IRC-Galleria

Tässä tämä viikko on mennyt, huomenna olis jo TAAS perjantai.

Maanantaina oli haastattelu kirjastossa, Rana Hussain kertoi kunniamurhista ja pitihän se taas arvata että tuosta yhdestä "naapurista" ei vaan pääse eroon. Aina se tunkeutuu mukaan ja ilmestyy joka paikasta, jättäisi nyt minut jo rauhaan.

Eilen oli Rasmus-kokous Tampereen kasvot - tapahtuman tiimoilta, vähän suunniteltiin kaikkea siinä ja sitten käväsin Lidlissä pitkästä aikaa ja kyllä se nyt on niin että meikä siirtyy ostamaan ostoksensa sieltä.

Tänään olen ottanut rennosti sadepäivää, ei ole oikein huvittanut mikään. Onneksi kulta sai aamulla mut nauramaan. :D

Että näin mielenkiintosia tällä kertaa...

Mitäs tässä... Rentoa viikonloppua vietellyt, mitä nyt vähän siivoillut ja rahan kulumista surkutellut. Haukku pitäs ottaa hoitoon ens viikolla.

Hellettä on piisannut. Muutamina viime päivinä lämpötila on lähennelly vissiin kolmeakymmentä. Ihmiset, ainakin suurin osa, taitaa tykätä.

Niinhän siinä sitten on käynyt tänä vuonna että Leijonat teki pienen ihmeen, voittivat tänään Tshekin ja huomenna olisi sitten finaali. Katsotaan sekoaako se Suomi taas sitten. Itse vaan tässä mietin että kun huomenna kirkossa olen tulkannut ja kokous on ohi niin mihin sitä suunnistaisi peliä katsomaan että olisi tunnelmaa.

Njooh. Tuossa toissapäivänä olin vähän ymmälläni kun ensin mies sieltä soitteli eikä sieltä päästä tullut oikein hyviä uutisia, voi sotku sentään. Ja sitten vielä huomasin että eräs toinen on ottanut ja muuttanut naapuritaloon. Huoh. Vähän aikaa ulkona istumista ja semmosta.

Eilen sitten oli tosi laiska päivä, kroppa on jotenkin vaan sitä mieltä että ei tänään, ei tänään... tulispa ne omegat pian niin sais alkaa kokeilemaan.

Tänään menin sitten ihan ummikkona erään yhdityksen kokoukseen ja siinä kävi sitten niin että minusta leivottiin Pirkanmaan rasisminvastaisen työn tuki ry:n puheenjohtaja ja koordinaattori. Ei kai siinäkään... mies kysyi että mites sää kerkit kaikkea. No kai sitä kerkiää niin kauan kun ei oikeita töitä löydy tai koulua ole. Mies on kyllä tänään muutenkin vähän oudolla tuulella...

No semmosta. Ei tästä elämästä käänteitä puutu. Kaikki muuttuu mutta antaa sen muuttua.

Perjantai-aamuna otin Kassun mukaan ja lähdin Helsinkiin. Matka meni ihan hyvin, mitä nyt Kassulle tuli taas vähän huono olo. No Helsingin rautatieasemalla sitten oli joku vastassa joka hoiti Kassua yön yli. Ilmestyi se kultakin siihen sitten. Käytiin vähän hoitamassa asioita, kierrettiin vähän museoita, shoppailtiin ja istuttiin sitten aika kauan kahvilassa ja siinä pyöri niitä sen kavereita. Malmille sitten yöksi, siellä rakas teki ruokaa täytyy kyllä sanoa että ei se mikään laiska mies ole... ja siinähän se yö sitten meni, uni tuli kyllä.

Lauantaina eli eilen sitten nukuttiin aika pitkään, lähdettiin sitten nauttimaan ensimmäisestä kunnon hellepäivästä ulos. Vihdoinkin se kesä tuli. Oli kyllä upea ilma ja upea Helsinki. Istuttiin kattelemassa narinkkatoria ja sitten kuljettiin Espalla ja oli jonkunnäköinen tapahtumien ja kulttuurien sekamelska menossa. Monista maista katukeittiöitä ja Afro-Brasilialaista musikkia. Kassu piti hakea Herttoniemestä kuuden maissa ja sitten puistoiltiin Kaisaniemessä sen kanssa. Oli siinä Kassulle ihmettelemistä kun kaikkea oli ihan hirveesti, ihmisiä, melua, luontoa, ja kaks isoa hevostakin meni ohi ihan läheltä. Illalla sitten takasin Tampereella ja Kassu raukka sai rankan matkustuksen jälkeen vielä kävellä keskustan läpi humalaisten ihmisten seassa. No kotona koira asettui kyllä hyvin nätisti lepäilemään...

