IRC-Galleria

Enimmäkseen Harmitonta pyyhepäivää kaikille!

Ja mikä se pyyhejuttu olikaan (kirjasta Linnunradan käsikirja liftareille):

"Kirja kuvaa pyyhettä näin: Pyyhe, kirjassa sanotaan, on ehkä kaikkein käyttökelpoisin esine peukalokyytiläisen tavaroista. Ensinnäkin sillä on käytännöllistä arvoa: Siihen voi kääriytyä matkatessaan Jaglan Betan kylmien kuiden pinnalla. Sen päällä voi maata Santraginus V:n hohtavilla marmorihiekkarannoilla ja hengittää merien juovuttavia tuoksuja. Sen alle voi nukahtaa Kakrafoonin erämaassa punaisten aurinkojen lempeässä loisteessa. Sitä voi käyttää purjeena pikku lautassaan purjehtiessaan myötävirtaan pitkin Mothin raskasvetisiä jokia.

Tärkeintä pyyhkeessä ovat kuitenkin sen edustamat henkiset arvot. Jos kulkuri (= ei-peukalokyytiläinen) huomaa että peukalokyytiläisellä on pyyhe tallella, hän olettaa jostain tuntemattomasta syystä automaattisesti että tällä on mukanaan myös hammasharja, pesurätti, saippua, peltirasiallinen keksejä, juomaleili, kompassi, kartta, narukerä, hyttyssuihke, sadeasu, avaruuspuku ja muuta pientä. Kaiken lisäksi kulkuri lainaa mielellään pyyhkeen omistajalle minkä tahansa edellä mainituista esineistä tai jotain muuta minkä peukalokyytiläinen voi väittää vahingossa "kadottaneensa". Kulkurit ovat sitä mieltä, että kuka tahansa, joka pystyy liftaamaan Linnunrataa pitkin ja poikin, ottamaan sitä niskasta ja ravistelemaan sitä, pysyttelemään hengissä epämääräisissä paikoissa, taistelemaan läpi ylivoimaisten esteiden ja olemaan koko ajan selvillä siitä missä hänen pyyhkeensä on, on selvästikin mies jota ei parane jättää pois laskuista."

Etteipi unohu. Eikä niitä pyyhkeellisiä naisiakaan kannata jättää pois laskuista, sano.

Suosikkejani on suomenkielisen kuunnelman kohta, jossa tyypille sanotaan moi, ja sen pyyhkeelle kohteliaasti "Päivää, Pyyhe".

http://www.towel-day.com/fi/

Ps: Pakkoko taas on tehdä samalle asialle, eli Pyyhepäivälle, kolme (ainakin) erilaista erillistä yhteisöä. Miksei kaikki voi änkee itteensä samaan paikkaan?

http://www.hm.com/fi/__workingfindyourjob2.nhtml?jobcategoryid=116

Hyi.

"Mikäli pidät asiakaspalvelusta ja myymisestä ja keksit tapoja kasvattaa myyntiä, ota ehdottomasti meihin yhteys."

Jessus. Miten myyvyys voi olla valtti elämässä? Miten voi olla, että tavaran tuputtaminen ihmisille, tarvitsivatpa he sitä tai eivät, voi olla prioriteetti?

"Koulutat, motivoit ja valmennat muita työntekijöitä ajattelemaan kaupallisesti kaikissa tilanteissa. "

Jep. No, eipä ole minusta tuohon hommaan; vaikka kykenen ajattelemaan kaupallisesti jne. niin en todella rupea ketään siihen motivoimaan. Tahdon muutenkin kitkeä kaupallisen ajattelun maailmasta. Tai siis, tahdon ettei sitä tarvita, että sillä ei ole väliä, että muut asiat ratkaisevat.

[Hei pliis, älä mee tonne töihin tän merkinnän inspaamana... H & M käyttää sitä lapsityövoimaakin, muistaks...?]

Liekö ollut Tuhkimo-tarinan kehittelijällä jalkafetissi...

Sano heti jos minä häiritsen,
hän sanoi astuessaan ovesta sisään,
niin minä lähden saman tien pois.

Sinä et ainoastaan häiritse,
minä vastasin,
sinä järkytät koko minun olemustani.
Tervetuloa.

----

Joidenkin kanssa puhutaan viikkoja syvällisiä.
Tehdään treffejä.
Ja sängyssä tajuaa, erehdyin.
Sitä tahtoo olla korrekti ja
tehdä hyvän aamupalan, vaikka
tietää, ikinä ei enää.
Hän tuli ja hylkäsi heti
entisen elämänsä.
Vaikka varoitin, sanoin, älä luota, usko.

