IRC-Galleria

Olen yrittänyt epätoivoisesti parantaa ruotsin kielen taitoani lukemalla Ylen ruotsinkielisiä uutisia eli "nyhetereitä". Siinä sivussa olen tutustunut muutamien suomenruotsalaisten kolumneihin, mutta ei sitä määkinää vaan tahdo jaksaa: milloin on paha, ilkeä suomen kieli vallannut kaiken pinta-alan piskuiselta ruotsilta, milloin on hallitus taas kerran jättänyt suomenruotsalaisten päiväkotien avustukset liian pieniksi.

4.3.2010 (http://svenska.yle.fi/nyheter/sportartikel) joku suomenruotsalainen flikka valittaa kolumnissaan, kun ei tässä maassa kohta pysty urheilemaan ruotsiksi. Jaa, että urheilemaan ruotsiksi - mitäköhän se käytännössä sitten tarkoittaa? Onko suomenruotsalaisista niin hirveää nöyrtyä ja liittyä suomenkieliseen urheiluyhdistykseen, missä itsensä laskemista alas käsien varassa ei kutsua oikeaoppisesti armhävningiksi vaan ihan junttisuomella punnerrukseksi?

Toisinaan suomenruotsalaisten kirjoittamista kannanotoista kuultaa heidän turhautumisensa vähemmistöasemaansa kohtaan. Voiko 300 000 asukkaan väestöryhmä kuitenkaan odottaa tämän suurempia etuoikeuksia näin homogeenisessä maassa? Suomenruotsalaisilla on kuitenkin oma tv-kanava, omat radio-ohjelmat, loma lehti, oikeus kirjoittaa ylioppilaaksi omalla äidinkielellään, omat yliopistonsa, oikeus virkapalveluihin ruotsin kielellä... Mitä tähän pitäisi lisätä? Toisinaan tuntuu, ettei suomenruotsalaisille riitä muu kuin ruotsin kielen tasavertainen asema suomen kielen kanssa, jota käyttää 91 prosenttia Suomen väestöstä.

Ruotsin kielen opettajamme mukaan Ahvenanmaalla on menty vielä askeleen pidemmälle ja ryhdytty suunnittelemaan itsenäistymistä. Siitä vaan, vaikka merkitsisihän se hyvien turistitulojen ja upeiden lomapaikkojen menettämistä. Turha kuitenkaan olisi Suomen hangoitella Ahvenanmaan itsenäistymistä vastaan, kun saari on muutenkin Ruotsiin päin kallellaan. Ahvenanmaalaiset ovat kuitenkin itse tulleet siihen tulokseen, että itsenäistyminen ei kannata. Kenties he tajusivat, kuinka vaikeaa alle 30 000 hengen voimin on perustaa toimivaa kansakuntaa.

Kaikkea tätä suomenruotsalaisten vouhottamista seuratessa ärsyttää toisinaan kovasti, että joutuu vielä lukiossakin tankkaamaan pakkoruotsia. Koko kielestä menee maku sen käyttäjien mukana. Fakta kuitenkin on, ettei Suomessa pääse pitkälle ilman ruotsin kieltä - sen verran "heikko" asema sillä maassamme on. Siksi olenkin päättänyt käyttää ruotsin kieltä niin paljon hyödyksi kuin vain voin, jotta sitten tulevaisuudessa voin virkamiehen palkoillani hankkia loma-asunnon Saksasta tai Espanjasta kaukana ruotsin kielen vaikutusalueelta.