IRC-Galleria

Se tulee.
Kaikki me haistamme sen... Ilmapiiristä, joka on aavistuksen nosteessa. Mahtavaa.
Hehheh. Ippukin on vappufiiliksissä enemmän kun koskaan.


Pitipä jotain järkevää kirjottaa, kunnes ovelle ilmestyi muuan aikuishenkilö
Ja ilmoitti että mä siivoon sitte kohta koko kämpän.

Hirveet tunnelataukset viime aikoina.
Johtunee musiikista (Emilie Simon - The Frozen World. todellatodella kaunis, elät vaain yhden kerran, olet toodeella viiisas, etc.)


You will see
How beautiful we can be..~



Oon kaitten tulossa kipeeks. Istuin puoltoista tuntia järven rannassa yks päivä kun oli niin siisti ilma, tsiiGailin auringonlaskua. Kaunista♥
Muutenki tekee mieli olla enemmän ulkona.
Ja ootan kesää niin helvetisti. Ja on mulla syytä olla odottamattaki. Mutta ehkä.. enemmän. Odotan. Juu. Se on järkevintä. Todellakin. Sighhh.


Miettikää. Vihree ruoho, rajaton aika, lehdet puissa, kuivat tiet, lämpimät illat, tuoksuvat yöt.


Ei siihen tarvita kun kaks sanaa:
Är aa koo aa äs -tan kesää.

...on jonkun randomeisen kiihkokirjailijan tuotos. Harlequin-viettelys l'amour de sexy, yeah, bla bla. Ne on niitä kaupan intohimopokkareita, joiden kansissa komeilee sellasia maatilablondeja ja Kauniiden ja Rohkeiden "Ridge-pojun" kaltaisia tummia ja tulisia könsikkäitä.






Umm. So.
Vain minä leikkelen otsatukkaani kynsisaksilla, huh.
("""I-look-like-a-friggin-animefreak -kampaukseni salaisuus""")



Niinkuin jo ehdin Aleksille mainita, mä olin Lapissa kun penska lelukaupassa.
Oltiin viikko siellä siis yeye.
En oo koskaan ollu niin pohjoisessa ja mä tykkään tehä kaikesta jotenkin tosi hienoa (onnellisuuden salaisuus), joten oli mahtava kuunnella Herman's Hermitsiä ja miettiä, mikä mua siellä odottaa.

Loppusaldo matkasta:

-Sain huomata, että joutsenet osaa lentää. (mitä?) Siistiä.
-Istuin autossa kolme tuntia putkeen tuijottaen tietä, yrittäen bongata yhtä tienhaaraa. (enkä koskaan löytänyt sitä. juu, hard to explain)
-Totuttelin korvani uusille biiseille. ('on se ihme mitä seitsemässä tunnissa voi tapahtua')
-Laskin rinteissä ensimmäistä kertaa pusikkoreittejä ja rasitin kanssalaskijoiden kuulohermoja huutamalla puolet ajasta.
-Angstasin sitä, ettei mp3:sta löytynyt Von Hertzen Brothersia, vielä. (on muuten älyhyvä bändi suomalaiseks)
-Koin EIOLEMITÄÄNTEKEMISTÄ-tunteen pitkästäpiiiiitkästä aikaa. (ja huomasin, että multa ei oo loppunu tekeminen muutamaan vuoteen, liiottelematta)
-H i i h d i n 5 km. Olisin menny enemmänkin, mutta matkassa oli mukana.. rajoittavia tekijöitä. (10-vuotias ..vähemmännopea pikkutyttö)
-Mietin ja pohdin ja ajattelin ja sanottelin ja kuvittelin.
-Tutustuin uusiin überhauskoihin tyyppeihin
-Laajensin maailmankuvaani
-Ostin muumilimun
-Söin maailman isoimman pitsan (virallisesti). Niitä valmistetaan Oulussa. Siistiä
-Rakastuin Ouluun
-Päätin, että muutan kuitenkin isona jonnekin uudelle alueelle ja nimeän sen "Peterpan-kyläksi"
-Pelasin intiaanipokkaa yhden tytön ja kahden humalaisen miehen kanssa
-Peruin ranskanmatkan : (
-...Mutta päätin, että menen kuitenkin Ranskaan, vähän eri tavalla
-Pelasin korttia (jahävisinkaikkipelitmuttaseunohtakaammesilläolenpaskahäviäjä)
-...Loin sivilisaation (wut)
-Ja kaikkea muuta, mikä jää mainitsematta surkean muistini vuoksi
---AIVAN, nousin yhtenä päivänä ensimmäisenä. (=Täydellinen epäluonnottomuus)
-Tosiaan ja unohdin millaista koulunkäynti on. Ihan virkistävää



