IRC-Galleria

:3Keskiviikko 07.05.2008 02:24

""Today, you are not late. I won the bet. To thank you, le me tell you a secret.

In every single date, your boyfriend always arrives thirty minutes early. Around noon, if you don't get here earlier, it is hard to reserve this spot... At this spot he can see the girl he fell in love with at the first site, rushing here to see him.

Whenever he sees that scene...

"Ahh... My girlfriend is thinking of me in her heart."

...He said that he will always feel that way.""




~The end

[Ei aihetta]Tiistai 06.05.2008 19:18

Jos ootte niin kärsimättömiä ettekä jaksa turhia hölinöitä tuossa alussa, niin lukekaa tämä:

Päähenkilö on siis Yuiko, 17-vuotias highschooleri joka rakastaa eläimiä mutta eläimet vihaa sitä.
Eräänä sateisena päivänä se on kissansa kanssa pihalla. Kissa karkaa ja kiipeää puuhun.
Kyllä se sieltä alaskin tulee.
Mutta kenen.. Tai Minkä sylissä?

http://www.onemanga.com/Beast_Master/1/08/

[Ei aihetta]Tiistai 06.05.2008 19:13

Pöö, tein pari omaa yhteisöä :D ahahaha "Jäseniä: 1". Hahahahaa. No. Lukekaa ja dissatkaa vasta sitten :D

http://www.onemanga.com/Beast_Master/1/

Ette kumminkaan uskalla klikata. ;)
Hahahah, Ippu nauraa makeasti koska paljosta jäätte paitsi.

Jooo-o. Lukekaa ensin... SITTEN DISSAUS.
Tai jos nyt hyvin käy, ei dissausta ollenkaan.

(Pari vinkkiä jotta tota vois ymmärtää:
-Luetaan oikeelta vasemmalle silleen jännästi
-Kannattaa osata edes vähän vähän enklantia
-Seuraavalle sivulle klikkaamalla kuvaa (helppoa, eikö)
-HUOM! Ennakkoluulot perseeseen. Pft~)

Zingaling :P Please do try it.

[Ei aihetta]Sunnuntai 04.05.2008 19:31

-You...You.....
-What? What's wrong??
-YOU.....
-WHAT!?
-YOU SMILED!!!
-.... I've smiled before -_-''

:DD~Sunnuntai 04.05.2008 19:30

Catwalk- no, CatTALK.Sunnuntai 04.05.2008 19:28

Misu oli muka turha hankita? :o plah. Puhun meiän kissasta. Eihän meillä sitä enää oo, ei oo ollu vuosiin :D Se karkas jonneki (kahdesti), isän juhlavyö mukanaan.

Julmaa.

Nyt meillä on toi kani. Emppu siis ^^ Okei, onhan se kiva. Oikeestaan se kuuluuki mulle ja Allulle. Mut silti, hei... Pakko myöntää, siitä ei oo mitään iloa :< Se on kasvanu maailman sisäänpäinsuuntautuneimmaks jänikseks, eikä se kerta kaikkiaan anna aina edes silittää pehmosta turkkiaan. Kyllä se sitte on innoissaan, ku antaa ruokaa. Muroja. Heh, tyypillistä.~

Silti Misu oli mun suosikki. Todellaki. Mä tulin sen kanssa kaikista eniten juttuun, oltiin jotenki samanlaisia. Mietin aina, voiko omistajan ja lemmikin suhde olla niin syvä ku jotku puhuu. No... Kyllä se voi. :) En oo pitkään aikaa Misua ajatellu, mutta nyt kun rupee miettimään miten se aina kiipes mun sänkyyn aamulla nukkumaan, käperty kerälle ja kehräs, siristeli silmiään... Oli se niin mahtavanihananhössönpössönsulonen otus. :3 Purr. Kissat on mukavia muutenkin; ne on jotenki... Hengenheimolaisia mulle. Yhtä aivottomia ja mukavuudenhalusia :D Okei, perun ton ekan. Ei kissat oo aivottomia. Minä olen.

Kissat ja jänikset on niin erimoisia. I prefer cats. They are somewhat mysterious... And that's what I like about them ^^

Aavistinkohan mä heti aluks ku mä seurasin Ruusulan pihalla sitä kissanpentujen ajojahtia, ettei Misu tulis sopeutumaan? Se oli tottunu olemaan vapaa, hyppimään kesäisellä niityllä ja tuntemaan tuulen sen pehmeetä turkkia vasten. Sille tais tulla olo ku sardiinille purkissa, ku se tuotiin meille. Se hinku pihalle koko ajan, kävi vähän sitä sääliks :( Ehkä se oli suoranainen vangitseminen.

Uskoin, että Misu synty uudelleen Ruusulaan pari kesää sitte :D Sinne synty IHAN samanlainen kissanpentu, samalta emolta. (Isukki oli kyllä varmaan vaihtunu). Jaa-a, serkkujen kanssa jokainen saatiin sitte oma pentu "huostaan". Eihän me niitä saatu sieltä pois viedä, mutta käytiin aina kattomassa. Voi niitä kesäsiä päiviä<3 Muistan, miten nimesin oman kissani Aliceks o_o' Mulla on vieläki siitä kuva.

