IRC-Galleria

Tässähän tämä on mennyt hiljakseen kotona, lumisadetta pitelee. Aika märkää keliähän tuo on vielä mutta kyllä se talvea selvästikin tekee.

Tänä vuonna sitten tuo pukujen loisto nähdään Tamperetalolla, kun pressan linna on rempassa. Eikö Helsingissä silti olisi ollut paikkoja noille kekkereille? Eipä siellä tänä vuonna tanssita eikä boolia juoda. Konserttia vissiin tiedossa ja jonkinlaista yleistä seisoskelua.

Nyt pukujen tarkistelua.

Huhheijaa, huomenna on jo joulukuu! No onneksi ei näyttäis tästä joulusta tulevan niin ressaavaa kuin mitä se joinakin vuosina on ollut.

Torstaina kävin ostoksilla ja tässähän tämä viikonloppukin menee. Vähän on semmonen olo ettei tiä mitä tässä pitäis, paljon olis tekemistä kun vaan tekis. Mutta joskus se perse vaan liimautuu siihen tuoliin. Melatoniinia kokeilin yhtenä iltana unen saamiseksi, en oikein osaa sanoa toimiko se vai ei, mutta kai sitä vois taas tänä iltana napata.

Mitäs tässä muuten... kaipa huomenna lisää

Mitäs tässä... viikonloppu alkaa taas olla ohi. Muutama hiljasempi päivä tässä on taas ollut. Tänään sentään vielä tässä illemman puolella kävin kattomassa äitiä kun siellä velipoikakin oli piipahtamassa. Ja onhan se maa sen verran valkosta saanut tänään että kai voisi sanoa ensilumen tulleen.

Ajatukset on muuten kiertäneet samaa rataa. Unirytmi edelleen, no, miten sen nyt sanois... vähemmän kunnossa. Onneksi huomenna on taas maanantai ja uusi viikko, saa alkaa katsomaan taas mitä saa aikaseksi.

Hellurei.

Oijoi. Mitäs tähän voi muuta sanoa kun että OIJOI.

Sängystä ylös päästyäni suihkun kauttaa liikenteeseen, olin vähän kahden vaiheilla että menenkö ensin pakkaamaan äidin laukun huomiseksi vai menenkö seurakuntaan kun en ohjelman alkuun ehtisi jos äidillä käyn ensin. No menin kuitenkin pakkaamaan laukun, vähän meinasi vetää naamaa kurjaksi mulla kun en kerinnyt mitään syömään, mutta kun pääsin sinne Hellareille niin ensimmäinen asia ovesta sisään tullessani oli että tervetuloa syömään. Hehee. No kyllä tuolla tiedetään tuolla jossain mitä lapsi tarvii. No söin siinä ja samaan pöytään tuli semmonen nuori pariskunta Tampereelta. Mukavia kovin ja juteltiin siinä ruuan, kakun ja kahvin lomassa.

Sitten alkoi se muutaman tunnin ylistys-sessio, mistä ei sitten vauhtia puuttunut. Siellä oli mustia ihmisiä vetovastuussa, amerikastakin, joten meno oli sen mukasta. Ei ollu paljon lupa istuskella, eikä kyllä tehny mielikään. :D Ihanaa. Vettä autiomaahan.

Huomenna sitten aikasin aamulla kohti Kuhmoisia ja mummulaa. Huhhei, pitkästä aikaa. Tässähän se sitten menee.

Mitäs tässä. Viikonlopun alottelua.

Toissapäivänä kävin äitiä taas käyttämässä kaupassa ja sitten sieltä tullessa menin vielä kirjastoon morjestamaan kaveria. En vaan tiennyt että se odotteli siinä seuraa, sillä oli treffit parin amerikkalaisen mormonitytön kanssa. No kai siihen minäkin sitten juutuin, tulipa juteltua mielenkiintosia. Antoivat kirjansakin mulle, mutta jostain syystä nyt tuntuu ettei mun sitä ole kyllä mikään tarvis kuitenkaan lukea.

Eilen kävin uudestaan kirjastossa, hain vähän akvaariokirjallisuutta, kun tuli nyt semmosesta innotuttua. Eihän siinä nyt muuta ole kun että mahtaako tähen mahtua satalitrasta tähen mun kämppään ja kyllähän siihen vähän rahaakin tarvis säästää.

