IRC-Galleria

Unipäiväkirja VMaanantai 25.02.2008 15:55

Murtauduttiin aika heikon näköiseen vanhaan rakennukseen muutaman kaverin kanssa iltahämärässä. Ikkunasta sisään ja hetken seisoimme hiljaisuudessa. Sitten jotenkin varjot heräsivät henkiin ja niiden keskeltä hiipi tummempi varjo joka otti meidät avosylein vastaan. Se oli se päävampyyri Dark Shadow sarjasta jos nyt oikein muistan. Repiessä minun kavereita siinä palasiksi alkoi kyllä vähän jännittämään että mitäs nyt tapahtuu. Jotenkin herra päätti jättää minut henkiin, varmaan siksi, koska uni olisi päättynyt muuten liian äkkiä tai sitten ressukka oli niin kovin yksinäinen.
Yritin imarrella linnanherraa parhaani mukaan jotten päätyisi ruokalistalle vaikka uskoinkin etten voisi asialta välttyä. Hetken juteltiin kuin parhaimmat ystävät ja aamun valjettua olin taas yksin.
Jotenkin en edes ihmetellyt että tämä vanha hylätty talo oli sisustettu kuin kaunehin kartano.
No kun ei nyt ollut mitään tekemistä päätin lähteä ulos. En kyllä edes ajatellut pakenemista. Outoa. Pelailimme, itse asiassa samojen kavereiden kanssa jotka olivat kuolleet tarinan alussa, jalkapalloa kentällä ja alkoi ilta taas hämärtyä. Vieressä oli jonkinlainen vanha rakennus. Yllätys, halusin murtautua sisään. Kaverit seurasivat ja hetkessä olimme talossa sisällä. Nyt huomasin että se oli ainakin sisustukseltaan samanlainen jossa olin hetki sitten ollut. Varjot heräilivät taas ja hetkessä vampyyriherra paloitteli kaverini ja huusi miksi olin paennut. Viha värisi dorkan naamalla. En kyllä uskaltanut nielaistakaan saatika hengittämään. Nyt lähti henki, mietin. Herra huusi kuin myrsky miksi, miksi olin hylännyt sen. Kait se ressukka sit oli yksinäinen. Siinä miettiessä paloittelisiko myös minut, ovikello soi. Sain kiittää luultavasti jotain mummoa hengestäni, sillä se tuli juttelemaan jeesuksesta vampyyrille. Jostain syystä se ei oikein pitänyt siitä mutta jostain syystä se ei tappanut sitä mummelia. Katseli vain minua että kohta saat vähintään niin pahasti selkääs ettet toiste ajattele pakenemista.
Varjojen kadotessa illanhämärään heräilin aamun sarastukseen...

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.