IRC-Galleria

Eilen tuli sitten vietettyä meidän / mun osalta todnäk jazzien päättäjäiset. Ei siellä jazzkadulla kyllä mitään ostele niillä hinnoilla. No anyway, vanhojakin tuttuja tuli vastaan, ja saimpahan taas olla senkin seurassa kenen seurassa mun ei pitäis olla... no, kahteotaan nyt miten tämä soppa tästä hämmentyy. Ilta oli semmonen, miten sen nyt sanois, ei mikään kaikista erikoisin, mutta omalla tavallaan ihan ok.

Tänään olen nukkunut ja ihmetellyt vaan että mitäs tässä sitten. No, huomenna vasta lauantai että viikonloppuhan vasta niinkun suht alussa... se on vissiin miehen vuoro lähteä ulos tänään, niin se ainakin kovasti suunnitteli.

Moo. Eilen oli taas aikamoista... eräs tuli tähen pihaan sitten ihan omin luvin, joi kaljan ja suuttui kun en päästänyt sisään. Huhheijaa. Se tuntui aika... no, miten sen nyt sanois, harmitti mua. Mutta kyllähän se järjellä ajateltuna niin paree olis etten kauheesti roikkuis herran seurassa, mutta minkäs sitä itelleen voi... voi äiti.

Oman miehen kanssa olen yrittänyt jutella juttelemisen jälkeenkin, mutta huoh... miehet. Ota noista otuksista sitten selvää. Mennään namisiin, ei mennä, mennään. Koska mennään. Muutetaan, ei muuteta, muutetaan. Koska muutetaan. Kuka muuttaa. Mihin muuttaa. Mitäh. Huoh.

No mutta tänään... empä voi muuta sanoa että teki hyvää löytää youtubesta vähän Teraa, B'n H:ta ja Riku Rinnettä. Mielettömät fiilikset kun tajuaa ja muistaa taas asioita. Mihin se taivaallinen Iskä aina unohtuu???

No, kattellaan miten tämä viikko tässä etenee, eipä tän kaiken kanssa ainakaan tylsää ole. Kaveri lupasi tulla kylään perjantaina.

Mitäs tässä... kesä jatkuu vähän viileänpuoleisena ja sateisenakin. No, kesähän se on silti.

Miettimistä on taas paljon, mitä mun ei varmaankaan tarvis tähen edes kirjottaa. Mitä tehään tuon miehen kanssa, joku siirto on kyllä nyt pakko saada aikaseksi. Mieluummin sais kyllä muuttaa tänne. Täällä Porissa kun olen nyt vähän, tuota, miten sen sanoisi... headed for trouble. Eihän sen näin pitäny mennä mutta kuitenkin. Minkäs näille teet, se on elämää...

Huomenna olis pakko viettää vähän siivouspäivää taas, jos vaan kunto antaa suinkin periksi. Tänään meinasin taas pyörtyä kipuihini, mutta onneksi se vanha kunnon burana auttaa. Jospa se auttais huomennakin sen verran että jaksais. Paree olis...

Mitäs tässä taas... jazzeja odotellessa. Huomennahan ne jo alkaakin. Paras kaveri ei vaan varmaankaan töiltänsä ehdi ihan kauheesti kuitenkaan tässä kauoungilla riekkumaan. Ehkä mä sitten vaan haahuilen itekseni tai muussa seurassa.

Ally McBealia olen kattellut kovaan tahtiin ja onhan se semmonen sarja johon jää koukkuun. Kolmannen kauden lopussa ollaan.

Noh, ei kai tässä. Rakasta on ikävä.

Kuumaa on piisannut. Ja kosteeta. Ulkona.

Perjantaina oltiin siellä Särkänniemessä ja olihan se reissu. Mukavaa oli vaikka huono olo meinas mulle tulla kun liian tiiviiseen tahtiin menin koneesta toiseen. :D No kyllä sitä voi kuitenkin kutsua laatuajaksi parhaan kaverin kanssa ja molemmat oltiin aivan kuolleita kotiin päästyämme.

Pari viime päivää olenkin sitten tuskaillut kämppäni lämpötilan kanssa. Pyörii tuossa 30 ympärillä. Huhheijaa. No, se on kesä ny.

