IRC-Galleria

Perdition

Perdition

Brokenin demo on nyt kuunneltavissa, käykäähän tarkastamassa: www.myspace.com/brokenfin

Blogi

- Vanhemmat »

(Totuus) abortistaPerjantai 23.01.2009 14:34


1. kuukausi

Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.

(Totuus: Äiti, olen tämän lauseen pisteen kokoinen. Muistutan katkarapua, ja minulla on vähemmän aivosoluja kuin kärpäsellä, eivätkä aistini ole kehittyneet juuri lainkaan.)

2. kuukausi

Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.

(Totuus: Minulla ei ole vielä peukaloa, vain räpylää muistuttavat käsien alut. Jos näkisit minut, olisin noin kahvipavun kokoinen. Alkeellinen tuntoaistini toimii lähinnä suuaukkoni ympärillä, tuskin tiedän onko täällä lämmintä tai mukavaa.)

3. kuukausi

Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.

(Totuus: Arvaa mitä äiti, sukupuoleni varmistui jo hedelmöittymisen hetkellä! Kuuloaistini on vielä täysin kehittymätön, enkä todellakaan osaa vielä itkeä.)

4. kuukausi

Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.

(Totuus: Liikkeeni ovat spontaaneja, enkä harjoittele tietoisesti mitään - en tiedosta edes olemassaoloani. Reaktiot ulkoisiin ärsykkeisiin ovat refleksiivisiä, eivätkä tietoisesti tuotettuja. Olen pienen pieni robotti, joka on ohjelmoitu toimimaan tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa.)

5. kuukausi

Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?

(Totuus: Minä en ole vauva, minä olen sikiö! Lapsi ei ole aikuinen eikä aikuinen ole vanhus. Siemen ei ole kasvi. Maanantai ei ole tiistai. En ajattele, ja minulla ei ole tietoisuutta, joka jäsentäisi tuntemukseni ymmärrettävään muotoon.)

6. kuukausi

Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!

(Totuus: Jos olisin tietoinen olemassaolostani, en varmaankaan tahtoisi syntyä, jos en olisi haluttu. Tietoisuuteni ei kuitenkaan ole vielä täysin kehittynyt, joten tuskin tiedostan edes hetkellistä, jäsentymätöntä kipua, jonka abortti aiheuttaa. Jos osaisin, valitsisin mieluummin sekunnin kivun kuin eliniän verran tuskaa. En kuitenkaan osaa. Jäsentynyt aivotoiminta ja kokemus itsensä olemassaolon tiedostamisesta syntyvät minussa vasta paljon myöhemmin.)

7. kuukausi

Äiti, olen kunnossa. Olen jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?

(Totuus: Jos olen jo nyt Jumalan sylissä, mikseivät muutkin äidit lähetä vauvojaan taivaaseen jo ennen syntymää?)

Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omaan päiväkirjaasi! kiitos.

(Totuus: Aborttia ei tule ottaa kevyesti; se ei ole ehkäisykeino. Kuitenkin jos äidin ja/tai sikiön henki on raskauden takia vaarassa, lapsi syntyisi vaikeasti vammautuneena, tai jos äidin elämäntilanteen takia ei yksinkertaisesti ole mahdollista huolehtia lapsesta, herää kysymys, miksi maailmaan pitäisi saattaa yksi ei-haluttu ihminen lisää kasvattamaan jo nyt liiallista populaatiota entisestään. Onko jokainen sellainen hukattu mahdollisuus, jolloin olisi mahdollista antaa alku uudelle ihmiselämälle, murha? Keskenmeno, masturbointi, ehkäisy, sterilisaatio, abortti, murhia kaikki? Eikö lapsi ole lapsi, vasta kun potentiaalinen lapsi, oli se sitten sikiö tai pelkkä haave tulevan äidin päässä, muuttuu halutuksi ja toivotuksi lapseksi?)

Jos luit loppuun asti..liitä omaan päiväkirjaasi.

Miksi uskoa?Torstai 04.12.2008 08:07

Antakaa minulle yksikin perusteltu syy, miksi uskoa kuolemanjälkeiseen elämään? Jotkut sanovat että kyseessä on enemmänkin toivo paremmasta, mutta se on ainoastaan pelko kuolemasta verhottuna mukavempaan käsitykseen.

Minä tiedän että elämä ainutkertaisuutenaan on kaunista, mutta selittäkää minulle mitä ikuisella elämällä olisi lopuksi tarjottavana? Mitä sinä tekisit ikuisuuden kyllästymättä? Miksi ikuisuus jonkin hypoteettisen jumalhahmon lähellä olisi kauniimpaa kuin tämä mikä meillä nyt on? Miten voit väittää tuntevasi jumalan/totuuden yms. omien vajaiden aistiesi kautta tässä hetkessä?

Kyseessä on vain ja ainoastaan ihmismielen oma irrationaalinen tapa käsitellä menetystä/pelkoa, oli se sitten oman tai rakkaan. Ja sitähän meissä riittää, pelkoa varsinkin. Tämä näkyy läpi historian, kaikki mitä ei käsitetä/haluta käsittää, laitetaan yliluonnollisen piikkiin. Vasta hiljattain ihmiset ovat oppineet sanomaan hyvällä omallatunnolla: "En tiedä", monista asiosta. Enää se ei ole niin pelottavaa.



Mitään olettamaton tietämättömyys on parempi kuin harhailevat arvailut mitä kaikki uskonnot ovat täynnä.
*Saippuaooppera*

"Saippuaa silmässä, Minä sulan! Minä sulan! Tässä testamenttini: Lapset eivät saa mitään."




*Inhimillinen kärsimys*

"Vasara siihen osui, näyttääkö pahalta?"
"Jos sanoisin että elät vielä ainakin viisi minuuttia, valehtelisin pahasti."

Kuolemattomia kommenttejaPerjantai 09.03.2007 04:57

Murhahan tästä tulee.

Kuollut poliisi ei juokse lujaa.

Mä tiedän nämä asiat koska mä tiedän nämä asiat.


KrapularunouttaSunnuntai 21.01.2007 14:05

Vuosien varrella olen ollut kerran jos toisenkin krapulassa. Pahaa oloa purkaessani vuodatin myös osan paperille asti. Laitan tänne näitä sitämukaa kun niitä sattuu tulemaan.


"Festarivessa"

Katsoin ylös,
nähdäkseni vain,
ei tietenkään paperia.

(Nummirock 2005)



Tätä en ole otsikoinut, se toimii sellaisenaan.


Korkealta putosit ja kiljuit,
etkä edes osunut kehenkään.
Lapsia ei lasketa.



Tämä on pakko kirjata ylös ennen kuin unohtuu:

"Tämän jälkeen en selvää päivää nää,
tää on viimeinen talvi tää."

By: ToNppa




- Vanhemmat »