IRC-Galleria

Kyllä tässä tulee vähän semmonen maanantaikappale-olo. Onkohan se ihan totta mitä äiti on kertonut että olen syntynyt tiistaina? Ei tämä mahan kipristely lopu ja niin paljon kun sitä on tutkittukin niin suurimmaksi osaksi on vaan todettu että jaa-a, mitään ei näy.

No, on mulla asiat paremmin kun kaverilla... eilen aamulla yövuorosta päästyään nukahti rattiin ja ajoi ojaan. Tänään sitten tullut jotain kohtausta ja osastolle ottivat yöksi, vaikka soitteli mulle että josko olisin sen luo mennyt häntä valvomaan yön yli.

Huomenna sitten jos sais taas aikaseksi jotain hyödyllistäkin.

Tässähän nämä päivät menee, yksi toisensa jälkeen. Iskä kävi tänään kylässä. Tuli jo suhteellisen aikasin, vissiin ennen puoltapäivää. Toi aikalailla tavaraa, tämän kannettavankin viimein ja sitten käytiin Raxissa syömässä. Iskä meinasi Kassulle, että jospa hän viekin sen kotiinsa. Heh, taisi tykätä koirasta.

Tässä vähän illemmalla sitten kävi nuuttipukkejakin ovella, lauloivat tuiki tuiki tähtöstä ja saivat siitä hyvästä palkaksi karkkia.

Vähän kipristelee masua koko ajan, vaikkei pitäis. Viimeset buranat meni eilen onneksi on panadolia. Kai sitä kohta vois mennä nukkumaankin, mitäs tässä taas muutakaan. Naamakirjassa tuntuu että mun tiloista tykkäillään paljon ja kommentoidaankin, mutta sitten sätissä kukaan ei mulle alota juttelemaan ja jos ite alan niin kukaan ei jaksa kuin vastailla vähän aikaa vähäsanasesti. Kukaan soittelekaan eikä lähetä viestiä. No, ei kai sitten väkisin. En häiritte nyt sitten muita, katotaan koska taas oikeesti jollekin kelpaa munkin juttuseurani.

Aamulla heräilyä 06.30. Sitten alkoi matka kohti Turkua. Kassu jäi kaverille Harjavaltaan hoitoon. Vähän vaikutti koiruus siltä että rankkaa on kokea niin paljon uutta samana päivänä.

No, Turusta sitten Naantaliin. Äiti siellä jakseli jotenkin, vaikka koko ajan mulla kyllä huoli ja paha mieli on siitä, mitkä kortit omalle äidilleni tähän elämään jaettiin. No, vein sitä kampaajalle, sai hiuksiinsa värin ja olin siinä jonkun aikaa muutenkin seurana. Sitten takaisin kotia kohti. Kassu tulomatkalla takasin kainaloon ja olipa sekin tyytyväinen päästessään kotiin, vaikka kuulemma hyvin oli kaikki mennyt.

Ei tässä sitten paljon muuta ole enää tälle päivälle, nyt ollaan vaan ja rauhotutaan. Yöllä on sitten hyvä taas nukkua vierekkäin. <3 Mä olen ihan rakastunut, on mulla paras koira. Kaikkien koirathan niitä parhaita on mutta tämä on se parhaista parhain. Olisipa kaikki tällasia. En ole kyllä todellakaan nähnyt yhdenkään haukun käyttäytyvän näin hyvin.

Katotaan nyt sitten koska se nukkumatti tulee ja vie...

Eilempä minusta tuli taas äiti. Onnellinen koiranomistaja. Koira ei ole koolla pilattu mutta se on vaan hyvä kun en itekään ole. :D Eli Siikaisista eilen illalla tarttui mukaan Chihuahua-poitsu, kohta kolme vee. Annoin sille kutsumanimeksi Kassu. Arkahan tuo vähän on ja ihan ylirauhallinen, kiltti ja hyvin käyttäytyvä koiruus. Ei hauku ollenkaan, luulis että naapuritkin juuri ja juuri kestää sen nyt että mulla on koira.

No, tässähän tämä on mennyt tämäkin päivä muistellessa että millasta se koira-arki onkaan. Kaipa tähän tottuu. :) Nyt pitäs vielä kävästä suihkussa ennenkun alkaa iltarauhottuminen. Harkitsen koitanko vierottaa Kassun heti alkuunsa siitä että pääsee viereen yöksi, vai antasko vaan koiran nukkua mun lähellä niinkun se kuitenkin haluaa...

Eipä ole tänäänkään kovin aktiivinen päivä ollut. Johtuu osittain siitäkin että nukuin taas silleen semireippaasti ja sitten oli puolen päivää keskusteltava henkeviä exän kanssa. No, tulipahan nyt ainakin selväksi muutama asia.

Tuli myöskin tänään huomattua miten tärkeitä kaverit on. Ei hyvää päivää, joskus tuntuu että mitä täällä tekis ilman ystäviä, miten pärjäisi ilman niiden apua. <3 Pitää yrittää vaan näyttää se välittäminen täältäkin suunnasta. Mua hävettää kun en saa ihmisille sanottua koskaan niin herkästi miten paljon niistä välitän vaikka kuitenkin välitän. Jonain päivänä se voi olla jonkun kohdalla myöhästä.

Illan olen kuunnellut musiikkia hempeystasolla siirappivaluupitkinseiniä. Kun tietäs mikä tai kuka tämmösenkin olotilan on saanu aikaan. Tai onhan mulla ehkä pienen pieni aavistus syistä, joita saattaapi olla parikin, mutta mitäs niille sitten tehdään...

Huomenna sitä siivousta kun tänään livistin ja kai pitäs soitella sinne Tampereellekin.