Tänään sitten oli vuorossa mulla tuo seurakuntaan siunaaminen. Hyvinhän tuo meni ja saarnakin oli taas enempi kuin paikallaan, Love is patient... Nyt pitäisi sitten alottaa uutta viikkoa ja huhheijaa. Mitähän tästä elämästä tuleepi. :D

Eilen illalla olin kotikokouksessa tuolla jossain päin Ylöjärveä. Menihän siellä muutama tunti kuunnellessa viisaita sanoja.

Tänään ei paljoa muuta ole tapahtunut kuin että vähän mielenkiintosta juttua mies jutteli... en oikein tiedä mitä pitäs ajatella. No, se voipi selvitä lähipäivinä. Muuten ollut hiljanen päivä kyllä, viileää ja sateista on ulkonakin ja harmaata. Kyllä tämä toukokuun alku on ollut kylmä.

Huomenna olisi taas perjantai, mihin nämä viikotkin menee? No, päivä kerrallaan.

Joo-o. Mistäs sitä alottais.

Vappu oli ja meni. Vappuaaton ilta meni kirkolla ja vähän kadulla katsellessa nuorten öykkäröimistä. Oli se aika sanoinkuvaamatonta se meno, voi lapsukaiset ja viina. Vappupäivänä oli puolenpäivän aikaan Jeesus-marssi. Oli se upeeta, koko Hämeenkatu täytettiin, en tiedä kuinka montasataa meitä oli, mutta edellä kulki auto soittaen musiikkia kovaa ja me kannettiin monet erilaisia kylttejä ja lippuja. Tulihan sieltä keskariakin (niin, kyllä kai joku on sitäkin mieltä että Jeesukselle sopii haistatella) mutta kyllä oli yleisön reaktiot näkemisen arvosiakin. Seurakunnassa oli vielä sitten avoimet ovet.

Eilen tuli sitten se aika tavata vihdoin. Tai siis oltiinhan me jo kerran nähty mutta sillon ei juteltu lainkaan. Muutaman viikon kun toisen kanssa juttelee puhelimessa päivittäin tunteja niin saahan siinä jo käsityksen että tässä olis lähemmän tuttavuuden arvoinen ihminen. Eli herätys 03.30, suihkuun, ja puoli kuudelta olin jo linkkuasemalla. Siinähän se matka sitten meni ja Kamppiin saavuttiin puoli yhdeksän maissa.

Löysin herran sitten siitä yläkerrasta heti ja ampastiin siitä samantien kahville. Oli siinä aikaa kahvia ryystäessä katsella että njahas, tuollanen. Sitten siitä suunnistettiin Pasilaan ja käsi eksyikin jo käteen. Hammaslääkärissä meni jonkun aikaa. Sieltä sitten takasin keskustaan ja Korkeasaareen. Siellä näkyi kaikenlaista kivaa. Jopa leijonat ja karhutkin oli tällä kertaa näkyvissä. Tiikeri tulikin esittelemään itseänsä oikein niin että sai sen kanssa olla ihan naamat vastakkain. On ne komeita elukoita. Toinenkin tykkäsi. Räntäsadetta (kyllä, toukokuu ja koivut täydessä lehdessä) piti lähteä karkuun kahvilaan, mistä sitten lähdettiinkin taas takaisin kaupunkiin. Kirjastosta bongattiin tämän kaveri, ja mentiin sitten sen luokse. Siellä tuli huilattua ja katteltua telkkaria. Pojat teki ruokaa ja kuuntelin siinä taas yhtä uutta kieltä, kun ne puhui keskenään ashantia. Kerkisin Kamppiin oikein sopivasti bussilleni. Lopputulos sitten oli että tulin Helsinkiin sinkkuna ja lähdin pois seurustelevana ihmisenä. <3

Takasin Tampereella puoli kahdentoista aikaan iltayöstä. Katselin että keskustan sillalla kauheesti sinisiä valoja vilkkuu ja ihmisiä. No arvasihan sen sitten mistä on kyse kun sillalta kaikki alas katselivat ja näin sammakkomiehen valonsa kanssa uimassa keskellä pimeää jokea. Joku sinne kai oli hypännyt mutta eipä löytynyt.

