IRC-Galleria

Leprapotilas

Leprapotilas

Se laulaa, se laulaa!

TaideMaanantai 12.04.2010 00:01

Kynnet olivat kirjaviksi lakatut, punainen, joka toinen vihreä. Sormet puristuivat graffitin maalaajan siveltimen ympärille, ja taide sai elämän itseensä. 'Sydän saa joskus tarkoituksen, sydän saa joskus ilon, sydän joskus löytää sen oikean' . Sitten hän istuutui, ja jatkoi musiikin kuuntelua. Uusi inspiraatio aikoo kulman takana odottaa.

Hiukset olivat kirjavat, punainen sininen ja violettina yhdessä. Kädet leikkivät savisella pinnalla, sormet muovasivat maisemaa pieneen teokseen. Kaunis pieni kylä, savinen ja hauras, joskus kai särkyy, kuten kuoleva taide. Sitten hän naurahti, ja katsoi työtään. Siihen on valutettu kaikki inspiraatio, syvä olemus.

Kaikella on taiteellinen puoli, kaikella on syvempi olemus tässä katsojan silmässä, jos vain osaa katsoa. Kosketa, katso, arvioi. Tee itse sama.

KiitosSunnuntai 11.04.2010 17:07

kiitos ihanasta päivästä, Nessu. Vaikka eksyitkin upeasti, ja jouduin sinut etsimään.. no, voin sanoa että silti oli aivan mahtavaa. Ei tultu sokerikänniin ei, vaikka makeaa syötiin niin paljon ettei muhun mitään sen jälkeen mahtunut. Kiitos kiitos kiitos.. Nautin kovasti. Kai sinäkin..?

Dodiin.Sunnuntai 11.04.2010 16:23

Siis.. päivityksiä cosseista. Jälleen. Koska ei ole mitään muutakaan tekemistä.

Team Rocket Grunt- Pokémon- Eli juu, teen Fire Redistä Team rocket gruntin.
Tarvitaan - Peruukki, kengät, paita, hanskat, vyö, ja hame. Sekä hattu. Ja koffing pehmo, ja poképallot. Non must.
Pitäis valmistua- Desuun mennessä, ainakin näin toivoisin. Desussa sitten pokéasussa hiipparoisin.
Käyttö- Desusssa, miiteissä sun muissa. Vähän vain kokeileva cossi.

Juksu- Muumit- Ihan vain Nuuskamuikkusen isä muumeista. Osa ei ole edes hahmosta tietoinen.
Tarvitaan- Hattu, takki, huivi, piippu, sekä sitten kengät.
Pitäisi valmistua- Desun jälkeen, joskus syksyllä?
Käyttö- Photarit, conit ja miitit.

Hong Kong- Axis Powers Hetalia- Eli Hong Kong, se jota olen jo varsin kauan kaavaillut.
Tarvitaan- Paita, housut, kengät ja säärystimet.
Pitäisi valmistua- Hamassa tulevaisuudessa.
Käyttö- ... Mulla hajuakaan siitä ole.

Eli tuossa ovat kaikki 'viralliset' haaveeni, joita ajattelin tämän vuoden puolella ( ja ensi vuoden, teen kaikkia kauan ja harvoin on rahaa kaikkiin ehaniin kankaisiin ja muihin ) tehdä. Onhan minulla vielä suunnitelmissa tehdä itsestäni casual, ja venäjä, ja haluan sitten ehkä Teutoonista!Preussiakin cossata. Tokihan niitä heräteajatuksiakin on. Mutta koska taidot ja haaveet eivät kulje rinta rinnan pitee miun todennäköisimmin tehdä kaikkia kauan ja hartaasti. Ja sitten ne pehmot. Desuun ajattelin tehdä.. vähintään sata pehmoa? Sitä rataa siis jälleen.

On se jännäLauantai 10.04.2010 18:26

Oli se kiintoisaa huomata, miten kaksi vuotta vanha mekko mahtui päälleni ilman kauheita taisteluita (KÖH ), ja näytti vieläpä siedettävältä.

Jahas.Maanantai 05.04.2010 20:38

Tee tämä, tai paha onni seuraa sinua 7 vuotta
Kuka kaverisi ensimmäisenä tulee mieleen?
kalja - ...Ei hajuukaan
ihana - ;3;''' Apua. Liian monta, kai nessu. Ja Sokeri.
tupakka - Pffth ei hajuukaan
vitsit - Valtteri
ei tajua - Yassu
aitous - Velma, essi
pissis - ...
mukava - Nessu, Tundra, Kaakeli, Sokeri.
kiltti - Sokeri.
urheilija - Manta
kaunis - KAIKKI
laiha - Kaakeli.
jääkaappi - ...Eää
hikke - ...Minä itse?
tietokone - Velma
rakas - Jok'ikinen.

