IRC-Galleria

Juhannuksen allaPerjantai 20.06.2008 03:35

I Tervehdys...
...Kaikille, jotka jaksavat tätäkin vilkuilla ja hyvää kesää. Aurinkoa saisi kyllä näkyä hitusen enemmän. Toivottavasti viikonloppuna on hyvä sää.

II Zonee
...On valitettavasti vähän kuollut näin kesällä ;_; Pariin jäsäriin olen yrittänyt ängetä, mutta ei ole ollut pelaajia tarpeeksi. Kaipaisin kyllä muutamia zone-kavereita, mut ei voi mitään. Toivottavasti sitten viimeistään syksyllä tavataan.
Oltiin täs toukokuussa isolla lössillä Kanavuoren Korkeajännitys I -tapahtumassa. Mun iskä lähti heittään meitä työautollaan (minibussilla), joten saataan kyyti halvalla. Bussimatka olivat mielestäni erittäin mukavia, seura oli hyvää ja meininki sen mukaista. (Tosin, paluu matkan "etupenkin" [istu vain pari rivä mun edessä ja matelmpana] tyypeistä ja niiden säädöistä en ole edes varman, haluanko tietää ^^' ). Noh, siel saatiin taas pelata Nexus-liiveillä ja pelata mahtavaa HellFire-pelimuotoa, missä sain mahtavat 44570 pistettä ( OmniOCS ). Tosin, kaipaan edelleen sinne jäsensoftaa, että saadaan napit pelittään. LaserStrikeäkin koklattiin, mut ilma oli kyl vähän vilponen siihen, eikä se nyt ihan tainut olla mun makuun. Voihan sitä joskus sit taas koklata.

III Tukholma
Khyl, siel tuli pistäydyttä äipän synttäreillä. Oli muuten mahtava reissu ja oli kivaa yllättää äiti. Vikana työharjoittelu-päivänä livistin aikemmin töistä, menin iskän ja Sarun kaa iskän työpaikalle, josta ne otti mukaansa minibussin. Mä huristin kotiin meitin autolla (ajokortti jäi kyl kotiin... Heh..). Äippä kyl vähän ihmetteli, et "karkasin" kesken päivää töistä ja sanon "Nyt me mennään sisälle ja pystyään siel". Äiti kyl tiesi risteilystä, mutta ei mukaan tulijoista. Kun sain viestin "ylemmältä taholta", sidoin äidin silmät ja vein iskän kaa bussiin ja sit ajettiin jokin matkaa. Ja sit "Yllätys!" ja huivi pois äidin silmiltä. Mukana oli tuttava perhe, sekä äidin veli ja sen vaimo. Helsingissä saatiin sitten vielä mukaan yksi tuttava perhe.
Tukholmassa jakauduttiin kahteen porukkaan, mä olin Brownberryn, sen siskon ja porukoiden, sekä Sarun kanssa. Ja käytiin Tukholman zonessa, joka on sielpäin nimellä Laserdome. Siel pelattiin pari peliä, mä ja Saru saatin alennusta, kun meil oli jäsennapit mukana :) Tosin, ne typotti molempien nimet, Sarusta tuli Zardo ja mä olin Omnislas. Tokassa pelissä mä ja Saru voitettiin 5 ruottalaista (punaisia) ja Brownberry ja sen sisko (sinisiä). Jeah, oli varmasti niistäkin mukavaa, kun huudeltiin kentän toiselle puolelle suomeksi :)
Ostin sitten siel pari levyä, Rhapsodin Symphony of Enchanted Lands 2 ja Dragonlandsin.. Olisikohan ollu Astronomy.
Samana iltana mä ja Brown otettiin ekat drinkit... ( OmniOCS ) Täytyhän sekin joskus kokea. Sit ostin kolmet parit korviksia.
Saru oli koko matkan kyl vähän pipi... Onneksi ei sen enemäpää. Pelkäsin kovin, et sen sairaus pilaa matkan. Oma kokemus oli kyl säätää myös sitten Jonin vahtina ^^'

IV Saru?
Ehkä, jos tätä nyt joku tuntematon lukee, ei tajua, kuka vattu Saru on.. Doh, se on mun rakas apina pikkuveljeni, Galleria ja zone nickiltään Sarutobi. Menkää vaan kyyllään, jos kiinnostusta löytyy

V Miku
Rakas pikku lutuna hanipuppeli kisuseni täytti 14. kesäkuuta 11 vuotta <3 En voi uskoa, et se kisukin on asustanut meillä jo kohta kymmenen vuotta... Kyl se aika rientää :S

VI Datanomi
Jep, kolmen ahkeran ja ei-pitkän vuoden jälkeen olen nyt valmistunut keskiarvolla 4. Äippä järkkäs juhlat seurikselle ja sinne sitten tuli kamuja sukulaisia. Lajaksi sain mm. uuden mp3-soittimen, ruokailuvälineitä, pyyhkeitä ja tietty rahaa mukavan summan, samoin muutaman lahjakortin. Yllättävin kyl oli Sarun ja parin muun antama lahja. En olisi ikinä uskonut, et jätkät on niin "fiksuja" (Kiitos kyllä varmasti menee Auronille! <3 ).

VII Elämä...
...On vaikeeta edelleen. Lisää ongelmia, ennen kuin vanhoista pääsee yli. Tosin, uusien ongelmien ratkaisu voi ylivetää vanhat. Mut kun en mä tie, enkä osaa valita. Ja se vaivaa mua. En tie, mikä on tän hetkinen päämääräni tai polkuni. Toivottavasti se selviää pian. Kun en ole varma, voinko noin vaan heittää pois parin vuoden "työtäni", vaikka se ei ole juurikaan kantanut hedelmää. En kai, kun siitä on jälki sydämessä. Mutta silti... Nelisen viikkoa sitten koin tosi ison kolauksen, enkä varmaan siitä selviä ikinä. En halua nähdä toista sellaista päivää ikinä. Se sattui paljon. Syytä siihen en tiedä, miksi niin kävi. Ehkä joskus saan tietää, toisaalta, en ole varman haluanko. Syy siihen varmaan piilee mussa itessä.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.