IRC-Galleria

Blogi

« Uudemmat -

In memoriamTorstai 24.03.2016 09:15

Rakas Bella

10.8.2011-9.3.2016

Olit parhain ystäväni ja kallein aarteeni.
Olet ensimmäinen ajatuksissani aamulla ja viimeinen illalla.
Tulit enkeliksi elämääni ja kuljit uskollisesti vierelläni.
Tassunjälkesi pysyvät ikuisesti sydämessäni.

Rakasta Bellaa kiittäen ja kaivaten, Tiina.

Rakas ystäväni...Tiistai 08.03.2016 18:58

ja luotettavin kumppanini, Bella-koirani, sairastui
haimatulehdukseen, joka on hengenvaarallinen.
Tänään oltiin nesteytyksessä, lähin 24/7-eläinsairaala
olisi ollut Hattulassa, sinne ei mitenkään päästy, joten
huomenna jatketaan hoitoa Vaasassa.

Rakas Jumala, ole armollinen ja pelasta Bella!
Kehoni, mieleni ja sieluni kaipaa
kosketusta,
ei pelkkää pintaraapaisua vaan
jotain syvempää, merkityksellistä,
rakkautta.

Laulussa lauletaan "sä luulet, et
sua varten ei rakkautta oo, mut
se vielä tulee, etkä voi mitään..."

Milloin se tulee, mistä sen löydän?

Että mitähän v*ttuaSunnuntai 14.02.2016 22:08

https://youtu.be/DpJgHBe2-IE


Jes, hyvä Sanni!!!

Maailma vai TaivasSunnuntai 14.02.2016 15:18

Suomi saattoi joskus olla hyvinvointivaltio, ei ole sitä enää.
Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät, raha tulee rahan luo.
Ihannoidaan monikulttuurisuutta, johon Suomi syytää sitä olematonta rahaa, jolla kuuluisi pelastaa ja auttaa omia kansalaisiaan.
Siksikö esi-isämme taistelivat, että haluamme menettää maamme joillekin, jotka sen röyhkeästi vievät, tulevat, ottavat omakseen?

Pieni ihminen kärsii, kituen elää hetken ja lopulta kuolee. Jos onni on, saattaa löytää ystävän, kokea jopa rakkauden.
Jos ei ole, syrjäytyy, eristäytyy, sairastuu, elääkseen niin sanotun elämänsä jossain, jonne kaikki Ison ihmisen laatimasta normaaliuden käsitteestä poikkevat laitetaan. Piiloon muiden silmistä, jotta hyvinvoivan kansanosan ei heitä tarvitse katsella yltäkylläisyytensä keskeltä hienoista taloistaan, nopeista autoistaan, saaristolaishuviloistaan.

Joukkotuhoaseet, sodat, luonnonmullistukset ja kaikki tuho - viimeisten aikojen merkkejä. Tee ratkaisusi - kumman puolen valitset - Maailman vai Taivaan. Loppu on lähellä. Se, kun tuska, kipu, kärsimys, pahoinvointi, valehtelu ja väkivalta viimein on poissa.

Taas jotain 90-luvulta...Lauantai 13.02.2016 11:44

Taivaansineen luon katseeni,
valkoisten pilvenhahtuvien leikki taivaalla.
Kuvasi heijastuu pilviin,
suloinen hymy auringossa.
Tunnen, olet lähelläni.

Löytyi vuoden 1996-1997 Hevoshullu-kalenterini välistä. Ihana näyttää omille lapsille tällaisia :)

Olen myös täyttänyt samaiseen kalenteriin tietoja itsestäni, kuten
paras bändi: Scorpions, Yö, Bryan Adams
paras leffa: Speed - kuoleman kyydissä ja Ketjureaktio
olen ihana, koska: olen kiltti, rehellinen, huumorintajuinen, ystävällinen, auttavainen...
jotkut eivät pidä minusta, koska: olen aika ujo, ja suutun helposti