NummuliittiMaanantai 05.04.2010 19:38

Ilta alkoi viilenemään. Tuuli oli idästä päin tulevaa, ja vene keikkui uhkaavasti. Välillä sen toinen kylki viisti veden mustaa pintaa, johon aurinko vielä pari minuuttia kuvastui ennen täyttä pimentymistä. Homssun katse kävi taivaanrannassa. Pieni mustahiuksinen pörröpää kiikkui laivan kokassa, ja piteli kiinni myrskylyhdystä. Vaikka olisihan se ihan kiltisti joka tapauksessa pysynyt paikoillaan, mutta silti. Mustat pilvet näin auringon painuessa mailleen alkoivat vallata syksyistä horisonttia, ja ilma muuttui samassa paljon ajankohtaisemmaksi. Alkoi olemaan loppukesä, syksyn alku. Lehdet olivat maissa jo kellastuneet, ja kun pieni Tuhto vilkaisi olkansa yli, hän näki miten rannassa joka puu oli punertavan oranssin keltainen. Saman värisiä kuin aurinko juuri ennen mailleen painumista.

Tuuli vain yltyi. Tuhto vilkaisi peräsintä pitelevään mieheen, hän ei tätä edes oikeastaan tuntenut. Tuo oli vain yksi hänelle täysin tuntematon henkilö, kuten monet sadat muutkin, joita hän oli pienen ikänsä aikana nähnyt. Kaulahuiviaan kohentaen pieni homssu valui huonompaan ryhtiin. Alkoi olemaan kylmä, ja kokassa istuva pian katsahtikin uudemman kerran taakseen. Tuhton jokaista paikkaa paleli järkyttävissä määrin, eikä hän olisi tahtonut pysyä paikoillaan. Mutta häntä oli käsketty pysymään paikoillaan. Hänen piti katsoa, että he eivät ajaisi karille, peräsimen pitelijä kun ei nähnyt kovinkaan paljoa. Hän oli valittanut huonoja silmiään..

Tuuli tuoksui kuivalta ja tyhjältä. Talvelta, ja kylmältä- se tuli sieltä, missä oli Mörkökin. Se tuli Yksinäisiltä vuorilta, sen Tuhto tiesi. Tuoksuun sekoittui aavistus meren suolaisuutta. Se maistui kielellä enimmissä määrin, mutta ei häirinnyt kovinkaan paljoa tuulen ominaista, ikiomaa tuoksua. Aivastaen pieni homssu nosti jalkansa syliinsä. Istumisesta ikävä kyllä tuli näin hyvinkin vaikeaa, ja Tuhto sai pitää kaikin voimin kiinni kokasta. Tuuli heilautteli myrskylyhtyä, ja valo loikki vedestä Tuhdon kasvoille. Hän ei oikein tästä pitänyt, ja sulki silmänsä. Hän alkoi taas luomaan tarinaa. - Nummuliitin ei enään koskaan tarvinnut olla pieni ja pelokas. Se oli suuri, iso eikä pelännyt ketään, homssu ajatteli. Mielikuvat suhisivat hänen mielessään. Ja enään nummuliitti ei ollut pieni. Eikä se pelännyt ketään.

I need a heroMaanantai 05.04.2010 19:09

Se musiikki soi taustalla. Se musiikki soi ja soi, minä suljin silmäni. Valo tunkeutui silmieni kolkkiin silmäluomieni väli. Mietin vain - Mä tarvitsen sankarin, mä tarvitsen jonkun, joka mua puolustaa sua vastaan.

Vihreä oli hehkuva, vihreä oli hehkuva. Se oli neonvihreä, se oli maalattu seinä. Otin siveltimen. Sivellin lensi seinää pitkin, musta väri valui jalkojeni juureen. Näytti siltä kuin sanat olisivat itkeneet.

I need a hero, a hero, a hero to save my life, I need a hero to save me just in time.

Jättömaa, homssuMaanantai 05.04.2010 18:44

Shh, pieni lapsi. Älä itke, älä itke, se vain sattuu enemmän kuin hiljaa olo. Pieni homssuni, sulje vain silmäsi, kerro pieni tarina nummuliitistä, ja heti on olosi parempi. Älä älä itke, vaan juokse jättömaalle, juokse juokse. Sinne menevät kaikki vihaiset.

Istu pienen vinoon kasvaneen harmaan kuusen alla, makaa särkiverkon päällä. Hiljaa katso kuinka hämärä ennen aikojaan laskeutuu maahan, maahan josta pienet sienet kuin sormet kasvavat. Kuinka valkeat kasvaimet rungoissa ovatkaan kuin pieniä myrskylyhtyjä talven keskellä.

