IRC-Galleria

Saruto

Saruto

Eihän kukaan ole täydellinen mutta aina voi yrittää

Selaa blogimerkintöjä

Ich haben eine kleine angst auf cosplayTorstai 23.06.2011 14:51

AAAAAAAAAAAAAARRRRRGHGHHGHGH! Siinä pähkinänkuoressa!

Oikestaan aivan typerä koko harrastus, hirveetä ressiä ensinnäit puvusta ja sen valmiiks saamisesta, ja sen jälkeen joka kerta kun sen niskaansa vetää joutuu miettimään näytänkö nyt hyvältä? Tekisikö tämä hahmo nyt tätä tai tuota? MITÄ TEEN!
En tiä teistä mut itellä tuppaa käymään näin, enempi tai vähempi.

Ja sitten hiukan tarkentaen vielä; Edo. Ja automailit. En oo tehny niiden eteen ikuisuuteen mithään mutku (naurakaa pois) pelottaa et teen väärin, 'ethä sie noin voi tehdä/tuo on väärin/jne.' Niin joo, on motivaatio hiukan kateissa. Periaattees tiiän ettei cospleissä mitään kirjottamattomia sääntöjä ole ja jos se näyttää hyvältä, se toimii mutta mutta mutta.

<_<

(Otsikosta:JA EI EN TOSIAAN PUHU (paljoa) SAKSAA VAAN LÄTKIN TAAS SANOJA PERÄKKÄI AHHAHA!)

Kyllä, huoleni on huomattavia. Ei no joo, sitä tuli taas synkkiä mietittyä viime yönä; 'Miten pitkään pitää vielä jaksaa ja selvitä?' 'Millon on miun vuoro?' 'Mitä jos miulta loppuuki voimat kesken?' 'Mistä sitä voimaa saa?'
Kun mie ny kaipaisin enemmä ku mitää muuta tukee ja turvaa, ja suojelua. Mie koitan aina pitää huolta muista, mut pitääkö kukaan miusta huolta? Ja se on kai omakin vika koska en minä puhu niin ongelmistani ja- Toisaalta sitä vähän edelleen kummittelee päässä ajatus että ihmisen (tai ainaki minun) on pärjättävä yksin täällä. Kun en toisaalta halua ja uskalla päästää ihmisiä lähelle, yleensä siitä ei seuraa hyvää. Mut helvetti, voiko sitä elää käsivarren mitan päästä kaikista? No ei. Mut hyvin harva on oikeesti tarpeeks vahva tai jotain tunteakseen miut oikeesti. (Hmm, alkaa mennä jo vähän jännän äärelle, mä huomaan) Ähyhähy, tiiän et tarviisin vaan hyvän suhteen (ehkä pelkkä panoki riittäs) ja sitä vois huomata et miunki elämäs ihan oikeesti on vielä mahollista olla iloa ja (above all things) rakkautta.
Mut se on hyvin hankala vaikuttaa siihen että tapaa sopivan ihmisen, sattumia ei voi hallita. (Kohtaloon en oikein usko, uskon et se muuttuu joka hetki eli oikestaan ei voida puhuakkaan kohtalosta, käsittäen että se olis jotain ennalta määrättyä ja tähtiin kirjotettua)

Että ööh, tällästä tekstihirmua tällä kertaa. Kummastun ja punastun jos joku oikeesti jaksaa lukea tätä!

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.