IRC-Galleria

Sanonko että vittu. Eipä löydy miun USB:tä mistään. Kuka teistä varasti sen?

Taivas jyrisee, pilvien uurteet ovat tummemmat kuin syvin sini meren, ja kaikki on kylmää. Siellä seisot, oveni takana, happosateesta märkänä. Olet itkenyt sateinen lapsi, tiedän sen.

Tulet sisälle, kiität vailla kaikua. Viemme vaatteesi kuivumaan, juomme kahvia ikkunan ääressä. Sinä keskustelet, minä vastaan omalla sävylläni - vailla sävyä. Taas olet tänne tullut sääliä kerjäämään, tiedän sen.

Lähdet farkkutakki päälläsi, heilautat vain kättäsi, ja heität minulle teennäisen hymyn. Onko aina pakko, pitääkö ja täytyykö tulla minua häiritsemään, minun omaa elämääni pilaamaan? Jos on käärme kielesi paikalla, pidä vain suusi kiinni - tiedän, että puhut vain jotta et tuntisi olevasi niin paha kuin olet, tiedän sen.

Kynnet olivat kirjaviksi lakatut, punainen, joka toinen vihreä. Sormet puristuivat graffitin maalaajan siveltimen ympärille, ja taide sai elämän itseensä. 'Sydän saa joskus tarkoituksen, sydän saa joskus ilon, sydän joskus löytää sen oikean' . Sitten hän istuutui, ja jatkoi musiikin kuuntelua. Uusi inspiraatio aikoo kulman takana odottaa.

Hiukset olivat kirjavat, punainen sininen ja violettina yhdessä. Kädet leikkivät savisella pinnalla, sormet muovasivat maisemaa pieneen teokseen. Kaunis pieni kylä, savinen ja hauras, joskus kai särkyy, kuten kuoleva taide. Sitten hän naurahti, ja katsoi työtään. Siihen on valutettu kaikki inspiraatio, syvä olemus.

Kaikella on taiteellinen puoli, kaikella on syvempi olemus tässä katsojan silmässä, jos vain osaa katsoa. Kosketa, katso, arvioi. Tee itse sama.

kiitos ihanasta päivästä, Nessu. Vaikka eksyitkin upeasti, ja jouduin sinut etsimään.. no, voin sanoa että silti oli aivan mahtavaa. Ei tultu sokerikänniin ei, vaikka makeaa syötiin niin paljon ettei muhun mitään sen jälkeen mahtunut. Kiitos kiitos kiitos.. Nautin kovasti. Kai sinäkin..?

Siis.. päivityksiä cosseista. Jälleen. Koska ei ole mitään muutakaan tekemistä.

Team Rocket Grunt- Pokémon- Eli juu, teen Fire Redistä Team rocket gruntin.
Tarvitaan - Peruukki, kengät, paita, hanskat, vyö, ja hame. Sekä hattu. Ja koffing pehmo, ja poképallot. Non must.
Pitäis valmistua- Desuun mennessä, ainakin näin toivoisin. Desussa sitten pokéasussa hiipparoisin.
Käyttö- Desusssa, miiteissä sun muissa. Vähän vain kokeileva cossi.

Juksu- Muumit- Ihan vain Nuuskamuikkusen isä muumeista. Osa ei ole edes hahmosta tietoinen.
Tarvitaan- Hattu, takki, huivi, piippu, sekä sitten kengät.
Pitäisi valmistua- Desun jälkeen, joskus syksyllä?
Käyttö- Photarit, conit ja miitit.

Hong Kong- Axis Powers Hetalia- Eli Hong Kong, se jota olen jo varsin kauan kaavaillut.
Tarvitaan- Paita, housut, kengät ja säärystimet.
Pitäisi valmistua- Hamassa tulevaisuudessa.
Käyttö- ... Mulla hajuakaan siitä ole.

Eli tuossa ovat kaikki 'viralliset' haaveeni, joita ajattelin tämän vuoden puolella ( ja ensi vuoden, teen kaikkia kauan ja harvoin on rahaa kaikkiin ehaniin kankaisiin ja muihin ) tehdä. Onhan minulla vielä suunnitelmissa tehdä itsestäni casual, ja venäjä, ja haluan sitten ehkä Teutoonista!Preussiakin cossata. Tokihan niitä heräteajatuksiakin on. Mutta koska taidot ja haaveet eivät kulje rinta rinnan pitee miun todennäköisimmin tehdä kaikkia kauan ja hartaasti. Ja sitten ne pehmot. Desuun ajattelin tehdä.. vähintään sata pehmoa? Sitä rataa siis jälleen.

Oli se kiintoisaa huomata, miten kaksi vuotta vanha mekko mahtui päälleni ilman kauheita taisteluita (KÖH ), ja näytti vieläpä siedettävältä.

