IRC-Galleria

Siellä missä on elämää, on myös kuolemaa. Siellä missä on iloa, on myös surua. Paikassa, jossa aurinko nousee, se myös laskee. Ilman toista, ei ole toista. Olisi vain tasaista, neutraalia, tylsää, sillä emmehän me arvostaisi elämää, jos ei olisi kuolemaa. Emme arvostaisi iloa tai naurun tuomaa positiivista tunneryöppyä, jos ei olisi surua ja masennusta. Emme tietäisi mitä pimeä on, jos aurinko koko ajan paistaisi.
Tämä pätee elämän joka alueella. Usein vastaan tulevat negatiiviset asiat muuttuvat myöhemmin positiivisiksi. Koettelemukset muuttuvat voimavaroiksi. Miksi siis välttää ja varoa niin innokkaasti kaikkea negatiivista, tai joka aluksi näyttää negatiiviselta? En kuitenkaan neuvoisi tahallaan katkaisemaan vasenta kättään, jotta paremmin osaisi arvostaa oikeaa. Suinpäin vaaraan tai koettelemukseen ryntääminen ei suinkaan paranna mahdollisuuksia ihmisenä kasvamiseen.
Pointtini tässä on kehottaa ottamaan vastaan elämän myönteiset ja kielteiset puolet saman arvoisina opettavina kokemuksina. Myöskin liika varjelu ja suojelevuus on pahitteeksi niin omalle kuin toisen ihmisen kasvulle. Elämä usein opettaa paremmin kuin kukaan vanhempi, opettaja, pappi tai antiikin viisas mies.

Elämäni on kuin laatikko, joka on täynnä kaikenlaista tavaraa. Se on aivan sekaisin ja sieltä on vaikea löytää mitään, jotenka se täytyy järjestää. Mietin kuinka sen tekisin. Nostelisiko sieltä vain osan pois vai miten... Sitten tajusin, että paras tapa järjestää laatikko on kaataa kaikki pois ja laittaa ne sinne uudestaan paremmassa järjestyksessä.
Tässäpä sitä sitten onkin setvimistä. Pitää miettiä, mitä en tarvitse ja mitä voisi laittaa tilalle. Mitkä asennemallit ja ajatukset menevät roskikseen, mitkä elämänohjeet ja opitut asiat ovat säilyttämisen arvoisia. Joistakin asioista on vaikea luopua, vaikka tietäisi, etten niitä tarvitse. Pitää myös tarkoin miettiä, mitä kannattaa laittaa tilalle, ettei laatikko ole hetken päästä taas ihan sekaisin.
Tämä on elämän mittainen tie, mutta uskoisin, että laatikkoa on tulevaisuudessa helpompi järjestää, kun se on jo kerran kohdannut suursiivon. Se voi olla vaikeaa, mutta uskon sen olevan sen arvoista.