Tänään olen ollut ihan vaan kotosalla, kun viikonlopun saakin sitten luuhata. Huomenna olis tarkotus mennä tutustumaan hellareiden meininkiin, ja sunnuntaina reissu keskisuomeen mummua ja tätiä katsomaan. Katsotaan mitkä itkujuhlat niistä nyt sitten tulee kun tuo äiti on niin herkkä tällasissa asioissa.

Eipä tässä sitten muuta, Traviania pelailen. Ens viikolla taas jotain uutta kai.

Siivoilin tänään ja odottelin iskää kylään mutta ei ne jaksaneetkaan sitten tulla. Kattelin voice of kidsin finaalia ja onhan ne jo mukulat nuorina jo melkeen valmiita esiintyjiä. Kaipa tuon oikea lapsi voitti. Tai teinihän se jo lähes.

Tässä illalla kyselin naamakirjassa porukalta, että missä ammatissa ne mut näkisi luontevimmin. Vastaukset ei olleet kovin yllättäviä, mutta kyllä ne kauniit sanat pisti ihan häkeltymään mitä sinne kirjoteltiin.

Jospa huomenna jaksais jo tosiaan ottaa itseänsä niskasta kiinni ja pistää noita paperitöitäkin taas tehden.

Mitäs tässä nyt sitten.

Suhteellisen hiljanen elo jatkuu. Pitäs kai taas jossain vaiheessa taas aktivoitua ja tavata ihmisiäkin. Vaikka tosin...

Perjantai-iltana tuli lähdettyä ensimmäisen kerran tarkastelemaan Turun yöelämää. Kavereita siihen ilmestyi onneksi mukaan pari kappaletta ettei tarvinnut ihan yksin hillua. Fortesta löytyi sitten vähän muutakin seuraa. Kotiin pääsin aamuyöstä ja mikäs siinä, semmonen sopivan rauhallinen halloweenin juhlimis-ilta.

Lauantaina oltiin äidin luona minä, sisko ja sen lapset. Kummityttökin osaa kyllä tuon kiukuttelemisen taidon. :D

Nyt sitten taas viikkoa aloteltu tietenkin vähemmän kohdillaan olevan unirytmin kanssa. Eipä tuo mikään yllätys näillä ilmoilla. Kaipa se taas tästä korjaantuu.

Tässähän ne menee. Tänään käväsin taas äitiä kattomassa, sitten syömässä ja kotona aloin miettimään että pitäskö sitä huomenna lähteä pitkästä aikaa viihteelle. Halloween-viikonloppu ja kaikkea. Väkeä voi kyllä olla liikenteessä enempi kuin minä vaan.

Vuokraisäntä kävi putsaamassa ilmastointilaitettakin aamupäivällä ja ja... eipä tässä tänään sen kummempia. Luultavasti viikonloppuna tulee taas kirjoteltavaa, joten siihen asti...

Tämmönen tavallinen päivä taas. Äitiä kävin morjestamassa. Nyt sitten vaan odotellaan syysmyrskyä, Tanskassa jo ainakin tappanut ihmisiä. Pitäisi lähitunteina rantautua tännekin. Kaipa se matkalla laantuu.

Eipä tässä kotona hiljakseen olossa muuta vikaa ole kuin että ehtii kyllä liikaa miettimään kaikkea.

Eipä kai muuta tänään...

Eilen sitten oli taas semmonen Helsingin reissu, jäi tällä kertaa kyllä taas aika lyhkäseksi. No kerkisimpähän näkemään siskot ja niiden lapset, kummilikka ja siskonsa olivat oikein nättejä päivänsankareita. Onnistuin kippaamaan kakkupalasen matolle. Takasin tullessa oli onnibussissa aika unelias tunnelma.

Tänään on ollut aika mitäänsanomaton päivä. Ulkona märkää, tuulista ja harmaata, päikkäreillekin vaivuin ja tuntui että joka paikkaan sattuu. Hiljastakin. Kyllä se sitten tässä iltaa kohti vähän parani. Kai maar tällasiakin päiviä sekaan mahtuu kun tämä elo on muuten ollut niin hulinaa. Tekee hyvää vähän rauhottua.

Huomenna sitten taas uuden viikon alotus...