IRC-Galleria

KaappiM0rso

KaappiM0rso

Nuku rauhassa ikuista untasi meidän kaunis enkelimme <3 25.9.1996-22.9.2013

tämä kaikki oli vain pakko saada ulos.Keskiviikko 28.12.2011 01:17

Uus vuosi... eihän mun pitäny elää tätäkään vuotta ? Haluisin uskoo et ens vuos on erillainen mut pelkään et epäonnistun- niin ku aina. Aijon jättää menneisyyden haamun taakseni, mutta en usko että pystyn siihe... Joudun kohtaamaan sen kirotun päivän, joudun elää sen uudestaan, joudun kokee sen mielessäni uudestaan, mutta eniten mua pelottaa et kaikki muutkii muistaa sen, mut kupa ois laittanu kalneterii ylös että "se vitun angstinen pelle meinas hypätä junan alle" varmaan sen muistais pari ihmistä jos olis käyny niin ku suunnittelin. Siitä on kohta vuosi ja mie kadun joka sekunttii mikä sitä hetkee on seurannu, myös sitä kaikkii ihanaa ja kaunista.

5.4 ei ole ainoo päivä joka mua pelottaa eniten päässäni kummittelee 1.1. Alunperin suunnitelma oli että en näkisi vuotta 2011, en täyttäisi viittätoista vuotta, en pääsisi ripille tai saisi mopokortti. Suunnittelin tarkkaan, miten, missä, milloin ja ennen kaikkea miks ?? Neljä kuukautta vain suunnittelin, odotin ja jännitin. Muistan joulun 2010, vietin sen joulun isälläni joka ei ollut tapaistani, halusin että ennen kuin lähden isä tietäisi että rakastan häntä kaikesta huolimatta, vaikka äiti suuttui etten ollut sitä joulua kotona tiesin että äiti rakastaa minua. Halusin kai tavallaan hyvästellä isän. Jouluaatto oli ihana ja kamala. Kamala siksi että en saanut avata silloin itselleni "hankkimaa" joululahjaa,- ikuista lepoa, minun täytyi vain odottaa.

Vuoden 2010 viimeiset kolme viikkoa olivat kauheimmat ja raskaimmat. Salaa pääni sisällä suunnittelin tekoa jota kukaan ei olisi koskaa voinut ymmärtää täysin. Olin hermostunut, paniikissa... Ihmettelen vieläkin miten jaksoin esittää niinkin hyvin että kaikki olisi ollut melko hyvin, vaikkakin iloinennaamarini repeili aika paljon. Tarkoitukseni oli viettää viimeiset hetket yksin omassa huoneessani, enkä puhu vuoden viimeisistä hetkistä. Kaikki tuntui lopulliselta, ajattelin että se kuka tähän leikkiin ryhtyy se pelaa loppuun. MINUN OLI PAKKO PÄÄSTÄ POIS, OLI VAIN PAKKO tai luulin niin. Pahasta olosta ei ollut pakotietä, joten piti huijata, olisi pitänyt luovuttaa. En ole varma että tajusiko kukaan ystävistäni tai perheestäni että mitä oli tekeillä vai peitinkö sen niin hyvin ? Olisin halunnut hyvästellä ystäväni mutta miten se olisi voinut tehdä salaa. Koulussa aamulla kun ystäväni tulivat halaamaan minu en olisi halunnut päästää millään irti heistä. Olin kai todella omitunen loppu vuoden.

Olen vielä tässä. Miksi niin ? Jostain lähti idea että viettäisimme uuden vuoden parin ystäväni kanssa. Ystäväni oli juuri muuttanut uuteen kotiin, se oli oikea kartano ! Ajattelin että kieltäydyn viimetingassa, lyön jarrut lukkoon ja keksin hätävaleen ettei täytyisi mennä tai no täytyisi ja täytyisi, luulen että jossain todella syvällä halusin koko ajan mennä, mutten vieläkään myönnä itselleni et näin on parempi kuin haudassa. Ei, en voinut kieltäytyä, he olisivat ehkä arvanneet jotain, kaikki suunnittelu olisi mennyt hukkaan.