Heh. Kutsuin sitä itekseni salaa silti Misu Junioriks. ;)

"Misu The Newborn Cat"
"Misu The Reincarnation Cat"

Hahhah... :D
Mihinkähän maailman tuulet senki kissan vei? :3
Se tais päästä jolleki halukkaalle kissanhankkijalle. Toivottavasti se on onnellinen ^^
Ja toivottavasti se saa olla vapaa, tällä kertaa :p

Ehkä se pääs maalle.
Maaltahan se hankittiinki.

Kuinka tunteellista..


Kissanpennuilla on se taito sulattaa mun sydän. <3
PURRR...

Kello on nyt...Tiistai 29.04.2008 02:58

In the name of love, I wish you to.Maanantai 28.04.2008 20:28

Stroke my hair
Touch my skin
I want all of you
Do you want me?
I feel nothing's enough
I feel jealous
I feel hurt
But seeing you
Always calms me
So come
Stroke my hair
Touch my skin
Smile to me
Do it gently

I want to be yours.
<3

~Lauantai 26.04.2008 20:42

This is ten percent luck, twenty percent skill
Fifteen percent concentrated power of will
Five percent pleasure, fifty percent pain
And a hundred percent reason to remember the name
-Viktoriya Vasilev-Castiglione, oletanÂ…?

Vaalea aurinkolasipäinen nainen käännähti ja vilkaisi päästä varpaisiin neljänkymmenen paikkeilla olevaa tuulipukutakkista pyöreähköä lenkkeilijää. Hän naurahti ja maiskautti räikeänpunaisia huuliaan. Kaikenlaisia valeasuja nuo keksivätkin, amatöörit.

-Kuka kysyy?

-Punainen merimies, lenkkeilijä vastasi.

-Excellent, turvatarkastus läpäisty. Onko paketti toimitettu perille? nainen kysyi hienoisella venäläisellä aksentilla.

-Kyllä. Satamapartioon soluttautuneet apujoukkomme hoitavat asiaa parhaillaan.

-Täydellistä.

Kaksikon välille lankesi pieni hiljaisuus. Vaalea neitokainen kietaisi ruskehtavaa turkistakkiaan tiukemmin, kostean ilman hioessa hänen puuteroitua ihoaan. Mies näytti vaivaantuneelta ja rykäisi sitten, ympärilleen vilkuillen.

-Tuota, neiti Castiglione, jos nyt ne rahatÂ…

Nainen käänsi päänsä hitaasti mieheen, joka näytti tärisevän. Nainen pohti mielessään, oliko hän peloissaan vai oliko hänellä vain kylmä.

-Rahat? nainen kysyi viattomasti.

-N-Niin. Niinkuin sopimuksessa lukee… mies käänsi katseensa nopeasti maahan. Vaaleaverikkö ei hievahtanutkaan, ennen kuin kohotti kulmakarvaansa ja naurahti.

-Oivoi, miksi turhaan hätiköisimme? Kävisimmekö pikaisella kahvilla? Täällä kun on niin kamalan kylmä, nainen surkutteli ja hivutti meikattuja kasvojaan hiukan lähemmäs miestä.

Mies ei selvästikään tiennyt, mitä tehdä. Hän ei kuitenkaan uskaltanut väittää vastaan Venäjän mafian tyttärelle, joten hän nyökkäsi, ja kaksikko suuntasi lähimpään kuppilaan.



-Mitä teille, herra…?
-Herra Archton

-Voi, kuinka vaikeasti lausuttava nimi, nainen naurahti. Aivan, herra Archton, otatteko kahvin?

-Tuota, voisinhan minä… Mutta entä teille, rouva? M-Minä voin maksaa.

Naisen kasvot kääntyivät petollisen leveään hymyyn.
-Kuinka huomaavaista, herra Archton. Minulle riittää pelkkä kurkkupastilliaski.

Hetken kuluttua tilaukset saapuivat ja mies tarttui kahvikuppiinsa ja siemaisi siitä nopeasti.

-No, herra Archton. Oletteko naimisissa?

Mies nyökkäsi hermostuneena ja siemaisi uudestaan kahvistaan.

-Vai niin, nainen hymähti. Mikä teidät on johdattanut tällaisiin hommiin?

-Tuota, minun on huolehdittava veloistamme, eikä muuta vaihtoehtoa ollut…

-Todellako? Olisit ryhtynyt mieluummin autonpesijäksi.

Mies kohotti päätään ja katsoi naista kummastuneena. Nainen naurahti.
-Voi, ei mitään, ei mitään! Mutta herra Archton, oletteko kunnossa?
Nainen kysäisi mieheltä tämän ähkäistessä kummallisesti.

