IRC-Galleria

Elämä on ihmeellistä...

Elämä antaa, elämä ottaa. Kai se on vaan sitä tasapainoa.

Jospa sitä koittas nukkua tässä kun nuo kaks rehaa kuin viimistä päivää...

Ella on kotiutunut.

Tänään oli töissäkin normipäivä. Ja mukavaa olla välillä kotona. Vaikka pääseekin ovesta sisään aina vasta puoli yhentoista jälkeen illalla!

Huomenna tuleepi Ella kotiiiiin!!! <3<3<3

Poppareita, nam....

Eilinen päivä meni niin perseelleen että en edes viitti kirjottaa. Toteampa vaan että kaikki minkä oli mahdollista mennä pilalle, meni pilalle. No se siitä.

Mitäs ihmettä sitten... tänään päivä uusi. Taidampa tulla illalla töiden jälkeen vaan kotiin.

Taas yksi päivä ohi. Olisi nukuttanut koko päivän lääkkeen takia kai mutta ei siinä sitten auttanut kuin lähteä töihin. Pieniä vastoinkäymisiä siellä oli mutta mitäs minä niistä.

Melkein suoraan sain käppäillä torille että kerkisin viimeseen bussiin taas. Näin ne päivät sitten menee ja ihana loppuviikko vielä edessä työmaalla... huoh. No ehkä tästä hengissä selvitään.

So long, huomenna lisää...

Helle jatkuu ja jatkuu. Hermothan tässä menee.

Kovasti on miettimistäkin. Toisaalta, mutta taas toisaalta. Onko vai eikö? Miksi? Toista ei voi tuntea koskaan tarpeeksi hyvin, jukupätkä sentään... Mihin sitä on valmis tyytymään ja asettumaan? Kun en tiedä niin en tiedä. Ei kai silloin voi muuta kun seurata tilannetta päivä kerrallaan. Kumpa vaan ihmiset ei saisi toisiaan rikottua niin järjettömästi...

Huomenna lääkäriä, kelaa, kaikkeakaikkea... blääh. Jos on yhtä kuuma kuin tänään, kuolen ja sulan pois.

Nyt nukkumaan ja vähän äkkiä.

Sinäkö tuon toisen olet noin rikkonut? Miten olet siinä onnistunu? Pelkään ymmärtäväni taas asioita... Rikotko minutkin jos annan rikkoa?

Irtoshan se ilo siitä eilisestäkin. Oli meinaan helpoin työpäivä tähän asti. Jihaa. Väsyneitä silti oltiin ja nukkumaan mentiin taas ajoissa.

Tänään voikin olla sit taas toisenlainen työpäivä edessä... Noh, olin sentään kotona jo kasin maissa että saa tässä viettää päivän kotona. Saas nähä mihin aikaan se yks pääsee töistä.

Mut yks juttu. Kebabin syönti loppui. Siis ei ole mikään läppä vaan oikeasti loppui. Kun saa mahataudin sellasesta niin ei tee enää mieli.

Pitäskö tässä itekin mennä oikeen henkilökohtasuuksiin...

Loppuu ymmärrys tähän touhuun eikä ees kuulu mulle.

Niin ja se on kyllä pakko sanoa että kun oikein raskaasti syyttelee niin kannattaa jo tietääkin asioista jotain