IRC-Galleria

Istuin sohvalla ja tuijotin televisiota. En tosin tiennyt mitä katsoin, enkä ymmärtänyt ohjelmasta yhtään mitään. Enkä oikeastaan välittänytkään...
Jonas rojahti viereeni sohvalle.
”Tässä”, Jonas sanoi ja ojensi minulle höyryävän teemukin.
”Kiitos.”
Otin mukin ja hörppäsin kuumaa teetä. Rakastan teetä. Samoin Jonas. Vietämmekin paljon aikaa yhdessä teetä juoden ja mukavia jutellen. Olemme tunteneet Jonaksen kanssa pitkään, ja olemmekin hyviä ystäviä.
Jonasta on mielestäni aina ilo katsella. Hän on hyvännäköinen, pitkä ja laiha. Hänellä on lyhyet mustat hiukset ja vihreät silmät. Hänen kasvon piirteensä ovat voimakkaat, mutta samalla hyvin suloiset.
Jonasta voisi kuvailla rokkariksi. Hän on räväkkä ja menevä luonne, mutta hän on loppujen lopuksi aika syvällinen.

Vetäisin hiukset korvan taakse ja asetuin paremmin istumaan sohvalla.
”Miten olet jaksellut? Ei olla nähty vähään aikaan”, Jonas kysyi teemukinsa takaa.
”Ihan hyvinhän tässä. Elämä entisellään. Mites sinulla? Kuinka Ninan kanssa?” kysyin.
”Tavallisesti. Ei mitään uutta. Ninan kanssa tuli juuri puoli vuotta täyteen”, Jonas kertoi.
”Niinkö? Onneksi olkoon!”
”Joo. Etsimme muuten toista laulajaa bändiimme”, Jonas sanoi.
”Mihin te toisen laulajan tarvitsette?” ihmettelin.
”Ajattelimme, että se voisi tuoda lisää sävyä bändiin. Nyt kun olemme soittaneet tässä kokoonpanossa jo... vuoden.”
”Ette te toista laulajaa tarvitse! George on loistava! Eikö kaksi basistia riitä?” naurahdin.
”Nononono...” George ei vaivautunut vastaamaan vaan hukutti sanansa teemukiin.
Naurahdin ja join kulauksen mukistani.
”Mikä tämä ohjelma muuten on?” kysyin viitaten televisioon.
”En tiedä. Katson tätä aina. Tämä on aika huvittava”, Jonas vastasi.
”Totta, tämä on huvittava”, myönsin.
”Kiva, että pidät”, Jonas hymyili.