IRC-Galleria

Vihdoin on taas se aika vuodesta, kun lumet sulavat, linnut laulavat ja on muutenkin kivaa. Sinkkumiehet juoksevat kulli pystyssä naaraiden perässä hormoniensa ajamina ja varatuillakin saattaa silmä joskus karata johonkin muualle kuin ravihevosen tapaan suoraan eteenpäin. Toisaalta sitten taas kevät myös piristää jonkin verran myös vakiintuneiden makuuhuoneiden toimintaa.

Keväällä huomaa, kuinka luonto herää henkiin. Voi kuulla linnun laulavan puussa, puut alkavat vihertää ja kasvit kasvaa. Myös ystävämme puliukot ja muut känniääliöt lähtevät liikkeelle. Koko taven he ovat viettäneet kaupungin vuokrayksiössä tokkuraisessa viinahorroksessa ja nyt kun kelit alkavat lämmetä, tarkenee sammua myös ulos. Varsinkin tänään kun kävin kaupassa, sen huomasi tuossa somalla puhtoisella Kontulan ostarillamme, kuinka siellä on lisääntynyt entisestään kaikenlainen roskasakki ja känninen örinä jo keskellä päivää.

Varmoja kevään merkkejä ovat myös nuo meidän iloisten karvaisten ystäviemme tervehdykset meille talven varrelta, jotka nyt mukavasti tuoksahtaen paljastuvat sulavan lumen sisästä jakaen kaikille meille jalkakäytäviä käyttäville tasaista paskanlemua nenän täydeltä. Kiitos koiranulkoiluttajat, jotka jätätte koiranne paskan lojumaan sinne tien varteen. Voit ilmoittautua minulle, jos haluat vastalahjaksi postilaatikollisen ihmisenpaskaa.

Talvella on aina aivan helvetin liukasta kävellä. Missään ei koskaan hiekoiteta teitä kunnolla ja mummot katkovat lonkkiansa kun menevät nurin. Mutta mitä vittua?! Heti kun lumet sulavat, kaupunki hiekoittaa jalkakäytävät ainakin sentin kerroksella sepeliä. Sitten se kuiva kivimurska pölyää ja menee silmiin ja suuhun. Eipä tässäkään mitään järkeä ole.

- Keväästä kiimainen, paskaposteljooni Oronen

PS. Aprillia, syö silliä ja juo kuravettä päälle!