IRC-Galleria

Sellaisia että:

Tekisi mieli rakastua johonkuhun (mentaliteetilla kehen vaan), mutta vihdoin olen saavuttanut kipupisteen, jossa en uskalla. Tämäkin on jännää.

Miksi itkettää niin paljon? Varsinkin Peppilottaa?

Jos minulla olisi sellaisia ystäviä, he väittäisivät että olen puutteessa. Minulla ei kuitenkaan ole. Jännetuppitulehdusta minulle silti diagnosoidaan koko ajan.

Älä lupaa jos et pidä lupaustasi.

Nolotti, kun mutteri oli käynyt vaihtamssa yläsängyn patjan ja taatusti nähnyt voitonmerkit, eli käytetyt kondomit, mitä olin sinne lähtiessäni jättänyt.
Minua ihmetyttää, että miksi minua hävettää.

Kukahan minä olen.

Suosittelen kirjaa "Ainakin tuhat laivaa".
Varsinkin lukua Mimosa. Koska se kertoo minun syndroomastani.

Ps: Mietiittiin semmoista, että yleinen vaatimus tai käsitys on, että miehet on kovia ja vahvoja, naiset heikkoja ja hauraita. Mutta mitä on tullut seurattuja, aikamoisia nössöjä nuo miehet ovat. Kun taas todella vahvoja naisia... no siis muunlaisia ei ole edes tullut vastaan. Niin että onko tässä nyt joku juttu, miehet ovat muka vahvoja ja naiset heikkoja, mutta käytännössä miehet ovat heikkoja ja naiset vahvoja?

Eikun valitan vielä parista asiasta.

Nössöistä ja seksuaalisesti yliaktiivisista.

No siinä se olikin.

Meinasin kirjoittaa yhdestä aivan mahtavasta kakkureseptistä, mutta hähää, empäs kirjoitakkaan, niin siitä tulee sitten suvun salainen resepti ja vuosisatojen ajan sitä yritetään varastaa huonoin tuloksia ja kaikki ovat hirmu kateellisia ja....

Tulkaa maistamaan. Hui kun se on hyvää.

Kai te kaikki muutkin pelkäätte?

Varsinkin sitä, että kuolette yksin? Että ette koskaan löydä sitä utopista parisuhdetta? Että ette koskaan tee sitä mitä tahdoitte? Että että koskaan saa tietää mitä tahdotte tehdä? Että elämä on aina yhtä siirapissa talsimista?

Vai mitä te pelkäätte?

Olen aina halunnut orjan. Vapaaehtoisia?

Mutta näillä leveyspiireillä (päivät ovat saman pituisia mutta eri levyisiä, rakas) saattaisin mieluummin lähteä itse orjaksi. Huoliiko kukaan?

"I miss my friends, who's names I can't pronounce"

Cherry#blogcomments

Ja

missähän se rikas mies viipyy, olen jo sopivasti naimaiässä. Alan kohta puolustaa sitä, että naisen huoltajuus tulisi siirtyä isältä aviomiehelle. Eipä tarvitsisi ajatella. Toisaalta minusta tulisi pian lainsuojaton sellaisessa paikassa, ja ilkeyttäni jäisin historiaan josain sodassa mieheksi pukeutuneena taistelleena naisena tai jotain.

SILTI

Minua ärsyttää yhteiskunta ihan "kybällä", koska en sovi siihen (en sillä että kovin yrittäisin).

Yleensä en aamulla herätessäni ajattele kuin että "jaha, uusi päivä, missä olen, kuka olen, ja mitä tänään tehtäisiin", toisin sanoen valun hiljaa tähän todellisuuteen.

Toissa-aamuna ensimmäinen ajatus, unen hitaasti valuessa päältä, "nyt oli kyllä, tässä yössä, todellisuus jännempää kuin uni."

Kuinka mahdoton on lähetyssaarnaaja-asento ateistille?

Guttersniper#blogcomments

Olen pohtinut tismalleen samaa (no en käyttänyt sanaa nussia (koska jörniä on paljon kivempi)) mutten saanut aikaan kirjoittaa. Hyvä että joku kirjoitti (vaikka eikös tuo nyt kaikille aivollisille ole selvää?)

Mun sormessa on haava.

Maailman tulevaisuutta vihjaa se, että nykyään voi suorittaa tutkinnon kotitöiden tekemisestä jollekin toiselle.
Ja se, että niitä tarvitaan hirveät määrät, "kun on noita vanhuksia jaada jaada".

Miksi mulle on ilmiselvää, että kun omat vanhemmat, ja vanhempien vanhemmat, ei pärjää enää yksin, olen siellä auttamassa? Ja kun ne ei enää pärjää kotonaan, ne voi tulla meille (ota hepsankeikka puolisokseni pyrkijä tämä laskelmiisi mukaan). Ja mulla on aikamoinen selviö, että sisarukseni ovat samalla linjalla (hee, hee, meitä biologisia on viisi, eli ei se edes olisi kuin noin kaksi ja puoli kuukautta vuodessa, mitä vanhempiaan "tarvitsisi kotonaan katsella".)

"Englannissa on hänestä kaksi sanaa, he ja she."
"Onhan suomessakin, miehestä sanotaan hän ja naisesta se."
No minusta tuo on ihan hauska. Meinasin kyllä kirjoittaa nuo sukupuolet toistepäin, mutta olisinko silloin saanut nauraa tuolle? Häpeä mies joka naurahdit, eikös niin?