IRC-Galleria

Yksi marsuistani on kuollut. R.I.P.
Mutta mulla on ihana kisu.
Nyt nukkumaan.

ETTÄ MÄ OON KIUKKUNEN. RAIVOISSANI. Tekis mieli huutaa.
Aamulla kävin koulussa tapaamassa tiimiäni ja tulin sieltä nopsasti kotiin. Eikun soittelemaan kaverille, jos se kerkiäisi hakemaan mun kanssa kissani. Epämääräistä vastausta, mutta ei kieltänytkään. Oottelin. Ei kerinnyt. Päivä meni hurjaa vauhtia. Kävin vielä ostamassa tarvikkeita. Illalla oottelin vielä ja soittelin suurinpiirtein kaikki kaverit läpi. Ei yksikään kerinnyt. Kaikilla kiire, kaikilla jotain muuta. Meinasin purskahtaa jo itkuun. Sitten onneksi kissan nykyisestä kodista soitettiin ja sanottiin että ne voivat tuoda sen minulle huomenna aamulla. No, siihen sitä on lohduttauduttava.
Ulkona on ainakin miljoona astetta pakkasta. No, ainaki 15 - 20.

Tänään ei oo ollu mun paras päivä. Harmittanu kaikki. Asiat ei aina mee niinkun ne suunnittelee, joten tästä tarvii kai päätellä että suunnitteleminen on huono juttu.
Oon tänään kävelly aika paljon tuolla ulkona. Koulua oli vaan puolitoista tuntia.
Kotona murjotan. Mesetystä. Huomenna TÄYTYY olla parempi päivä, kun sen kisunkin pitäis olla tulossa kotiin.
Eipä kai muuta. Chilipähkinät on hyviä.

Nimittäin sinut, Aatu. Olen oottanut sua kauan. Että saisin sinua pitää sylissäni ja paijata. Että saisin leikkiä kanssasi ja pitää sinusta huolta. Olen tosi onnellinen siitä että vihdoinkin sinut saan omakseni.
MULLE TULEE KISSA. Ja mä meinaan revetä oikeesti onnesta. =o) Ihana kisu tulee omakseni sitten ylihuomenna eli perjantaina. On maailman paras ja ihanin kissa oikeesti, kellään ei oo niin ihanaa. =o)
No joo. Eipä tähän päivään oo paljon muuta mahtunu kun kaikkia lämpösiä rakkaudentäyteisiä ajatuksia. =o) Ihanaa.

Aamulla ylös 6. 30. Koulu oli hiukan puuduttavaa mutta urheasti istuin koko päivän. Sitten tulin halpahallin kautta kotiin, enkä jaksanu lähteä enää mihinkään. Soitin eläinyhdistyksen sijaiskotiin, sieltä vois saada kisun. Pitäis mennä kattomaan huomenna, saa nyt nähä.
Meinasin nukahtaa jo kaheksan jälkeen, mutta pomppasin vielä ylös kurkkaamaan ja jutteleen vähäksi aikaa meseen. On kyllä niin pöllähtäny olo. Kai sitä tarvii luovuttaa melko ajoissa ja mennä vaan nukkumaan.

Kello oli soimassa kymmeneltä, mutta silti oli tosi vaikea nousta sängystä ylös. Koulussa käsiteltiin vaan syrjintälakijuttuja.
Koulun jälkeen menin kaupungille ostamaan marsunpennuille ruokakipon ja juomapullon. Kävin myös pelaamassa photoplayta ja söin jätskin. Sitten kaverieden kanssa kahvilla ja vihdoin kotiin. Pistin nyt sitten nuo poikamarsut toiseen häkkiin, siihen saavat tottua. Tuo yksi on kyllä jäänyt niin pieneksi että sen sukupuolesta ei oikeen vieläkään tahdo ottaa selvää, mutta tytöltä se enemmän näyttää. No, kai se viikon päästä jo sitten näkyy varmasti, kunhan kasvaisi vaan ressukka.
Eipä muuta kun aika hissukseen oloa kotona ja tarvis mennä ajoissa nukkumaan. Itse asiassa voisin sen tehdä tässä tunnin sisään.
Simmosia.

Kotona jököttämistä, koneella oloa ja karkkien mässäilyä. Ajattelin että vähän aikaa vois olla silleen aika hissukseen, ei varmaan tee pahaa.
Kävin illalla kavereita morjenstamassa, ja kattelemassa kun Suomeen valittiin taas presidentti seuraavaksi kuudeksi vuodeksi.
Eipä tänään erikoisia. Kai tämä tästä. Ajan kanssa.

Joo-o. Hyvästejä jätettiin tänään. Nyt on sitten taas yksi ja ainoa toivonpilkahdus jäljellä.
Lauantaipäivä on menny aika rennosti. Aamulla yks perhe kävi kattomassa mun marsuja ja ostopäätöksen tekivät. Kyllä se toisaalta helpottaa sitten kun noista pienemmistä pääsee eroon, sen verran ne kuitenkin sotkee ja pitää meteliä. Vaikka rakkaita ne onkin.
Ajatukset kulkee sinne tänne. Eipä mitään muuta erikoista. Tässähän se viikonloppu menee.

Oijoi. Nyt se on semmonen juttu että tämän tytön tarvii rauhottua. Yks ihminen on mulle täysin hiilenä saatuaan asioita selville. Ja muutenkin kaikki on NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN sekasin. Nyt täytyy ottaa järki käteen. Omatunto kolkuttaa viimestä päivää eikä mistään tule mitään selvää. Auttakee. En mä tiiä.
Yksi taitaa vaan olla mikä saa mut rauhottumaan, mutta... ? Onkohan nämä asiat enää korjattavissa.
Katumusharjoituksia ja ankaraa mietiskelyä.
Aika hissua. Kavereita kävin morenstamassa ja kattomassa kun ne läiski tietokoneella peliä. Kupin kahvia ryystin ja tulin kotiin. Mesestäkin kaikki häipyny.

Nukuin puoli kahteen asti päivällä. Sitten juutuin meseen juttelemaan sen yhen ihanan ihmisen kanssa, ja se kertoili ihme juttuja, surullisia tarinoita elämästään. Haluaisin kyllä oppia sen tuntemaan paremmin. Lienee tarvii taas jossain vaiheessa vierailla helsingissä.
Hiljasta on muuten ollu tänään. Lähinnä oon vaan miettiny asioita, enkä oikeen missään oo ollukkaan.
Nyt tarvis vaan mennä nukkumaan. Sitä ennen lähetän viestin sille ihanalle. <3