IRC-Galleria

Joopa joo. Ärrinmurrin. Soittelin kyllä sitä asuntoasiaa, mutta ei se siitä sen kummemmaksi tullut. Ei mulle ole asuntoa vielä tarjottu ja huomenna on kuun viimenen arkipäivä. Eli menee kai se muutto sitten joulukuulle. Voi ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ.

Aamulla en meinannu päästä ylös sängystä millään ja sillä aikaa kun olin kaupassa oli tohen oveen sitten lukko vaihdettu. Kelakin sais nyt sitten jo pistää vauhtia siihen opintotukipäätökseen.

Semmosta tällä kertaa... eilinen Tampereella meni ihan hyvin, ei siinä mitään, mutta väsyttihän se reissu taas. Kumpa pääsis muuttamaan, en voi muuta sanoa, itkun itkun itku...

Syksy etenee. Pilvistä, kosteeta, hämärää, koleeta.

Huomenna pitäs taas suksia Tampereelle ja kyllä ne koulutehtävätkin tarvis saada jo vauhtiin kiireen vilkkaa.

Eilen otin taas säästötilin käyttöön ja aloin säästämään matkakassaa. Kyllä sinne on päästävä edes kerran elämässä, ehkä ensi vuonna jo.

Koiruus oli taas tässä hoidossa vähän aikaa tässä iltasella ja mitäs muuta... kauheesti olis kaikkea mietittävää ja suunniteltavaa. Olis soiteltava sitä asuntoasiaakin, kun hakemukset olleet sisässä jo oikein viikon. Hehee. Mutta pitäs tietää voinko sanoa tämän nykysen kämppäni irti jo tässä kuussa, niin kun suunnitelma oli ja paree olis.

Noh, semmosta. Ehkä mä kirjottelen taas myöhemmin lisää...

Mitäs tässä sitten taas. Tampereella tuli oltua keskiviikkona ja torstaina. Kyllä se matkustaminen ja junassa sekä bussissa istuminen vaan väsyttää. Jotenkin tuntui että kroppa oli niin väsynyt kuitenkin niin pienistä syistä että henkistä väsymystä taitaa olla. Kun ei jaksa, nukkuis ja joka lihas kipeä. Ja sitten se tunne ollu jo muutaman viikon vissiin että jotakin isoa tapahtuu, elämä muuttuu. Paremmin sitä ei osaa selittää.

Oh well... näin viikonloppuna saa rentoutua, jospa vähän siivoiluakin harrastaisi ja jotain... semmosta. Huomenna lisää.

Eipä tänne näköjään oikein ole kerinny kirjottelemaan. Noh, mitäs tässä... Tampereella seikkailua on ollut ja tämä viikko onkin aika tiivis ollut koulun suhteen. Keskiviikko, torstai ja vielä huomenna lauantainakin. No, olin taas yötä siellä dream hostellissa ja tällä kertaa sain huonekaverikseni ainakin Saksalaisen likan, siitä toisesta en tiedä kun näky vaan vilaukselta.

Mukavia puheluita ja keskusteluja naamakirjassakin on ollut, tuolta kaukaa käsin... tykkään kyllä, paljonkin, mutta sitten kyllä se eräs tietty vaivaa tuolla takaraivossa. Sekin soitti tossa yks ilta semmosen reilun kahen viikon hiljasuuden jälkeen, ja selitykset oli sivulta seittemän, muttei sitten soittanu enää myöhemmin paremmin vaikka niin lupasi. Voi elämän kevät mitä tästäkin tulee.

No, tykkään olla tuolla Tampereella kyllä, kunhan pääsis pian sinne muuttamaan. Huomenna sitten junassa istumista aamu seittemästä asti, sitten koulua kuus tunta, sitten taas junassa istumista ja äitilään kylään, viimestä kertaa sen kotiin. :o(

Noh, kirjottelen taas kun kerkiän, ehkä ens viikolla...

