IRC-Galleria

Tama paiva alkoi siivoojan saikayttamisella, raukkaparka pelastyi kun ei ilmeisesti osannut odottaa etta huoneessa olisi ihmisia. Sitten oli edessa jokiristeily. On kylla upeat maisemat, viiniviljelmia 30-40km matkan rinteilla joen vieressa, ei sita uskokkaan ennenkuin nakee, pitaa ite kokea se. Matkan aikana kuulemma se paatti pysahtelee pari kertaa eri kylissa, ottaa lisaa vakea kyytiin. Kuulemma tama yksityiskohta kerrottiin mulle edellisillan aikana, jota en kuitenkaan hienoisen humalatilan vuoksi seuraavana paivana muistanutkaan. Eli homma meni nain: Sovittiin etta kaveri tulee hakemaan risteilyn paatepysakilta, mutta koska pomppasin jo ekalla stopilla ulos laivasta, niin luonnollisesti tama kaveri ei minua sielta loytanytkaan, enka mina kaveria :D Eli olimme aivan eri kaupungeissa molemmat.
Siina sitten kannykalla soiteltiin toisillemme ja kaveri yritti kysella jotain maamerkkia tai tuntomerkkeja, joita oli kylla runsaasti siella toisessa kaupungissa. Sitten saatiin yhteiseksi tuntomerkiks silta, jonne oli parinsadan metrin matka. Kavelin sinne ja soitin uudestaan kaverille, joka kertoi myos olevansa sillalla, mutta toisiamme ei kuitenkaa nahty. Ihmeteltiin hetki ja kaverilla alkoi jo pinna vahan kiristya, kun en oikein osannu muita maamerkkeja kertoa, sitten vaan totesin etta oon tassa keltasella sillalla, jolloin tuli hiljasta toisessa paassa. "keltasella? taalla silta on vaaleenpunanen." "aijaa...." "missahan sa oikeen jait pois" "jaa-a...." :D
Sitten alettiin selvittamaan etta missahan kaupungissa oikein olen, etta saadaan laitettua oikea tien nimi navigaattoriin. Pienen etsiskelyn jalkeen loytyi semmonenkin. 7 kilsan paassa olimme toisistamme.

Noh, loppu hyvin, kaikki hyvin. Tultiin sitten takaisin kampille, josta parin tunnin paasta lahdimme syomaan taas jalleen muiden suomalaisten kanssa Hahnin lentokentan lahelle Buena Vistaan. Ruoka oli hyvaa (taallakin), iltaan asti kestaneen krapulan vuoksi en ollut syony koko paivana mitaan, joten vedettiin sitte 350g piffit naamariin. Alkomahooli ei oikee tana iltana maistunut, joten mut nakitettiin kuskiksi. Ei siin mitaa, oli ihan kiva kokemus ajella nailla saksan makiteilla, valilla meni korvatki lukkoon ku korkeuserot vaihteli nopeasti.
Mentiin sitten jatkoille Hamisin kapakkaan, jossa oli varsin hilpea tunnelma. Ite en jaksanu siella selvapaisena kovin kauaa olla, joten pyysin kaverilta avaimet ja tulin taksilla takaisin tanne kampille.
Nyt tassa odotellaan et koska kaveri konttaa takas tanne. Pitaa olla hereilla siihen asti et voin avaa ovet sille.

Katsellaanpa mita huomenna tapahtuu, pitais ainaki siel linnan raunioilla kayda.