Uusi vuosi tulee olemaan todella vaikea, ei tosiaan siksi että nyt kaava olisi sama, ei, ei enää ikinä. Haluan olla uuden vuoden ystävieni kanssa, enkä missäännimessä yksin. Ne kaksi ystävää joiden kanssa vietin viime uuden vuoden tunnistavat itsensä tästä jos tätä lukevat, voin sanoa että olen elämäni teille velkaa, ja se ei ole vitsi. Tänä uutena vuotena ei ole suunitelmana juhlia minun viimeisiä sekuntteja vaan tänä uutena vuotena juhlin tulevaa vuotta ja aijon elää sen toise tullessaan kyyneliä tai naurua.

... ja nyt tajuan että aikani ei ollut vielä ja alan alottaa kiinni sitä aikaa minkä olen heittänyt hukkaan.

tämä kaikki oli vain pakko saada ulos.Keskiviikko 28.12.2011 01:07

Uus vuosi... eihän mun pitäny elää tätäkään vuotta ? Haluisin uskoo et ens vuos on erillainen mut pelkään et epäonnistun- niin ku aina. Aijon jättää menneisyyden haamun taakseni, mutta en usko että pystyn siihe... Joudun kohtaamaan sen kirotun päivän, joudun elää sen uudestaan, joudun kokee sen mielessäni uudestaan, mutta eniten mua pelottaa et kaikki muutkii muistaa sen, mut kupa ois laittanu kalneterii ylös että "se vitun angstinen pelle meinas hypätä junan alle" varmaan sen muistais pari ihmistä jos olis käyny niin ku suunnittelin. Siitä on kohta vuosi ja mie kadun joka sekunttii mikä sitä hetkee on seurannu, myös sitä kaikkii ihanaa ja kaunista.

5.4 ei ole ainoo päivä joka mua pelottaa eniten päässäni kummittelee 1.1. Alunperin suunnitelma oli että en näkisi vuotta 2011, en täyttäisi viittätoista vuotta, en pääsisi ripille tai saisi mopokortti. Suunnittelin tarkkaan, miten, missä, milloin ja ennen kaikkea miks ?? Neljä kuukautta vain suunnittelin, odotin ja jännitin. Muistan joulun 2010, vietin sen joulun isälläni joka ei ollut tapaistani, halusin että ennen kuin lähden isä tietäisi että rakastan häntä kaikesta huolimatta, vaikka äiti suuttui etten ollut sitä joulua kotona tiesin että äiti rakastaa minua. Halusin kai tavallaan hyvästellä isän. Jouluaatto oli ihana ja kamala. Kamala siksi että en saanut avata silloin itselleni "hankkimaa" joululahjaa,- ikuista lepoa, minun täytyi vain odottaa.

Vuoden 2010 viimeiset kolme viikkoa olivat kauheimmat ja raskaimmat. Salaa pääni sisällä suunnittelin tekoa jota kukaan ei olisi koskaa voinut ymmärtää täysin. Olin hermostunut, paniikissa... Ihmettelen vieläkin miten jaksoin esittää niinkin hyvin että kaikki olisi ollut melko hyvin, vaikkakin iloinennaamarini repeili aika paljon. Tarkoitukseni oli viettää viimeiset hetket yksin omassa huoneessani, enkä puhu vuoden viimeisistä hetkistä. Kaikki tuntui lopulliselta, ajattelin että se kuka tähän leikkiin ryhtyy se pelaa loppuun. MINUN OLI PAKKO PÄÄSTÄ POIS, OLI VAIN PAKKO tai luulin niin. Pahasta olosta ei ollut pakotietä, joten piti huijata, olisi pitänyt luovuttaa. En ole varma että tajusiko kukaan ystävistäni tai perheestäni että mitä oli tekeillä vai peitinkö sen niin hyvin ? Olisin halunnut hyvästellä ystäväni mutta miten se olisi voinut tehdä salaa. Koulussa aamulla kun ystäväni tulivat halaamaan minu en olisi halunnut päästää millään irti heistä. Olin kai todella omitunen loppu vuoden.

Olen vielä tässä. Miksi niin ? Jostain lähti idea että viettäisimme uuden vuoden parin ystäväni kanssa. Ystäväni oli juuri muuttanut uuteen kotiin, se oli oikea kartano ! Ajattelin että kieltäydyn viimetingassa, lyön jarrut lukkoon ja keksin hätävaleen ettei täytyisi mennä tai no täytyisi ja täytyisi, luulen että jossain todella syvällä halusin koko ajan mennä, mutten vieläkään myönnä itselleni et näin on parempi kuin haudassa. Ei, en voinut kieltäytyä, he olisivat ehkä arvanneet jotain, kaikki suunnittelu olisi mennyt hukkaan.

