IRC-Galleria

Seuraava viikko kului sairaalassa. Natan kylkiluu oli murtunut ja puhkaissut keuhkon. Muut olivat kunnossa. No, James oli saanut aivotärähdyksen ja Steve ja Leo muutamia ruhjeita. Muuten olimme kunnossa. Dannyn oikeuden käynnit alkoivat välittömästi ja Aneten vanhemmat palkkasivat parhaan mahdollisen asianajajan.
Minua ei päästetty oikeudenkäynteihin muuten kuin todistajaksi. Ja minä kerroin kaiken niin kuin oli. Isä oli tullut hakemaan meitä, kävi meidän kimppuun ja Danny ampui puolustaakseen itseään ja meitä muita.
Jäimme asumaan Dannyn asuntoon Cassien kanssa. Emme halunneet mennä kotiin. Dannyn asunnosta tuli meille illan viettopaikka. Vietimme joka ilta aikaamme siellä, kaikki muut paitsi Nata ja Danny. Kävin kumminkin katsomassa kumpaakin joka päivä koulun jälkeen Cassien kanssa.
Emme ole puhuneet äitimme kanssa kertaakaan tapahtuneesta. Oli kulunut kolme kuukautta kunnes Dannyn tuomio julistettiin: Syyllinen! Danny joutui vankilaan neljäksi vuodeksi. Se oli kova isku minulle ja Cassielle. Neljän vuoden ajan meillä olisi vain toisemme. Oikeus myös määräsi Dannyn minun ja sisareni viralliseksi huoltajaksi – onhan hän täysi-ikäinen. Se antoi meille täydet valtuudet asua Dannyn asunnossa.

Talvi saapui ja samoin kokeet. Emme ehtineet enää juhlia, vaan luimme kokeisiin.

Natalla huomattiin muitakin sisäisiä vaurioita, jotenka hän joutui olemaan sairaalassa vieläkin pidempään. Sekös harmitti häntä, ja meitä muita. Etenkin minua. Olimme suunnitelleet viettävämme joululoman yhdessä.

”Ajattelin pitää pikkujoulut parin viikonpäästä,” Anette ilmoitti eräänä päivänä ruokalassa.
”Ketkä olisivat pääsemässä?”
Keltään ei kuulunut kieltävää vastausta.
”Kaikki? Sehän on loistavaa!” Anette sanoi iloisesti.
”Saanko tuoda Cassien? Hänellä on ollut todella yksinäistä ampumatapauksen jälkeen. Häntä kiusataan koulussa ja kaikki kaverit ovat hyljänneet hänet,” kerroin.
”Totta kai! Cassiehän on kuin meidän kaikkien pikkusisko!” Anette sanoi iloisesti.
Muut myöntelivät Anettea.

”Riku, aseta nuo enkelit takan reunalle!” Anette huikkasi Rikulle. Olimme Rikun ja Jamesin kanssa lupautuneet auttamaan Anettea pikkujoulujen koristeiden laittamisessa.

Riku on koulumme radion juontaja ja hän on aina ajan tasalla kaikista tapahtumista ja juoruista ja kuumimmista puheenaiheista ja suosituimmista bändeistä... KAIKESTA! Riku on aika rento tyyppi. Olemme tunteneet neljänneltä luokalta asti. Tutustuimme vahingossa liikuntatunnilla. Riku on japanilainen, tai hänen vanhempansa ovat kotoisin Japanista. No, ymmärrätte mitä tarkoitan. Hänellä on tummat lyhyet hiukset, tummat silmät ja tyypillinen aasialaisten iho.

James on joukkomme toinen urheilija. Hän harrastaa judoa ja jalkapalloa. Hän ei ole hippi, kuten pikkusisarensa Lola, vaan tyypillinen urheilija. Muuta hänestä ei oikein voi sanoa. Samanlaiset hiukset kuin sisarellaan sekä samanlaiset silmät. He näyttävät todella paljon toisiltaan.

”Selvä pyy!” Riku nappasi pahvilaatikon täynnä enkeleitä ja meni takkahuoneeseen. Itse koristelin kuusta Aneten kanssa.
”Mites sinulla ja Stevellä?” Anette kysyi.
”Hyvinhän meillä, ei mitään erikoista,” sanoin ja asetin hopeaköynnöksen Aneten kanssa paikoilleen.
”Oletkos jo kaatanut sen jätkän?” Anette kysyi kiusoittelevasti.
”No en! Herran jestas, Anette,” tuhahdin ja keskityin pallojen laittamiseen kuusen oksille.
”Mitä? Sehän on ihan normaalia suhteessa,” Anette sanoi.
”Silti!” naurahdin.
”Entäs sitten?” James putkahti huoneeseen.
”Ota tuo iso laatikko ja koristele eteinen,” Anette osoitti yhtä laatikkoa. James otti laatikon ja lähti eteiseen.
”Entäs sinä ja Jay? Oletteko saaneet jotain aikaan?”
”Mitä?! Emmehän me edes ole pari!”
”Ahaa, ymmärrän. Mikset tee asialle mitään?”
”No, minä... no... öh!” Anette takerteli.
Naurahdin.