Ja kun aamu tulee, pieni homssuni, nosta pääsi ja nuuhki ilmaa. Talven kuiva ja tyhjä tuoksu osukoon kuonoosi. Ja ennen kuin huomaatkaan, olet tyyni kuin ympäröivä maailma, muuttumaton ja pysyvä.

HallelujahMaanantai 05.04.2010 01:58

No niin, nyt sitä sitten tultiin Kajaanista. Ihanaa päästä hesaan, siellä alko oleen jo varsin tylsää. ENimmäkseen vain luin tietokirjoja ja muuta vastaavaa.. Opiskelin venäjän alkeita omaoppisesti kirjasta, ja kaikkea.

No, kuusi tuntisen istumisen jälkeen kun päästiin kotiin, niin no isä siinä sitten ojensi käteen paperilapun ja sano, että tällänen tuli postiluukusta. Oli joku kuulemma rimputtanut monasti ovikelloa, ja sitten oli joku työntänyt sen postilaatikosta. Katoin sitä hetken, ja sitten olin että ei perkele. Se oli Oblivion Highin piirtäjän piirtämä, ja siihen oli kirjotettu että "Terveisiä Idalle!" ( kirjoitti nimeni väärin) . Sitten siinä tuijotin.

Ja no niin. Tämä oli mahdollista koska tunsin erään ihmisen. Hän on tuttuni, ja on suuri sarjakuva harrastaja ( tuntee monia ihmisiä kyseiseltä alalta ). Jaksaa aina minnuu muistaa, ja sanoikin kerran tuntevansa kyseisen henkilön. Sitten ilmeisesti muistutti, että pidän kyseisestä sarjasta, ja tietystikkin pyysi piirtämään kuvan. Ihanaa <3

Minä lähdenTorstai 25.03.2010 22:41

Minä lähden täältä betoniviidakosta, juoksen läpi talvi soraisten kerrostalopihojen, enkä aioi pysähtyä kunnes pääsen pois. Juoksen ohi satojen ihmisten, tuhansien. Bussipysäkit eivät minua houkuta, minä vain juoksen ja lähden. Onko väärin tehdä niin kuin sydän halajaa? Sinä katsoit minua syyttävästi, kun minä suljin oven perässäni, ja jätin sinut juomaan aamukahvia. En sanonut edes 'hei ja nähdään', vaan jatkoin päämääräni toteuttamista hymy suupieleni kulmassa. Silti samalla tunsin olevani niin surullinen, kun katsoin sinun siluettiasi ikkunan läpi. Meidän maailmamme ovat liian erilaiset ollakseen samat, ja meidän pitää erkaantua. Sillä vaikka olet rakas, en voi kestää tätä kahlittua tunnetta.

Minä juoksen ja juoksen, enkä pysähdy vaikka vuoriston kohtaisin. Olen jo päiviä juossut, rakas. Enkä aioi pysähtyä, en edes öisin tähtiä pysähtynyt katselemaan kuten joskus teimme. Olen pahoillani, että vain lähdin sanomatta mitään, mutta ymmärrä edes miksi niin tein - kaipasin sitä yksinäisyyttä, ja ajatuksen virtaa vuolasta. Siihen olin tottunut, kylmään ja karuun pohjoiseen, jonka viima puhdistaa silmäni ja tekee niistä taas metsän vihreät. Ja joskus sulle vielä uskallan kirjoittaa, pyytää anteeksi, ja ehkä lähettää kuvan. Mutta koskaan en kerro, minne lähdin, ja missä olen. Yritäthän ymmärtää, ja tajuta minua?

Ties kuinka mones päivä jo menossa, ihmiset katsovat minua. Kaikki supisevat- tuo on se, joka lähti sanomatta sanaakaan. Minä katsahdan heitä, ja jatkan matkaani, olen jo Kajaaniin päässyt. Olen nähnyt pelloilla ihmisiä, kesä on jo puolessa. Minä kuitenkin halajan Lapin tuntureille, kotiini keskelle sammalten maagista rinkiä. Tahdon tuntea jälleen kerran sen viileän tuulen ihoani vasten, ja nauraa onnesta nähdessäni kiirunan lentävän ylitseni. Lopulta sinutkin alan unohtamaan, mutta kai sinä muistat minut? Joka päivä yritän nimeäsi muistaa, sitä kirjoittaa kaunolla kirjeeseen. Mutta ei se koskaan ollut oikea, sen tiedän. Anna anteeksi, en enää muista sinua. Enkä enää kohta kai itseänikään tunne, mutta anna anteeksi kaikki vaikka unohtaisin. Käännä kuvani yöpöydällä väärin päin. Kai parasta, jos emme toisiamme muista.