Uusi vuosi tulee olemaan todella vaikea, ei tosiaan siksi että nyt kaava olisi sama, ei, ei enää ikinä. Haluan olla uuden vuoden ystävieni kanssa, enkä missäännimessä yksin. Ne kaksi ystävää joiden kanssa vietin viime uuden vuoden tunnistavat itsensä tästä jos tätä lukevat, voin sanoa että olen elämäni teille velkaa, ja se ei ole vitsi. Tänä uutena vuotena ei ole suunitelmana juhlia minun viimeisiä sekuntteja vaan tänä uutena vuotena juhlin tulevaa vuotta ja aijon elää sen toise tullessaan kyyneliä tai naurua.

... ja nyt tajuan että aikani ei ollut vielä ja alan alottaa kiinni sitä aikaa minkä olen heittänyt hukkaan.

[Ei aihetta]Tiistai 27.12.2011 00:53

istun yksin hiljaa pimeässä huoneessa, äänettömästi huudan, tahdon salaa että jokku avaisi oven vaikka väitän että haluan olla yksin, mutta enää kukaan ei nää lävitseni, ehkä hyvä niin. Kukaan ei ymmärrä mutta kaikki ymmärtävät liiankin hyvin, ristiriitaista eikö ? mutta nyt pyydän anteeksi sitä kaikkea pahaa mitä olen syntyessäni tähän maailmaan tuonut, anteeksi... kuiskaan kaikki nämä sanat seinille ettei paha olo tatuoituisi sisimpääni.

[Ei aihetta]Maanantai 26.12.2011 15:15

as you can see my life hasn't always so easy

[Ei aihetta]Sunnuntai 25.12.2011 01:05

Kaikki vaan katoo mun ympäriltä, mä karkotan jokaikisen pois mun luota ja jään yksin pahan oloni kans. Ennen mul oli neljä ihmistä jolle olisin voinu soittaa vaikka keskel yötä jos oli hätä, neljä mun omaa suojelus enkeliä, ei taida olla enää, mut se on vaa oma vikani. Luulin joskus et oisin ollu yksin mut jos oisin todellisuude ollu ihan yksin ni ei mua enää olis joten mietin et miten nyt käy? Mua ei oo eläessäni pelottanu näin paljoo. Kukaan ei kuule mun äänetöntä huutooni ja kaikki tuntuu lopulliselta, en pääse enää karkuun paitsi jos... Oon epätoivonen, unelmoin pitkästä aikaa ja hetken päästä muistin miksi se ei kannata. Luulin hetken jo selvinneeni täst kaikest mut onnistuin huijaamaa itseenikin. Yllättävän pitkään mulla oli toive paremmasta huomisesta mutta nyt taas toivon vaan ikuista lepoa.

>>"höyhentyyny pehmeä olkoon sinulle elämä,
kaikki unet ihanat kerran todeksi tulevat"<<

[Ei aihetta]Keskiviikko 14.12.2011 22:13

oijoijoijoooi mikä päivä ! :3 hauskaa oli ja olen happy happy happyy määän c: ♥

[Ei aihetta]Tiistai 13.12.2011 21:56

I just can`t forget it...

liian sinisilmäinenTorstai 08.12.2011 20:17

Pienempänä mä en nähny sitä kaikkee pahaa mitä mun ympärillä tapahtu, luotin vaa sinisilmäsesti suhun, se kaikki huuto, ilkeät sanat ja valehtelu... Ja sä luulet etteikö äiti kertois siitä mitä oikeesti tapahtu ? Uskoin sua ku sanoit että äiti on se paha ihminen... Katoin sua ylös päin vaikka käänsit kaiken aina mun syyks, kuka täysjärkinen aikuinen syyttää pientä lasta ? Nyt mä ymmärrän miks musta tuli tällänen... Eikö se että pieni lapsi pelkää isäänsä kerro jo että kaikki ei ole kohallaan... Se ihminen johon luotin enemmän ku mihinkään olikin vaan harhakuvitelmaa - nyt totean pettyneenä, minulla ei olekkaan isää.

[Ei aihetta]Maanantai 05.12.2011 18:44

olen paha ihminen, et ehkä usko mutta en pysty edes sanomaan kuinka pahoillani olen... anteeksi

[Ei aihetta]Sunnuntai 04.12.2011 21:31

miten mä vihan puran, ihan ruma sana on rakastua.