----

Rakkaudella ei ole mitään tekemistä mielipiteiden,
ulkonäön, saavutusten kanssa.
Sinusta tahdotaan sitä mitä on niiden alla.
Selkäydin, ydinmehu, iho, tuoksu.
Riisu siis kerros kerrokselta koko sielu.

----

Itke
jos voit.
Itke,
mutta älä valita.
Tie valitsi sinut
ja sinun osasi on kiittää.

----

Totta kai vaikeudet kypsyttävät
mutta kuka on sanonut, että minä haluan kypsyä.

----

Käsi yllättää ihon arvaamatta,
sormet pois tai vaatteet.

----

Me puhkeamme kukkaan
sellaisen ihmisen lähellä,
joka näkee meissä olevan hyvän ja
osaa houkutella esiin parhaan meistä.

Otan apua mielelläni vastaan. Yritin löytää (ja etsin vielä) ekologista (aiheeltaan tjsp) runoa. Kun ei tunnu löytyvän, niin kohta koitan kirjoittaa itse. En tiedä mistä alkaisin.. mutta siis, jos sinä tiedät jokin ekoilevan runontyngän, tai jos osaisit jopa kirjoittaa / heittää pätkää, vinkkiä, jotain, olisin

hirmu kiitollinen.

Nyt ikävöin kesävaatevarastoani, joka suurimmilta osin on suomessa.
Varsinkin niitä vihdoin löytämiäni minun vartalolle sopivia [ihania pastellinurmivihreitä] shortseja (tänään koitin neljiä, eikä yksikään pari sopinut... plääh).
Ja myös kaikkia muita karkkivaatteita. Täällä mukana on pari (...vaikka kummiskin hillun näissä mun kellomekoissani, jotka on niiiin helppoja plus hienoja) kivaa, mutta. Rakastan kesäpukeutumista (koska se on niukempaa, leikkisempää, kevyempää, vapaampaa). Pukeudun sitten varmaan loppukesästä.

Huom. sitten, kaikki miehet. Nainen lähtee todennäköisemmin ulos sen miehen kanssa, joka kysyy, kuin sen kanssa, joka ei kysy. Onko tämä nyt selvä? Ettei tartte tulla sit myöhemmin itkeen...
varsinkaan kuinka ihana neitonen menee jonkun toisen miehen käsivarsille, ihan nenän edestä.
-Jos tulee mieleen kysyä, että mitä sillä toisella muka on enemmän/parempaa kuin sinulla, voidaan olettaa että ainakin se että hän kysyi, sinä et. (Kyllä, nainekin saa tehdä aloitteen... Muttei kannata laskea sen varaan.) (Tietty tää sama naisille.)

Noni. Nyt mulla on ikävä Santtua.
Kun se on semmoinen suloinen pieni pallukka.
Ei siis mitään henkilökohtaista, pelkkä ulkomuoto jota ikävöin.

Se on niin söpsis.

(Mutta pelottavaa miten se lentää ja kiemurtelee ympäri asuntoa, kääntää ittensä päälleen ja kiipee pitkin pöydän jalkaa.)

"kootut kapakkatarinat"

"I just love your outfit."
Eli koko kaupunki rakastaa mun pukeutumista. Tämä tiedossa, ja kiva, ja ihanaa.

"Can I buy you a drink."
Ei kiitos, en juo. Join tänään. Jotain kivaa sinistä. Joka oli pahaa. Jos menen huomenna, otan vettä. Lisäksi alkoholi on kallista. Blaah.

"Wanna dance."
En osaa. Joten ei kiitos. Voidaan me yrittää, mutten uskon sen kovin hyvin sujuvan.

"Is everything OK?"
Jep, kaikki on hyvin. En hymyile, olen yksin, mutta yritän nyökyttää päätäni ja liikkua sen verran, etten näytä kuolleelta/huumeiselta.

Ja tietty tuun istuu teidän kaa.

Kyllä, mulla on kivaa.

Oli tänään/eilenkin.

Tanssin kahden tytöt ja yhden pojan ja yhden miehen kanssa.

Kolme poikaa (no siis ainakin, kaikkihan mua tuijottaa) silmäili kiinnostuneina. Ei tosin saaneet itsestään irti sen vertaa jne.

Semmosta. Hyvää yötä. Ja huomenta.

Ehkä tänään uusiks.

Ja toi leukaan noussut vaaaaltava finnikin alkaa laskeutua. Sit jää vaan ne tavanomaiset.

"I´m menstruating at the moment - and loving it. Ask me how!"