No niin. Elikkäs, onkohan tää nyt sitten se mun 15 minutes of fame. Etusivulla on blogini komeillut ja monelaista mielipidettä herättänyt. Jotkut eivät sitten ymmärtäneet sitä että en ottanut kantaa normaaliin vartaloon, vaan kyse oli nimeomaan siitä mitä anoreksia ja bulimia saavat aikaan.



Eikö tässä VÄLISSÄ voi olla mitän?



Blogimerkintäni sai kuitenkin keskustelua aikaan, vaikka siellä nyt onkin menossa joku henk koht tahtojen taistelu... pääasiahan on että kaikesta voi puhua. Sydämiäkin sinne on rapissut tasaseen tahtiin, kiitos niistä kaikille. <3

No mutta, mitäs tässä muuten... Tampereelle taas huomenna. Huhheijaa. Olo ei ole paras mahdollinen mutta onneksi on burana.

Muuten tää elämä onkin aika mielenkiintosta taas... että semmosta.

Tuli taas pari päivää siellä Tampereella oltua, keskiviikko ja torstai. Keskiviikkoaamuna olin siellä taas puoli kymmenen aikaan ja vietin muutaman tunnin kirjastossa. Sitten siinä haahuilin niitä näitä, ostin yhden paidan ja kävin syömässä. Sitten olin siellä koulussa muutaman tunnin, eipä siellä tuntunut mitään kovin uutta olevan ainakaan sillä kertaa. Sitten evästä ostamaan kaupasta ja hostellille nukkumaan. Samassa huoneessa Intialainen ja Japanilainen, miespuolisia molemmat. Intialaisen kanssa tuli muutama sanakin vaihdettua. Uni ei kyllä kauhian hyvin tullut mutta kai sitä joku tunti tuli tajuttomana oltua.

Aamulla sitten kymmenen jälkeen hostellista pihalle ja taas vaan aikaa kuluttelemaan. Kävelin museolle, missä oli luonnontieteellinen osio sekä lintunäyttely, jääkiekkonäyttely, kenkänäyttely, keksintönäyttely, Tampere-näyttely... hienoa oli. Sitten taas syömään eli kebabille, jossa jäin suustani kiinni myyjän kanssa ja lupasin pistäytyä ensi viikollakin. :D Koululla taas, ja sen jälkeen junalla Poriin. Poikkesin Saluunaan mistä nappasin kaverin mukaan mua saattamaan kun oli jo niin pimeetäkin eikä huvittanu muutenkaan yksin kävellä.

Tässä nyt sitten viikonloppua vaan kotona ja oivoi kun sekalaiset fiilikset... eilen katoin älyttömän hyvän leffan, I am Gabriel. Semmosta. Eräs ihminen ei ole antanut kuulua itsestään viikkoon, mutta saimpa tänään toisaalta puhelun Afrikasta asti... että silleen.

Nonnih. Meni sitten viime yö aika pipariksi... uni ei tullu ennen seittemää aamulla. Jee jee. Sitten olikin vähän erikoinen olo kun siitä heräili. Ulkona sen verran syksysen olosta että ei tullu sitten sinnekään mentyä, sen yhen maailman tärkeimmän työhakemuksen nyt sitten lähetin ja polvillani yläkertaan päin pyytelen että tuuri kävisi. Olis se kyllä niin... huhheijaa.

Sitten se toinen minkä tahtoisin... hmmh. Ei o ihan hirveesti mitään kuulunu mutta mutta... tiedän että kiire sillä on. Silti odotan puhelua tai viestiä.

Huomenna pitäs varmaan olla yhteydessä koululle päin, että jos en pääse vielä tälläkään viikolla osallistumaan. Jollei nyt sitten jotain aivan supernopeeta toimintaa ole työkkärissä. Epäilen... no, menee niinkun on tarkotettu menemään.

Semmosia, hassu olo on kun ei tiä miten päin olisi, tuntuu niinkun olis flunssa tulossa muttei sitten kuitenkaan ja pää kuin haminan kaupunki. En tiijä sittennii.