Tänään sitten palasin takaisin arkeen. Nyt jaksaa, nyt jaksaa koko vuoden loppuun asti 8)
Eilen ohjasin yhden leffakohtauksen, tavallaan. Luonnostelin sen pienille paperilapuille piirtäen, musiikin soidessa (Howard Shore - Samwise the Brave).
Tuon jos pääsis filmaamaan... ♥
Keksin myäöäöös yhden toisen kohtauksen, sellasen hienon missä poika ratsastaa halki punaisen preerian ja sen liinamaiset vaatteet liehuu ja se huutaa mutta sen ääntä ei kuulu ja siellä seisoo tyttö likaisessa mekossa ja se kaatuu uupuneena polvilleen.......

. .I'm too much. :D




"Oravanpyörässä on se ongelma, että vaikka pärjäisit siinä,
olet silti orava."
-Lily Tomlin, koomikko

Voi kun riittäis jaksaminen.
Fiksaisin valokuvat kun on kerta jotain oikeesti hienoa materiaalia
Ja tuota, lukisin mantsaa. AAAAARBIPUFOCKFJ.

Kertokaatten mulle, miks mun netti ei soita mitään.
No MySpace, no Youtube... Media Player kyllä LUOJAN KIITOS soittaa.


Haluisin perustaa Right Away, Great Captain!ille oman yhteisön ihan rispektistä
(ne soittaa sailorimusaa! ja toi nimi! ja Love, Come Save Me on ..ihana)

...Mutta mä en lämpene oikeen muille biiseille.
Vähän turhan ykstoikkosia. Tai näin uskosin. Kun ei MySpace soitawgnrrownbönvb !



Tänään oli meiän teatteriesitys, ho ho ho.
Ei me konflikteilta ja sähellykseltä vältytty, mutta...
HAUSKAA OLI.

Sain tutustua uusiin hienoihin ihmisiin.
Suurkiitos kaikille mukaan sotkeutuneille ♥

http://www.iltasanomat.fi/hyvaolo/suhteet.asp?id=1648302



Jos haluat aviomiehen, niin...?

http://www.youtube.com/watch?v=y1J_MUUQLlw
8DD


Tunnari.... ♥
http://www.youtube.com/watch?v=lqqE2IWLdSI




JA. Miks mulla on fobia kaasunaamareihin? I'll show you:

http://www.youtube.com/watch?v=iNQy9Y4-IwY

Tykkään Doctor Whosta.
Tykkään tykkään tykkään.
♥


http://www.youtube.com/watch?v=IUld2qcyNpw


"His name is 'The Doctor' "
♥

Mä oon sellainen tyttö.


Kun muut näkee miehen joka kaivelee lehtikeräyslaatikkoa
ja ajattelee että siellä se tonkii itselleen ilmaisia lehtiä,
mä ajattelen, että se on hukannu jotain ja noukkii sitä takas.

Mä oon sellainen tyttö,

että kun muut näkee miehen joka pyöräilee pitäen kiinni toisesta pyörästä toisella kädellään
ja ajattelee että siinä se vie varastettua pyörää,
mä ajattelen, että se on kiltti isä joka kuljettaa tyttärensä pyörää koulunpihalta kotiin.


Mä oon sellainen tyttö,
jolta romanit lypsää vaivattomasti karkkirahaa.

...Tosin vastaisuudessa osaan pitää varani.

" It takes courage to say goodbye to one chapter and jump blindly to the next. And it takes a big heart to completely let go of past mistakes, heartaches and ‘what ifs’.

I once heard that the brightest future will always be based on a forgotten past, you can’t go forward in life until you let go of your past failures and heartaches. That way, only those of us having amnesia will have the brightest future. Yeah…I know I sound cynical. I agree more with walking in the sand analogy. Our journey in life is like a walk in the beach. We keep walking, try to enjoy the sun, sea breeze kissing our face, the feel of sand under our feet. Your footprints don’t stay long. The wind blows them away, the sea wipes them away. No matter how deep your footprints are, they don’t last. It’s the same with your heartaches. It is okay to walk in tears. You’ll find that, after awhile, it won’t hurt that bad anymore. And you won’t bother to check your footprints. They are not there anyway."

- Fenny