Mitäs tässä muuta... no, ajatuksia ajatuksia ja ajatuksia. Kaipa kaikki suhteellisen ok on, luulisin.

Eipä tänne vaan tule kirjoteltua joka päivä, vaikka kuinka oli aikoinaan tarkotus ottaa semmonen tavaksi.

Noh... naamakirjassa parisuhdestatukseni kerkisi olemaan sinkku muutaman päivän. Tuli taas saatua selville sellasia asioita jotka pisti epäilemään koko suhteen todenperäsyyttä, kannattavuutta sun muuta. Mutta kun aikamme setvittiin ja juteltiin, niin pakkohan se oli anteeksi antaa ja jatkaa, eihän sitä kuitenkaan viitsi ihan tuosta vaan kaikkea menemäänkään heittää.. Niinä muutamina päivinä kun kerkisin niinsanotusti sinkkuilemaan, sattuikin ja tapahtuikin sitten kaikenlaista. Elämäni ensimmäisissä vaahtobileissä tuli oltua ja jatkoillekin eksyin melkosen mielenkiintoseen paikkaan, melkosen mielenkiintosessa seurassa... kaikkea ei edes uskois jos ei olis ite kokenut.

No, perhekin on lisääntynyt ja mitäs tässä muuta...huomenna sitten särkänniemeen, särkänniemeen. Jee jee. Ja parhaan kaverin seurassa, on luvattu oikein kesäistä hellesäätä jota tänäänkin on pidellyt, eli mukava reissu pitäis olla tulossa. :)

Semmosta tällä kertaa

Sadetta on tänään saatu vähäsen, pilvistä on ollut, mutta nyt näin iltaa kohti tuntuis että alkaa selkiämään.

Kummallinen kipu tuolla melkein kyljessä vaan jatkuu kolmatta päivää, huomenna neljättä. Kai se on soitettava huomenna lääkäriin ja kysyttävä että mitäs tehdään.

On tullut siivoiltua ja semmosta... huomenna olis perjantai, voisin hakea sen särkkiksen rannekkeen. :)

Ilman tätä kipua olis kaiketi ihan ok fiilis.

Tässähän tätä viikkoa kulutellaan. Siihen on tähän mennessä kuulunut suurta ihmetystä byrokratian rattaiden toiminnasta, sulostuksia naapuritalossa, ja ja ja... no, ens viikolla sitten ainaskin mukavaa. Piti olla ens maanantaina työpäiväkin, mutta se peruuntui. Ja ens viikon perjantaina sitten... Särkänniemeen, Särkänniemeen! :D

Remppamiehiä taas kylään odotellen

Näin se keskikesän juhlakin sieltä taas tulla tupsahti. Eilen jo matkustin takasin kotiin Oulusta, ja tuntuu nyt kyllä oudolta olla kotona itekseen. Juhannuksen juhlinta kuuluu alkaneen täällä Impola cityssä, ja itellä ei hajuakaan illan suunnitelmista. Ei kai sitä pahemmin mitään oikein tule tehtyä eikä mihinkään mentyä kun kaikki kaveritkin on aina näin juhannuksena jossain hukkapiilossa. No, koitan olla rauhassa tässä ja hajoilematta sen suuremmin... juhannuksia vaan

Yli viikko kulunut täällä Oulussa. Ja eihän tässä nyt ole kaikki taaskaan mennyt ihan niinkun piti... Paljastui asioita mitä en olis edes halunnut tietää, no isokos yllätys tuo sitten oli. Nyt tässä vaan miettii että miten pystyy vai pystyykö luottamaan kun on kerran saanut kiinni toisen sellasista asioista, selkäni takana.

No, jalkkista oli eilen ohjelmassa ja grillibileet. Sielläkin oli aika, hmmh, mielenkiintosta... Tänään jatkettiin vähän pyöräilykautta vaikka kivut oli melkoset, ennenkun sain taas buranaa heitettyä huiviin. Ihanaa olla nainen.... todellakin.

Koskahan täältä sitten pääsee kotiin ja miltähän se sitten taas tuntuu mennä sinne olemaan yksin? Varmaan pää hajoaa sielläkin asioita miettiessä.