En mä voi muuta sanoa kun että kiitos yläkertaan kaikesta. Ei voi kaikki mennä näin hyvin jollei tuolta ylhäältä pidettäis huolta. Ainoa mikä tästä vielä nyt puuttuu on se työkkärin myönteinen päätös opiskeluni suhteen. Jumalan käsiin sekin.

Rento päivä ollut muuten, paljoa en ole mitään tehnyt, mutta heräsin ihan virkeänä jo kahdeksalta aamulla. Se oli aika harvinainen kokemus. :D

Jooh, ehkäpä huomenna lisää, ensi viikko sais tulla jo äkkiä.

Tänään on tullut nukuttua todella reippaasti, en tiedä sitten niinkö pahasti se reissu väsytti. Voisin kyllä uskoa että se sen teki, oli se sellanen reissu...

Lähetin papereita kouluun täytettäväksi ja katotaan nyt saadaanko kaikki kuntoon niin pian kuin hyvä olisi. Ensi viikolla olisi taas keskiviikkona ja torstaina lähiopetusta, mutta tänään vasta lähetin ne paperit koululle ja työkkärissä niiden pitäs olla jo viikko ennen opiskelun alotusta. Voi ääh. Niin ja nyt sitten etistään niitä delfiinikouluttajia oppisopimuksella vakituisiin töihin... VOI ÄÄH! Pitäskö piruuttaan laittaa hakemus, voishan se elämä siitäkin muuttua... eihän sinne hae kun parisataa muutakin, hehe.

Noh, nyt sitten venetsialaiset saa mun puolestani ihan rauhassa mennä ohi ja niin pois päin. Ei nyt oikeen jostain syystä kiinnosta mikään semmonen. Mutta joku muu sen sijaan... hmmh, pakko sanoa tähen väliin että empä muista tällasia fiiliksiä tunteneeni, kun yleensä olen aina se joka ei tiedä mitä haluaa, ja NYT TIEDÄN. Tiedän niin tasan tarkkaan. Uskomatonta että tämäkin päivä tuli.

Mitäs tässä sitten muuta kun ens viikkoa odotellessa, tällanen turha viikonloppu sais tästä mennä pois tieltä...

No niin. Hurja Tampereen reissu takana. Mistäs sitä alottais.

No ensinnäkin, eilisen aamun haahuilin sitten Tampereen keskustassa ja ihmettelin. Sää oli sateinen ja vähän koleakin. No, sitten piti sinne haastatteluun mennä. Ja niinhän siinä kävi kuin kävikin että pääsin kouluun. Nyt kaikki on sitten enää työkkäristä kiinni. Ikävä juttu vaan että en taida saada lupaa alottaa opiskelua vielä ensi viikoksikaan... :o/// paperihommat ottaa aikansa.

Sitten kävin katsomassa sitä yhtä nettituttua sen työpaikalla, mitä ei sitten illalla tulleesta viestistä päätellen olisikaan saanut / pitänyt tehdä. Itse aina halunnut nähdä ja nyt ei sitten kelvannutkaan. Olkoon. Torilla oli hengellistä ohjelmaa jota piti hetkeksi seisahtua katselemaan ja kuuntelemaan.

Sitten sitten... noh, en mä voi kirjotella nyt sen pahemmin tähenkään vaikka niin mieli tekis... mutta sanompa vaan että tänään vasta tulin kotiin ja tuota noin niin. En mie enää ymmärrä. Ei tässä voi olla kun yks vaihtoehto... en suostu ajattelemaan muuta. Tämän täytyy olla tarkotettu... huokaus.

No, aamulla rautatieasemalla sitten taas uskovaiset oli liikenteessä ja yksi mies ojensi mulle muitta mutkitta ja selittelemättä ruokakassin. Ooke. Juna oli korvattu bussilla jossa oli sitten jo värikästä porukkaa tietty sielläkin...

Kaikesta tästä jää vaan sellanen olo, että voi Isä meidän joka olet siellä taivaassa, mitä ihmettä sä tällä kaikella tarkotat? *huokaus*