IRC-Galleria

On se elämä ihmeellistä ja se kuinka vitun humalaan voi tunnissä päästä. Nyt hävettää, vituttaa ja ihmetyttää koko edellinen ilta. Ehkä parempi että jätän pohdinnan vitutukseen väliin sillä muuten kirjaimet pomppisivat niin paljon ettei siitä paskasta saisi mitään selvää.
Muistan höpöttäneeni yhden baaritytön kanssa tovin, enkä ikinä kehtaa kysyä tytöltä mistä höpötin. Kun olisin vaan osannut pitää pääni kiinni, ellen nyt sit puhunut jotain järkevää. Baarissa oli ihan lystiä, mutta olisi ehkä ollut parempi jos olisin vain sammunut kotiin. Tai baariin.
Paskanmaku, joka pyörii suussa kertoo sen, että eksyin taas ostamaan kebabin. Helvetti! Ja siitä matka jatkui joillekin jatkoille. En muista siitä paljoa, koska en viipynyt siellä pitkään. Siellä oli ihmisiä ja yks söpö piski. Heittelin sen kanssa palloa ja sit joku sano et voitko lopettaa sen. Lähdin menemään.
Kotimatkalla yritin kirjoittaa kait Jopelle viestiä, kauniisti sanottuna että lähdin vittu menemään. Viesti saattoi sisältää paljon kirosanoja ja pääkalloja ja kun en osannut kännissä kirjoittaa mitään ja vitutti ihan helvetisti, niin meni se kännykkä siinä. Ymmärsin ottaa sirukortin mukaan ja akun jos joku kusipää osaa kasata sen saatana puzzlen! Eipä käytä mun kännykkää ilman akkua, perkele! Jotkut harakat ne palaset oli kuulema keränny, ties kaveri kertoa kun oli kävellyt aamulla tänne.
Muistin herättyä että pilasin mun lapun ovelta jossa luki "Ei mainoksia, EIKÄ USKOVAISIA!" Yritin raapustaa perään jotain, mutta en saanut siitä mitään selvää edes humalassa, joten se jäi keskeneräiseksi sekasotkuksi. Homman pointti oli kait kirjoittaa "Jos olet ystävä, soita kelloa, koputa kolmesti ja karju postiluukkuun Peimola! Jos et ole ystävä, poistu oveltani. Voit kokeilla samaa toiseen oveen (omalla vastuulla)." En siis avaa ovea ellen tiedä että joku on tulossa kylään. Joten olisi ainakin parempi soittaa ennen kun alkaa jonottamaan mun oven takana.
Nyt on siis kännykkä paskana ja niin, rikoin varakännykänkin koska en saanut sitä toimimaan. Nyt kun mietin asiaa tarkemmin, niin siitä saattoi olla virta loppu. Humala ja vitutus ei tosiaankaan sovi hyvin yhteen. Taisin miettiä illalla, yöllä... aamulla oikeastaan, että jos pimpottaisi, hakkaisi ja karjuisi naapurin ovella niin kauan, että joku erehtyy sen avaamaan. Vetäis nyrkillä naamaan ja sanois "Kun sä nyt satuit tulemaan kerran paikalle..." Se olis ehkä ollut halvempi tapa purkaa agressiota kuin kännykän rikkominen. Toisaalta syytteet kotirauhan rikkomisesta ja pahoinpitelystä...
Täytyy kyllä seuraavalla kerralla kun eksyn humalaan, teipata samalla tavalla mikrofoni naamaan kuin Fear and loathing in Las Vegas elokuvassa, niin ehkä muistaa paremmin mitä on tapahtunut ja mitä vittua sitä on tullut tehtyä! Tai oikeastaan miksi? Mikä mysteeri johti minut tänne? Hulluutta!!
Tässä kun mietin mitä tänään pitäis tehdä, niin lainatakseni hienon miehen sanoja lopuksi "Mutta ensin menen kylälle ja pyydän kaikilta anteeksi ettei jää teille - perkele - seliteltävää!"