IRC-Galleria

”Onko sinulla ikävä häntä?”
Adriana hätkähti Mian kysymystä ja katsahti tyttöä. Mia hymyili viattomasti Adrianalle.
”On. Mietin vain... että mihin hän katosi”, Adriana myönsi.

He puhuivat Michaelista, kolmennasta henkiinjääneestä, johon he tutustuivat silloin leirillä. Adriana ja Michael eivät puhuneet kovinkaan paljoa leirin aikana, mutta silti Adriana kiintyi poikaan leirin aikana. Ja teurastuksen jälkeen... Adriana tunsi, että poika oli hänelle todella tärkeä. Adriana muisti Michaelin sosiaalisena ja avuliaana ja mukavana skeittaripoikana, johon hän ihastui. Adriana tiesi, että jos näkisi Michaelin nyt kymmenen vuoden jälkeen, hän ei enää tunnistaisi häntä. Ja tuskin Michaelkaan tunnistaisi Adrianaa.

Silloin leirillä Adriana oli ollut hyvin värikkäästi pukeutuva poikatyttö lyhyine pinkkeine hiuksineen ja monine lävistyksineen. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, hänestä oli kehittynyt uhkarohkeasti mustaan pukeutuva valokuvaaja.
Adrianan hiukset olivat vaihtaneet värinsä mustiksi ja niissä oli muutama vaaleampi raita sekä niiden oli annettu kasvaa muutaman vuoden ajan olkapäille asti. Mia hokee aina, että jos Adriana hiukan laittaisi hiuksiaan, hän näyttäisi tyrmäävältä, mutta Adriana ei jaksa välittää siitä.
Hänen lukuisista lävistyksistään hänellä on jäljellä vain snake bites(kaksi mustaa rengasta alahuulessa kummallakin sivulla) sekä korviensa kaikki lukuisat reiät, joista hän ei raaskinut luopua.
Adrianan silmät ovat lumoavat. Tai niin kaikki sanovat hänelle... Ne ovat kauniin turkoosin sävyiset. Tai turkoosiin niitä voisi verrata. Ne ovat kirkkaan vaaleansiniset, joka muistuttaa aivan turkoosia. Joskus hänen silmiensä kauneutta ei kuitenkaan huomaa silmälasien takaa.
Adriana meikkaa myös hyvin voimakkaasti. Tai oikeastaan hän käyttää paljon mustaa, muttei kuitenkaan liikaa ja siten, ettei se näytä tyhmältä.
Mia ja Max hokevat koko ajan Adrianalle, että jos tämä käyttäisi välillä eri meikkejä tai laittaisi hiuksensa tai jotenkin kohentaisi hiukan ulkonäköään, hän olisi vastustamaton. Adriana on nimittäin hyvin kaunis, mutta hän piilottaa sen meikkien ja silmälasiensa ja huonosti laitetuiden hiusten taakse.

”Pitäisi varmaan palata kundien luokse. Kohta on illallinenkin”, Mia totesi.
”Niin. Mennään vaan”, Adriana nyökkää ja kietoo villatakin tiukemmin ympärilleen kulkiessaan Mian kanssa kannella.