IRC-Galleria

Sa[n]na

Sa[n]na

The foundation to Decrease Worldsuck

Selaa blogimerkintöjä

Juoksen yleensä jussinhakumatkalla. (Siis sinne mentäessä, takaisin me matelemme.) Siihen on syynsä. Ensinnäkin olen kiinnostunut kunnostani (toistaiseksi sitä ei ole...). Tahdon kyetä juoksemaan karkuun (tai vaihtoehtoisesti saada jonkun kiinni). Hämmästelen miten päivittäin jaksan helposti juosta aina vaan pidemmän matkan, hengästyneisyys vähenee, voima lisääntyy. (Tätä olisi pitänyt kokeilla jo aikapäiviä sitten.) Niin, suurin syy tosin on se, että olen yleensä kuitenkin jo valmiiksi myöhässä...

Minulla on adidaksen (piilomainos) ikitennarit, ja sitten yhdet toiset matalat nauhalliset kengät, joilla juoksen, ihan vaan kun niin on opetettu ja kun englannin tiet on todella epätasaisia, enkä tahdo murtaa nilkkojani. Vaikka olenkin korkeita kenkiä käyttänyt 12-vuotiaasta asti, ja varmaan vain jotain 20% kenkienkäytöstäni on matalapohjaista.

Tänään satoi, ja sateenvarjon kanssa en ajatellut juosta, niinpä laitoin eteisestä sujautettavat kolmen sentin pinkit kiilakorkoballerinat. Ja mitä, siellä mitään satanut. Ei ainakaan niin että sateenvarjosta olisi jotain hyötyä ollut, enemmän kuin haittaa. Päätin koettaa (ja kellokin oli jo paljon) juosta. Tunsin lentäväni.

Mielenkiintoinen huomio: juoksen korkokengillä (luultavasti tiettyyn korkeuteen asti) paremmin kuin matalilla kengillä. Ihmekkös tuo tavallaan, kun koko nuoruuden jalkoja mitä ilmeisimmin muovasin korkokenkiin... Mutta kuitenkin. Juokseminen oli huomattavan paljon vapaanpaa, sulavampaa, aidompaa. Luultavasti myös nopeampaa. En tuntenut samaa huojumista kuin matalilla kengillä.

Juoksen siis näillä näkymin nakukympin koroissa... "Mut ihan vaan siks ku oon niin tottunu juoksee korkokengissä (alasti??)".

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.