Tee tämä, tai paha onni seuraa sinua 7 vuotta
Kuka kaverisi ensimmäisenä tulee mieleen?
kalja - ...Ei hajuukaan
ihana - ;3;''' Apua. Liian monta, kai nessu. Ja Sokeri.
tupakka - Pffth ei hajuukaan
vitsit - Valtteri
ei tajua - Yassu
aitous - Velma, essi
pissis - ...
mukava - Nessu, Tundra, Kaakeli, Sokeri.
kiltti - Sokeri.
urheilija - Manta
kaunis - KAIKKI
laiha - Kaakeli.
jääkaappi - ...Eää
hikke - ...Minä itse?
tietokone - Velma
rakas - Jok'ikinen.

Ilta alkoi viilenemään. Tuuli oli idästä päin tulevaa, ja vene keikkui uhkaavasti. Välillä sen toinen kylki viisti veden mustaa pintaa, johon aurinko vielä pari minuuttia kuvastui ennen täyttä pimentymistä. Homssun katse kävi taivaanrannassa. Pieni mustahiuksinen pörröpää kiikkui laivan kokassa, ja piteli kiinni myrskylyhdystä. Vaikka olisihan se ihan kiltisti joka tapauksessa pysynyt paikoillaan, mutta silti. Mustat pilvet näin auringon painuessa mailleen alkoivat vallata syksyistä horisonttia, ja ilma muuttui samassa paljon ajankohtaisemmaksi. Alkoi olemaan loppukesä, syksyn alku. Lehdet olivat maissa jo kellastuneet, ja kun pieni Tuhto vilkaisi olkansa yli, hän näki miten rannassa joka puu oli punertavan oranssin keltainen. Saman värisiä kuin aurinko juuri ennen mailleen painumista.

Tuuli vain yltyi. Tuhto vilkaisi peräsintä pitelevään mieheen, hän ei tätä edes oikeastaan tuntenut. Tuo oli vain yksi hänelle täysin tuntematon henkilö, kuten monet sadat muutkin, joita hän oli pienen ikänsä aikana nähnyt. Kaulahuiviaan kohentaen pieni homssu valui huonompaan ryhtiin. Alkoi olemaan kylmä, ja kokassa istuva pian katsahtikin uudemman kerran taakseen. Tuhton jokaista paikkaa paleli järkyttävissä määrin, eikä hän olisi tahtonut pysyä paikoillaan. Mutta häntä oli käsketty pysymään paikoillaan. Hänen piti katsoa, että he eivät ajaisi karille, peräsimen pitelijä kun ei nähnyt kovinkaan paljoa. Hän oli valittanut huonoja silmiään..

Tuuli tuoksui kuivalta ja tyhjältä. Talvelta, ja kylmältä- se tuli sieltä, missä oli Mörkökin. Se tuli Yksinäisiltä vuorilta, sen Tuhto tiesi. Tuoksuun sekoittui aavistus meren suolaisuutta. Se maistui kielellä enimmissä määrin, mutta ei häirinnyt kovinkaan paljoa tuulen ominaista, ikiomaa tuoksua. Aivastaen pieni homssu nosti jalkansa syliinsä. Istumisesta ikävä kyllä tuli näin hyvinkin vaikeaa, ja Tuhto sai pitää kaikin voimin kiinni kokasta. Tuuli heilautteli myrskylyhtyä, ja valo loikki vedestä Tuhdon kasvoille. Hän ei oikein tästä pitänyt, ja sulki silmänsä. Hän alkoi taas luomaan tarinaa. - Nummuliitin ei enään koskaan tarvinnut olla pieni ja pelokas. Se oli suuri, iso eikä pelännyt ketään, homssu ajatteli. Mielikuvat suhisivat hänen mielessään. Ja enään nummuliitti ei ollut pieni. Eikä se pelännyt ketään.

Se musiikki soi taustalla. Se musiikki soi ja soi, minä suljin silmäni. Valo tunkeutui silmieni kolkkiin silmäluomieni väli. Mietin vain - Mä tarvitsen sankarin, mä tarvitsen jonkun, joka mua puolustaa sua vastaan.

Vihreä oli hehkuva, vihreä oli hehkuva. Se oli neonvihreä, se oli maalattu seinä. Otin siveltimen. Sivellin lensi seinää pitkin, musta väri valui jalkojeni juureen. Näytti siltä kuin sanat olisivat itkeneet.

I need a hero, a hero, a hero to save my life, I need a hero to save me just in time.

Shh, pieni lapsi. Älä itke, älä itke, se vain sattuu enemmän kuin hiljaa olo. Pieni homssuni, sulje vain silmäsi, kerro pieni tarina nummuliitistä, ja heti on olosi parempi. Älä älä itke, vaan juokse jättömaalle, juokse juokse. Sinne menevät kaikki vihaiset.

Istu pienen vinoon kasvaneen harmaan kuusen alla, makaa särkiverkon päällä. Hiljaa katso kuinka hämärä ennen aikojaan laskeutuu maahan, maahan josta pienet sienet kuin sormet kasvavat. Kuinka valkeat kasvaimet rungoissa ovatkaan kuin pieniä myrskylyhtyjä talven keskellä.

Ja kun aamu tulee, pieni homssuni, nosta pääsi ja nuuhki ilmaa. Talven kuiva ja tyhjä tuoksu osukoon kuonoosi. Ja ennen kuin huomaatkaan, olet tyyni kuin ympäröivä maailma, muuttumaton ja pysyvä.