-Mitä nyt vatsaa… Vähän vääntää…

-Oh dear, ehkä WC:ssä käyminen helpottaisi? nainen kysyi huolestunut ilme kasvoillaan. Mies nyökkäsi vatsaansa painaen ja harppoi WC-käytävälle nurkan taakse kadoten.

Nainen otti miehen kupin käteensä ja haistoi.

-Laksatiivia? Vanha juttu, nainen totesi ja naurahti.

Hän odotti viitisen minuuttia ja käänsi sitten kasvonsa kohti ikkunaa. Juuri sillä hetkellä ulkona käynnistyi ilotulitus ja kahvilan asiakkaiden huomio kiinnittyi näytökseen. Puolet asiakkaista suuntasi ulos ihailemaan yllätyksellistä väriloistoa.
Nainen kaivoi äkkiä käsilaukkunsa, asteli WC-käytävälle ja varmisti, ettei kukaan nähnyt. Nainen puki hanskat käsiinsä ja kaivoi taskustaan äänenvaimennetun Beretta ysimillisen. Varovasti hän piilotti aseen takkinsa alle ja astui lähemmäs ovea, kunnes oli painautunut siihen kiinni. Vessanpöntön huuhteluääni kävi, ja nainen vilkaisi ympärilleen ja näki nurkan takaa tarjoilijan astelevan kohti vessoja.
Samassa miestenvessan ovenkahva kääntyi ja ovi avattiin. Mies oli juuri astumassa ulos, kun nainen potkaisi tätä lujaa korkokengällään vatsaan. Mies voihkaisi äänekkäästi ja taipui kaksinkerroin.
-Rakkaani!! nainen huudahti ja tarttui miehen olkapäistä, tönäisi hänet hoiperrellen vessan perälle, vilkaisi sitten tarjoilijaa, joka oli naisen huudettua kääntynyt katsomaan ja iski hänelle silmää. Tarjoilija punastui ja marssi nopeasti pois näköpiiristä. Nainen astui heti vessaan, sulki oven perässään, lukitsi sen ja meni miehen luokse. Hän painoi kätensä tämän suulle ja nosti aseensa hänen ohimolleen.
Vapiseva mies tuijotti naista hädissään ja oli liimautunut liikkumattomana seinää vasten. Nainen kuunteli hetken miehen epämääräistä yninää, kunnes huokaisi. Suunsa avatessaan naisen venäläinen korostus oli kadonnut.

-Sanoinhan, että olisi kannattanut ryhtyä autonpesijäksi.

Mies tuijotti naista anovasti ja kyyneleet valuivat hänen silmistään. Nainen naurahti.

-Nimeni ei muuten ole Viktoriya Vasilev-Castiglione. Se on Sasha Gibson. Ah, ja tosiaanÂ… Kiitos kurkkupastilleista.



Neljänkymmenen minuutin päästä ruumis löydettiin kahvilan vessasta. Miestä oltiin ammuttu päähän kaksi kertaa, eikä laukauksia oltu kuultu. Muutama asiakas todisti nähneensä miehen menevän vessaan, mutta ainoa, joka oli nähnyt naisen, oli tarjoilija. Tarjoilijalla ei ollut tarkkaa alibia ja hänet oltiin nähty kävelevän WC-käytävälle. Hänen epäiltiin myös lisänneen miehen kahviin laksatiivia, jotta murha olisi saatu toteutettua WC-tiloissa. Tarjoilija pidätettiin ja juttu jätettiin rauhaan- olihan poliisilla tärkeämpiäkin tapauksia selvitettävänä.

Samaan aikaan Sasha Gibson nousi mustanruskeat hiukset hulmuten Milanon yksityiskoneeseen. Hän piteli puhelinta olkapäällään pää kenossa, laukkujaan kantaen.

-Aivan… Kyllä. Kuppilaan soluttautunut työntekijä hoiti tehtävänsä hyvin, toinen työntekijä pidätettiin. Niin… Niin. Asia selvä. Saavun Milanoon kolmessa tunnissa. Niin…Haluan palkkion ajoissa. Näkemiin.

Nainen laski laukkunsa penkille ja sulki puhelimen huokaisten. Pitkä päivä takana. Hymy hiipi pikkuhiljaa neiti Gibsonin kasvoille. Jälleen yksi onnistunut riskioperaatio. Palkkamurhaajan elämä kävi usein pahasti voimille ja hermoille, mutta hän oli alansa parhaita- eikä jännityksestä ollut ainakaan puutetta.
Siinä samassa lentokone starttasi ja nousi hetken päästä ilmaan, vieden Sasha Gibsonin mukanaan. Hän nouti palkkionsa Milanon mafialta, kaupungin keskustasta ja jo 24 tunnin päästä hän oli astunut uuteen koneeseen, jonka kohdetta ei tiennyt kukaan muu kuin nainen itse. Niin Sasha Gibson vaihtoi olinpaikkaansa, hankki maihin päästyään uuden henkilöllisyyden ja katosi- jälleen kerran.

~