IRC-Galleria

Kun palasin myöhemmin Stevelle, poika oli jo nukkumassa. Onneksi olin saanut vara-avaimen käyttööni siksi aikaa kun asun heidän luonaan. Istahdin sohvalle ja katsoin Steveä. Uskomatonta... Oliko minulla todellakin mahdollisuudet tuohon jätkään? En olisi uskonut sitä... Nousin ja vaihdoin nopeasti vaatteet – luottaen siihen, että Steve todellakin nukkui, sillä en olisi jaksanut mennä toiseen huoneeseen vaihtamaan vaatteita. Asetuin Steven viereen omalle puolelleni sänkyä makaamaan selälleni peiton alle ja jäin tuijottamaan kattoa.
”Mmmm... Alex?” kuulin Steven mumisevan.
”Herätinkö sinut?” kysyin.
”Ei se mitään. Tulitko vasta nyt?” Steve kysyi unisesti ja katsoi kelloa.
”Joo. Paljon se on?”
”Puoli yksi. Missä oikein olit?”
”Lolalla. Anteeksi, huolestuitko?”
”Vähän. Luulin, että sinut oli viety takaisin kotiin,” Steve sanoi.
”Anteeksi,” sanoin ja kierähdin kyljelleni, jolloin olin kasvotusten Steven kanssa.
”Ei se mitään, ” – Steve sulki silmänsä ja hymyili – ”Onneksi olet turvassa.”
Steve veti minut lähemmäs itseään ja syleili minua. Siinä oli mukava olla. Tunsin olevani todella turvassa, enemmän kuin missään muualla. Pian nukahdinkin siihen Steven käsien lomaan.

Kun heräsin aamulla kohtasin Steven lempeän katseen.
”Huomenta.”
”H-huomenta!” haukottelin ja venyttelin.
”Nukuitko hyvin?” Steve kysyi.
”Paremmin kuin hyvin. Voisin tottua tähän,” sanoin ja hymyilin iloisesti. Suljin silmäni uudelleen ja makasin siinä. Tunsin, miten Steve silitti kasvojani ja hiuksiani kevyesti. Hetken päästä tunsin jotain, mitä olin toivonut jos pitkään. Tunsin, kuinka Steven huulet painautuivat omiini. Vastasin suudelmaan intohimoisesti.