Sinne näkyy olevan merkittynä kaikki Lukon pelit (asuin silloin Raumalla ja jo ennen Raumalle muuttoa olin Lukko-fani, joka johtui siitä, että aikanaan Lukossa pelasi maalivahtina upea Jarmo Myllys...) - voi noita tuollaisia vanhoja aikoja on ihana muistella <3

Tästä tuli vielä mieleeni se, kun olin isäni kanssa katsomassa 1995 jääkiekon MM-kisojen alkusarjan otteluita Globenissa - sielläkinhän juuri Jamo pelasi. Olin isäni ainut lapsi, varsinainen "isän tyttö," - isäni kuoli suht nuorena, 51-vuotiaana keuhkosyöpään - mikä on saanut kyllä meikäläisen aikalailla tupakkavastaiseksi.

Semmoosta tänään. Illalla taas töihin. Hyvää, turvallista ja ihanaa päivää kaikille, jotka mahdollisesti lukivat tämän :)
töihin - siellä mut ainakin hyväksytään just sellaisena kuin olen :)
Anna minun kuvitella hetkinen, mä hiukan uneksin.
Todellisuus toimeen tulee ilmankin mua, luulisin.
Linnunrata jatkaa yhä taivaltaan, mut menkööön menojaan.
En kai minä sille mitään voisikaan, en mahtaiskaan. Tiedän tähtien asettuvan paikoilleen.
Ilmankin mä että ne siirtäisin.
Anna minun kuvitella vieläkin, mä hiukan uneksin.
Todellisuus odottaa voi hetkisen, niin luulisin.
Kesä tulee talven jälkeen uusi taas, mut tulkoon kesä vaan.
Enhän minä sille mitään kuitenkaan kai mahtaiskaan.
Tiedän lehdetkin puihin tulee väkisin,
muutenkin kuin että ne liimaisin.
Anna minun kuvitella aamuisin, voin hetken paremmin.
Anna minun ajatella vielä sua myös iltaisin.
Tiedän menneisyys on lomittunut tulevaan.
Mietin, onkohan sua milloinkaan ollutkaan.
Pieni haava ihmiskunnalle, suuri minulle: eikös sähköpostissani ollut viesti eräästä deittipalvelusta, joka ehdotti "nämä jäsenemme saattaisivat sopia sinulle..." JA pitikö siinä listauksessa mainita juuri Se Mies... Eipä minulla muuta maata mullistavaa tänä aamuna.
Paitsi: elämä on yhtä kuraa, loskaa ja p*skaa: koiran p*skaa, kissan p*skaa, p*skaa katujen varsilla (miksi "koiralliset" ei kerää niitä????)...

Jos joku juuri tänään keksisi jotain ihanaa, kivaa, positiivista, aurinkoista, mukavaa sanottavaa minulle, olisipa se suuri juttu. Vai täytyykö sitä kaikesta p*skasta huolimatta kokeilla ensin itse: mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille!
Johanna Kurkelan biisi En mä itke miehen tähden:

"En mä itke miehen tähden
en mä itke ollenkaan
itken oman onnen tähden
jota ei kai ollutkaan
oli ennen haavekuva
kuva suuren rakkauden
oli hauras tuulentupa
tupa kauniin lupauksen

Kevät saapuu talven jälkeen
syksyt suuret vaeltaa
pieni onhan ihmislapsi
joka onneaan ei saa
pienet ovat huolet täällä
pienet niiden kantajat
kun ei murhe mieltä murra
saapuu ajat paremmat

Tähdet kulkee radoillansa
kuutamo käy matkallaan
joskus täytyy onnen tulla
majaan tähän matalaan
ei se tullut tällä kertaa
tulee kerta toinenkin
löytyy vielä oma kulta
jota aina odotin

Kevät saapuu talven jälkeen...

En mä itke miehen tähden
joka minut hylkäs pois
itken onnen vuotten tähden
joita ehkä ollut vois"

https://www.youtube.com/watch?v=OeHydRS56Sg
« Uudemmat -