Kotona puoli yhden aikaan, voin kertoa että taju meni samantien kun pään tyynyyn kunnolla sain.

Ei kai tässä mitään, tänään ollu olo niinkun auton alle jääneellä, mutta mitäs tässä valittamaan. Minut on kuitenkin tehty onnelliseksi. Kiitos yläkertaan taas tästäkin kaikesta. <3

Joo, heh... kyllä tuolla nettipalstoilla kaikenlaista saa lukea itsestään. Ei kai siinäkään.

No mutta, tiistaina olin sitten vetämässä kolmisen tuntia sitä Suomen opetusta, ja mukavaahan se oli. Tykkäsin kyllä. Vähän vauhdilla siinä piti tietysti mennä kun asiaa on paljon ja aikaa rajallisesti. Ensi tiistaina onkin sitten sen kurssin päättäjäiset. Pyydettiinhän mua tosin kesän intensiivikurssillekin opettamaan ainakin yhdeksi illaksi.

Tänään tässä olen taistellut väsymystä vastaan. Samahan se oli vähän eilenkin. Ilmat on ollu nättejä, pari päivää oli jo melkein ihan teepaitakeliä mutta nyt taas pari päivää ollut viileämpää. No aurinko paistaa. Ihanaa.

Huomenna sitten taas kahvittelua ilta siellä Hervannassa. Toivon että tulisi taas paljon ihmisiä, uusiakin tuttavuuksia.

No niin. Tässähän tämä synttäripäivä taas meni. Ei mitään erikoista enää tänään, eilen illalla juhlittiin siellä kahvilassa kakulla ja lauloivat vielä mulle. Tänään tässä kotona olen vaan ollut ja rennosti otan.

Tiistaina olis sitten uusi yritys Suomen kielen opettajan hommiin, kun se viime kerta kariutui siihen mahatautiin.

Ei kai tässä muuta kun yrittää ymmärtää että taas tuli yksi vuosi lisää. Kyllä tässä mietittävää riittää muutenkin, kuinkas muutenkaan. Mä nyt vaan olen tällanen, mietin liikaa. Sitä on monet sanonu.

Eilen oli kirkolla oikein hyvä iltajumalanpalvelus. Saimpa siinä purkaa itseäni oikein kunnolla ystävällekin. Mutta kotiin tullessa illalla aloin sitten oksentamaan ja ei siinä auttanu muu kun toivottaa mahatauti tervetulleeksi vierailulle. Aamulla vielä tuli kaikki yöllä juotu ylös, mutta nyt alkaa helpottaa.

Ja oivoi, nyt sitten tarjottiin semmosta haukkua että kai mun pakko on Kassulle kaveri ottaa.

Niin ja katotaan nyt tuleeko huomisesta Suomenkielen kurssin opetuksesta mun osalta mitään.

Ei voi lakata olemasta kiitollinen. Koskaan ennen ei ole rukouksiin vastattu tällasella tahdilla ja näin selkeästi ja voimakkaasti.

Kansainvälinen kahvila oli taas ihan mukava, tuli tutustuttua taas uusiin ihmisiin. Israelistakin oli nainen. :) Synttärikakku on tilattuna että sitä saadaan sitten maistella ensi perjantaina.

Se vaan täytyy nyt sanoa että kyllä mut tähän kaupunkiin on todellakin tarkotettu. Siltikin vaikka tämä on se vihonviiminen kaupunki ihmiselle jolla on tämä ongelma kun mulla, mutta kai tämä on vaan jonkunlaista siedätyshoitoa. Eiköhän se tästä. Seurakuntaan kun pääsee liittymään niin eiköhän sieltäkin tukea tule.

Semmosia.