IRC-Galleria

Vilma tulee kotiinTiistai 17.07.2007 13:15

Sunnuntaina se sitten tapahtui! Haimme Vilman kotiin Kiukaisista. Minulla oli ihan hirmuisen paha olo koko ajomatkan edellisen päivän tyttöjen illasta, jonka järjestin muutamalle hyvälle ystävälleni porukoiden rantamökillä. Innostus kuitenkin omasta hauvavauvasta vei pahan olon ja matka kasvattajalle tuntui tuskaisen pitkältä. Ilma oli onneksi viileä, eikä tuskaisen helteinen, niinku säämies oli perjantaina luvannu.

Kun pääsimme perille kaksi pientä karvaista kuonoa näkyi kaadetun penkin yli. Tunnistin heti meidän Vilman: hän oli se jolla oli valkoista alaleuassa. Ja mikä parta meidän nupulle olikaan kasvanu! Aivan suloinen! Otin pienen nyytin syliin kahden viikon tauon jälkeen ja tärinä oli jälleen suunnaton. Voi pientä, ajattelin. Jälleen hetken sylissäni oltua, neiti kuitenkin rauhoittui. Juttelimme kasvattajan kanssa ja joimme kahvit sekä syötiin hääkakkua, jota oli jäänyt edellisen päivän juhlista. Olin malttamaton lähtemään kotimatkalle, mutta jaksoin kuitenkin kuunnella tarkkaan mitä kasvattaja kertoi.

Olimme varanneet kotimatkalle pyyhkeen ja paljon paperia, jos pienelle tulee paha olo matkan aikana, onhan matkaa taivallettava auton kyydissä yli 200km. Vilma makasi sylissäni kiltisti nuuhkien välillä ilmaa pienellä kirsullaan. Pysähdyimme ensimmäisen kerran Humppilan kohdalla, jossa neiti pääsi kirmaamaan pitkällä nurmella. Näky oli aivan mahtava, pieni tappijalka yritti juosta minkä jaloistaan pääsi, mutta jalat tuntuivat vain olevan liian lyhyet. Juokseminen olikin enempi sellaista loikkimista. Nauroimme Peten kanssa vedet silmissä toisen touhuja. Muutamat ihmiset pysähtyiyvät myös katsomaan karvakuonomme touhuja ja hymyilivät suuresti minulle. Pysähdyimme vielä pari kertaa ennen kuin pääsimme lopulta kotiin. Vilman ensimatka auton kyydissä oli kympin suoritus! Ei pahaa oloa ja vinkuminenkin alkoi vasta kun käännyimme Otaniemen risteyksestä.

Kello oli jotain puoli seitsemän kun vihdoin ja viimein pääsimme kotiin. Matkaan oli mennyt koko päivä. Vilma alkoi tutustua uuteen kotiinsa tarmokkaasti. Koti-ikävästä ei ollut tietoakaan. Aluksi kierreltyään ja tutkittuaan paikkoja, alkoi leikki uusilla leluilla. Meno oli vallatonta. Lempileluksi osottautui heti siili, jonka Pete oli löytänyt kotoaan. Leikkimisen jälkeen syötiin massu täyteen ja käytiin pariin otteeseen ulkona. Ennen nukkumista leikittiin vielä hetki, jonka jälkeen pieni koiran alku olikin aivan naatti. Tyttö nukahti omaan petiinsä kiltisti ja aloitti ensimmäisen yönsä vieton nähden koiran unia.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.