Olo alkaa palaamaan normaalimpaan. Nukuin aamulla reippaasti mutta sallin sen itselleni, kun pari viime yötä on mennyt niin että olen heräillyt aamulla jo kuuden aikaan.

Eipä tässä paljon muuta ihmeellistä ole vielä tapahtunut, päivä kerrallaan. Huomenna taas siivouspäivää ja maanantaina jatkuu asioiden hoito paremmin. Jossain vaiheessa ensi viikolla pitäisi käydä katsomassa josko jo sitten tapahtuisikin jotain vähän ihmeellisempää. :D

Jatketaan viikonloppua...

Noh, ei voi muuta sanoa kuin että ompa taas odotettavaa. :D

Olo on paranemaan päin, joskaan ei vielä ihan normi. Rautaa ja vitamiinia täytyy varmaan ottaa huomennakin. Ja jos sitten jo huomenna pääsisi sinne kaupunkiinkin.

On se vaikeeta tuo nukkuminenkin, tän selän kanssa ja kun aina on kylmä tai kuuma tai joku huono asento. Kai se aikanaan taas helpommaksi muuttuu saada unenpäästä kiinni.

Kai mä tähänkin kirjottelen sitten päivä päivältä kun varmemmaksi käy, vaikka nyt melkosen hyvältä näyttääkin. :D

Semmosta

Joo-o. Heräsin aamulla ennen neljää. Otin lääkettä ja istuin hetken koneella. Takasin petiin, heräsin taas yheksän jälkeen. Loppupäivä meni suureksi osaksi makoillessa kun ei muutakaan pystynyt. Sellasta kipushokkia kroppa taas sai. No, kaveri toi helpotusta illemmalla, vanha kunnon burana teki musta taas ihmisen. On se näköjään pidettävä huoli ettei se pääse loppumaan lääkekaapista päiväksikään.

Eipä tässä tänään sitten paljon muuhun ole osannut keskittyäkään. Ehkä huomenna jo paremmin nyt kun on tuota lääkettä.

Jooh...

Uusi vuosi. Eilinen ilta meni mukavasti, ensin olin koiravahtina hetken kun tuo paras kaveri kävi kaupassa. Sakura oli oikein hienosti. :) <3 Sitten mua tulikin jo toinen kaveri miehensä kanssa hakemaan illanviettoon. Kaupan kautta Harjavaltaan ja siellä alkuilta. Sain paijata kahta koiraa sielläkin ja kuunneltiin musiikkia, yritettiin laulaa karaokea mutta se ei sitten onnistunu, kaveri laitto mun hiuksia ja sitten tultiin vielä kaupunkiin. Istuttiin hetki Havanassa, johon tullessani näin samantien jotain mitä ei olis tarvinnu. No ei siinä kauaa istuttu, mentiin rantaan kattomaan ilotulitus. Se oli oikein hieno. Olo oli kylläkin kuin uitetulla koiralla, sen verran vesikeliä piteli. Tulin sitten jo kotiin ja hyvä niin.

Tänään on on uni maittanu ja särkylääkkeet. Naiselliset olotilat taas huipussaan. Muuten on kyllä oikein hyvä mieli, vuoden ensimmäinen päivä ja virkistävää kun ajatukset ei kierrä kehää kenenkään ympärillä. Oikein hyvä nyt olla vaan itekseen ja rauhassa kunnes on taas valmis johonkin muuhun. Yhden päätöksen sentään tein eilisen johdosta. <3 <3 <3 <3 <3

Niinkun on mulla tapana ollut niin kai sitä voisi taas tähän laittaa semmosen pienen katsauksen menneeseen vuoteen. Ja kuten aina, paljonhan vuoteen mahtuu.

2012 alkoi hieman sekavissa merkeissä Helsingin reissun jäljiltä. Suunnitelmat oli kovat, kunnes tuli taas muutos. Mies löytyi ja seurustelu alkoi. Yritin kovasti sumplia työ- ja kouluasioita. Pieneläinhoitajan opinnot oli mielessä. Oulun reissuja muutama. Ne oli mielenkiintosia, kaikki omalla tavallaan. Siinähän se kevät meni kun toista ikävöi aina.

Äitin tilanne meni eteenpäin, ja se on ollut huolena. Kesällä tuli selväksi, ettei enää kotona oikein pärjää.

Loppukesästä sitten selvisi niitä totuuksia miehestä, erohan siitä tuli. Myös Helsingin reissu tuli käytyä jossa sitten olikin aikamoista... Suunnitelmia oli taas vaikka muille jakaa, ja selvät sävelet, mutta eipä se niin mennyt miten olisin halunnut. Kouluun hain kuitenkin ja pääsin. Tampereella reissasin minkä kerkesin. Ja vähän muutenkin. Enkä niin vähänkään. Koulunkäyntiavustajaksi tie tyssäsi silti melkein alkuunsa onnettomien sattumien myötä. Asuntohakemus Tampereelle on silti vielä sisässä ja muutto pois Porista toivottavasti pian edessä. Loppuvuoteen mahtui vielä suht mukava mutta hiljainen joulu ja hiljaiset välipäivät sekä ylimääräisten ihmisten elämästä pois potkimista.

Eipä kai tuota lyhkäsemmin voi summata. Ei se tylsä vuosi ollut, eipä maar olisi kaikkea tätäkään uskonut tapahtuvaksi vielä toissavuonna.

No, nyt sitten katsotaan taas mitä ilta tuo tullessaan, mikään hillitön bilefiilis ei kyllä nyt ole mutta olishan niitä rakettejakin kiva nähä.

Hyvää Uuttavuotta!