IRC-Galleria

VOI JUMALAUTA.

Mun mielestä mun elämä vois tajuta muutaman hauskan jutun.
Kuten sen, että mä olen lievästi kummallinen sellaisella miellyttävällä tavalla,
että mulla on erittäin hieno taito pohtia asioita maailman loppuun asti.
Silloin kun jaksaa kiinnostaa. Jos ei kiinnosta, niin sitten tietenkään ei.

Muuten se meneekin siihen, että löydän kaikkea mielenkiintoista aina siitä,
että oli varmasti joku syy miksi juuri NYT myöhästyin bussista ("siis HALOO oli salee vertauskuvallista")
tai miksi juuri NYT tuo lehti tipahti tuosta puusta tai miksi sitä ja miksi tätä.

Loppupeleissä KAIKKEEN kyllä keksii vaikka mitä, mutta mä en TODELLAKAAN pidä siitä,
että pitää pohtia ihmistenkin tekemistä viimeiseen asti, niin että vaihtoehtoja lopputulokseen
on vähintäänkin miljoona, joista jokaisesta tulee vitunmoinen päänvaiva.

Osaan saatana paremmin ennustaa maailman kuoppaamisenkin kuin pohtia yhdenkään ihmisen käytöstä.
Ihmiset on nii helvetin arvaamattomia vaikkakin jollain tasolla melko ennalta arvattavia.
Se mikä yleensä puuttuu, on selitys. Näkyvämpi. Vaan sellaisen voi aina kehittää!

Ja painaa LOPPUTULOKSESTA tyytyväisenä pään tyynyynsä.