IRC-Galleria

Näin unta jossa heräsin Susilehdosta siitä sängystä missä nukuinkin, ja olin ihan varma ettei se ole unta. Se ei tuntunukkaa unelta koska miulla oli sama kurja olo siinä kun hereilläkin, vaikka yleensä unet on vähän kivuttomampia kun valveilla olo. Kaikki oli harmaata ja ikävää, olin yksin koko maailmassa, miulla oli vain 4 seefferiä. Olin asunu yksin Susilehdossa jo aika pitkään, olin raivannu rantapenkereen niin että joelle näkyi nätisti (jota ei oikeesti ole) ja muutenkin olin siistiny pihaa.
Sieltä joesta löysin kuplavolkkarin raadon, jonka nostin renkailleen ja työnsin pois vedestä ja se tais lähteä käyntiikii vielä. Se oli tyylikäs musta-valkea, '50-luvun henkeen maalattu. Siellä oli jotain muitakin auton romuja, ja yhden takakontista löysin ihan pölyisen ja kuluneen Fenderin kitaran, jossa ei ollu kieliä.

Oli niitä unia, jotka jää mieleen ja tuntuu jotenkin merkityksellisiltä. Tunnelma oli kyllä tietyllä tavalla ihan kamala, mutta kun tiesin että olen yksin maailmassa, kukaan ei voi satuttaa minua.

Sitten jotain huonoja jatko-osia näin vielä tähän, yhessä olisin ollu kuulemma hyvä kissanpentu ja toisessa hengasi Andrew Scott, jolla oli puujalka, ja mie vaan mietin miten se onnistu nii vakuuttasti Sherlockissaki kävelemään.

Miun unet on vähän ihmeellisiä. Ja mihinköhä mie yöllä heräsin, ihan vaan huomatakseni että nenäkoru oli tippunu (löysin onneks jopa pöpperössäh)