IRC-Galleria

Stressi, kiire ja hoputus ei tee hyvää mun ruumiille. Istuin kolme tuntia historian kokeessa, väsyneenä, nälkäisenä ja koko ajan tuli perseen alla. Miten ihmeessä mä en voi saada kuutta minikysymystä ja esseetä kirjoitettua kelvollisesti kolmessa tunnissa? Yhdessä vaiheessa huomasin vaan jääväni junnaamaan yhteen kohtaan: "Neuvostoliiton vaatimukset alueluovutusten suhteen olivat samaa linjaa... Neuvostoliiton alueluovutukset olivat liki main samaa luokkaa... Neuvostoliitto vaati samoja alueita kuin..." Loppupuolella olin niin nälkäkuoleman partaalla etten edes kunnolla muistanut, milloin toinen maailmansota alkoi.

Ärsyttää niin olla kuljetusoppilas. Vartin yli kaksitoista oli oltava bussissa tai edessä odotti yli 30 kilometrin kävely. Tietenkin juuri tänään satuin törmäämään paikallislehden toimittajaan, jonka puhelua olin odottanut tet-paikan tiimoilta. Piti siinä tarkistella aikatauluja ja kännykän puhelutietoja (oli kuulemma soittanut, mutta mihinkään en ole vastannut) kun bussi kurvauttaa koulun pihaan. Piti kyllä mennä taas niin lujaa, että kaulaliinat, eväsrasiat sun muut meinasivat lentää pitkin käytäviä ja eteistä. Ja tietenkin se kännykkä jäi jonnekin matkan varrelle lojumaan. Mua ärsyttää aivan suunnattomasti jos jotakin unohtuu matkasta pois. Asiat jää niin raivostuttavasti vaivaamaan. Bussissa hyvä kun pystyin nukkumaan.

Nyt käyn sitten ylikierroksilla kun kaikki aina pitää tehdä nopeaa eikä koskaan saa jäädä miettimään että miten se nyt sitten menikään vai menikö sittenkään ja onko missään järkeä kun koskaan ei näytä tulevan tulevan kunnollista pilkkua tai muuta taukomerkkiä saati sitten puhumattakaan mistään mikään lopettaisi tämän sellainen esimerkiksi kuin piste. Piste.