IRC-Galleria

Antakaa minulle yksikin perusteltu syy, miksi uskoa kuolemanjälkeiseen elämään? Jotkut sanovat että kyseessä on enemmänkin toivo paremmasta, mutta se on ainoastaan pelko kuolemasta verhottuna mukavempaan käsitykseen.

Minä tiedän että elämä ainutkertaisuutenaan on kaunista, mutta selittäkää minulle mitä ikuisella elämällä olisi lopuksi tarjottavana? Mitä sinä tekisit ikuisuuden kyllästymättä? Miksi ikuisuus jonkin hypoteettisen jumalhahmon lähellä olisi kauniimpaa kuin tämä mikä meillä nyt on? Miten voit väittää tuntevasi jumalan/totuuden yms. omien vajaiden aistiesi kautta tässä hetkessä?

Kyseessä on vain ja ainoastaan ihmismielen oma irrationaalinen tapa käsitellä menetystä/pelkoa, oli se sitten oman tai rakkaan. Ja sitähän meissä riittää, pelkoa varsinkin. Tämä näkyy läpi historian, kaikki mitä ei käsitetä/haluta käsittää, laitetaan yliluonnollisen piikkiin. Vasta hiljattain ihmiset ovat oppineet sanomaan hyvällä omallatunnolla: "En tiedä", monista asiosta. Enää se ei ole niin pelottavaa.



Mitään olettamaton tietämättömyys on parempi kuin harhailevat arvailut mitä kaikki uskonnot ovat täynnä.

*Saippuaooppera*

"Saippuaa silmässä, Minä sulan! Minä sulan! Tässä testamenttini: Lapset eivät saa mitään."




*Inhimillinen kärsimys*

"Vasara siihen osui, näyttääkö pahalta?"
"Jos sanoisin että elät vielä ainakin viisi minuuttia, valehtelisin pahasti."

Murhahan tästä tulee.

Kuollut poliisi ei juokse lujaa.

Mä tiedän nämä asiat koska mä tiedän nämä asiat.

Vuosien varrella olen ollut kerran jos toisenkin krapulassa. Pahaa oloa purkaessani vuodatin myös osan paperille asti. Laitan tänne näitä sitämukaa kun niitä sattuu tulemaan.


"Festarivessa"

Katsoin ylös,
nähdäkseni vain,
ei tietenkään paperia.

(Nummirock 2005)



Tätä en ole otsikoinut, se toimii sellaisenaan.


Korkealta putosit ja kiljuit,
etkä edes osunut kehenkään.
Lapsia ei lasketa.



Tämä on pakko kirjata ylös ennen kuin unohtuu:

"Tämän jälkeen en selvää päivää nää,
tää on viimeinen talvi tää."

By: ToNppa