IRC-Galleria

Foltsu#blogcomments

Olisin ihan äärettömän katkera, että kuitenkin jouduin syntymään tälle pallolle. No en ehkä. Olisin tyytyväinen että energia ja materia on muotoutunut minun tietoisuudekseni ja ruumiikseni, mutta se olisi mennyt jonnekin muualle jos ei täksi. Lisäksi, musta on kurja ajatella sitä, joka minun abortoinnin seurauksena olisi saanut tilaisuuden syntyä. Eli, jos abortti on "väärin", koska sittenhän sinä et olisi syntynyt, mietippä vetäessäsi käteen / menstruoidessasi kaikkia niitä tyyppejä, jotka eivät nyt saa tilaisuutta elää. Niih. Nyyh.

Ok, asiaan. Kiitos seurasta:
Jeddak
Krishu
Nuuddi
SusieQ
Asta
Molliolli
Heitineiti
Nowotny
Samovarius
Niityllä
Downbeat

Plus kaikki muut ihanat satunnaiset vipeltäjät, joita en muista tähän laittaa.
Olette rakkaita, mutta mulla on stressi.

Sit kans
Ville
Sasha
Katja
Raimo
Meri
Peppi
Kotiväki
Riitta
Nti Nikara
Ja ketkä muut

Rakastan postiluukun kolahdusta. Se on musiikkia, se on musiikkia mun silmille


Ja sitten
Dave
Nimrod
Nimrod´s sister
Amy
Chad
Emma
Nick
Söpö homovaatekaupan myyjä
Kaikki jotka pysäytti kadulla päästäkseen jakamaan näkemyksiään mun pukeutumisesta
Kaikki feissarit jotka tuputti mulle avuntarvetta, mutta saikin elämänkatsomusta
Ja varmaan moni muu

Kiitos myös tälle familiaalle. Kiitos siitä että tiedän nyt millaiseksi tulemista pitää varoa kynsin hampain. Ja kiitos minä, ilman minua tämä olisi varmaan ollut tylsää (vaikka olenkin ihan kamala joskus).

Kiitos kaikkien edellämainittujen vanhemmille, jotka ei niitä abortoineet. Toisaalta harmitus kaikille niille jotka ei siksi päässeet syntymään.

Ps. Olen joskus miettinyt, että en ole suunniteltu lapsi, koska olen syntynyt vähän huonoon saumaan vanhempieni elämässä. Mutta odotettu ja rakastettu olen, plus nytpähän pääsin sitten kuokkimaan näihin hyviin bileisiin.

Jeah!

Nähdään suomessa/maailmalla/englannissa. Tai sitten ei. Kiitokset sille, etten ole yksin tällä pallolla.

Ja kiitos myös kaikille tuleville hippailijoille, joita tapaan. Toivottavasti vielä on aikaa.

"Meille on annettu

• 2 kättä jolla pidämme kiinni

• 2 jalkaa joilla kävelemme

• 2 silmää joilla näemme

• 2 korvaa joilla kuulemme

mutta miksi vain 1 sydän?

♥ koska toinen annettiin ihmiselle joka meidän täytyy löytää"

Ja sitten kun se löytyy, voidaan repiä siltä sydän irti (tai se repii meiltä) ja sitten on tuplaten kaikkea. (Huomaa symbolisuus vaikkapa, siis tuon sydämen suhteen, pitääkö tämä erikseen vielä selittää..?) Mutta mistä löytyisi toinen maksa? Munuaisia onneksi on jo kaksi.
Mutta eihän tämä edes lopu koskaan, koska sitten, kun ollaan kaksilo, onkin neljä jalkaa ja kättä, revitäänkö osa pois ja heitetään menemään, vai alkaako kaksilo etsiä niitä kahta puuttuvaa sydäntä, että saadaan neliö, ja sitten taas puuttuu sydämiä ja.... Argh. En jotenkaan tykkää.

jjannica

Valtteri kun kertoi tuon, niin minä epäilin että se tyyppi oli nyysinyt kuolleen kasvot, että saisi uuden identiteetin, mutta ei sitten. Hö.

Vuorotellen vihaan ja rakastan itseäni suunnattomasti. Miksi olen tällainen, voi että olen hieno, teinpä taas typerästi.

Kaikesta huolimatta olen kuitenkin aina minä, ja kaikki järjestyy jotenkin. Joku vaan voisi kertoa että miten, ja milloin.

Itkettää ja naurattaa, mutta enemmän itkettää. Ja pelottaa ihan kamalasti. Ja pitäisi olla jossain ihan muualla kuin täällä. Menenkin

Foltsu#blogcomments

Tuolta löytyypi pointti. Tai ehkä vaan kannatan ajatusta. Mutta uskonto, silloin kun se ei ole itse valittua (niitä kustutaan lapsiksi) ON aivopesua, ja kyllä nuo uskikset minusta vastuunpakoilun mestariliigaan pääsee.

"Turhaa kai, pelko on, kun itse päätän, kohtalon."

Isäni kirjoittaa "ei muutakuin tervetuloa kotiin ja hauskaa matkaa tänne suomeen".

("LSD on hyvä kakkonen.")

"Että ihan kuin huumeet olisi jokin hyväksytty juttu, ja nyt kilpailtaisiin siitä mikä on paras."

Mistäs sinä tykkäät eniten? (Mitä kaikkea huumeeksi lasketaan.)

Uma on kuollut. (Ulla-Maija Aaltonen, te sivistymättömät.)

Vaikka se ei ollutkaan mun nuoruuden osa, niin monissa yhteyksissä on tullut vastaan.

Viime, vai oliko se toissa, kesänä muuten mietin miten pitäisi kirjoittaa hänelle ja kertoa miten paljon arvostan hänen henkilöään. No, nyt varmaan voin sitten vain sanoa ääneen. Toivottavasti menee perille asti.

Blablabla, jos haluat tehdä tai sanoa jotain, tee se nyt, huomenna saattaa olla myöhäistä, blablabla.