sivussa elää...
*sitten niin*