IRC-Galleria

No niin. Hautajaiset ohi. Olihan se kaunis tilaisuus. Paljon kauniita kukkia äidille. Ihana oli nähdä kaikkia sukulaisia, ne tuntuu nyt entistä läheisemmiltä vaikka ei näin ikävissä merkeissä ole ennen kokoonnuttukaan. Oli tosi kiva viettää siskon ja perheensä kanssakin aikaa semmosen muutaman tunnin automatkan verran. Ja aika erikoista oli että illalla Espoosta Turkuun bussimatka ei maksanu mulle mitään.

No tänään sitten onneksi taisi olla sekin päivä että asuntoasiassa onnisti viimein. Varmuuden asiasta saa sitten tiistaina kun pyörähdän taas siellä Tampereella.

Tässä nämä päällimmäset taas...

Vai meniköhän tuo nyt ihan oikein. Lapsuuteni täällä asunut enkä osaa murretta.

Terkkuja Laitilasta siis. Täällä iskän luona olen yötä, yksin tosin kun iskä on nyt muualla. Olihan se hassua käpötellä tuolla pimeässä tuo lapsuuden koulutie ja maisemat läpi, räntääkin rätkii.

Huomenna olisi sitten aamulla lähtö kohti Kuhmoisia. Raskas päivä tulee varmaan mutta onneksi siellä on siskot ja tädit ja serkut sun muut.

Eipä täällä mitään hätää muuten, kun vaan osaisi mennä nukkumaan ajoissa...

Tässähän tämä menee, flunssassa. Vähän on ikävänpuoleinen olo mutta kai tästä hengissä selvitään, onneksi kuitenkin nykyään niin harvoin on tämmönen lenssukaan päällä.

Asuntoasiat vaan vähän junnaa paikallaan, kun ei ole sitä omaa kotia vielä tullut vastaan. Niin ja tulihan sitä odotettua sähköpostiakin töiden suhteen, muttei siinä mailissa nyt vaan sitten lukenut sitä mitä olisin halunnut. :/ No ehkä jos joku vielä peruu töihin tulemisensa... ehkä...

Nyt pitäs miettiä että koska siellä tampereella taas pyörähtäis ja lauantaina olis se surullinen reissu tiedossa. No eipähän siinä, sitten on sekin ohi.

En tiedä, ei kai tässä nyt tänään sen kummempia..

Morjes. Ei tässä nyt ihan parhaimmillaan ole oltu viime päivinä, erinäisistä syistä on vaan kotona ollu ja nukkunut. Paitti torstaina, käväsin Tampereella työhaastattelussa. Voi elämäni kevät että mie toivon että nyt tärppäis. Siellähän se päivä meni tutuissa maisemissa, abit ajeli, heitteli karkkeja ja mölysi.

Ei tässä nyt oikein ole muuta kun odottaa että päivät kuluisi. Ensi viikolla saa tietää sitten miten sen työpaikan kanssa käy ja viikonloppuna pitäisi siunata äiti haudan lepoon.

No sellasia. Ehkä huomenna lisää.

Tänään on semmonen olo ollut että mikään ei huvita ja mitään ei jaksa. Torkahdellut pitkin päivää. Aivan ihme olo. Jotain pientä sitten yritin tässä kotona edes räpeltää.

Kyllä sitä huomenna olis jo pakko taas päästä liikenteeseen. Olis vielä äidin hautajais-asioita ja muitakin asioita.

Siellä jossain on se semmonen aika tärkeä josta ei ole nyt tänään kuulunut mitään. Toivottavasti kaikki on hyvin ja paranee pian.

Mitäs tänään. No aika hiljasta. Pientä tavaroiden järjestelyä vaan. Pitäs keksiä huomiseksi missä mun ammattitutkintotodistus on. Voi olla että sitä tarvittais pian. Asunto-asioita jännitän. Mihinkähän asuntoon sitä sitten lopulta päätyy... en malta odottaa että pääsen KOTIIN. Ehkä tuo ensi torstai jotain ratkasee. Toivottavasti.

Ei kai tässä muuta kun alottelemaan huomenna uutta jännää viikkoa...

Tänään piti lähteä käymään Skanssissa kun ei mun mokkulani sitten sisältänyt sen enempää sitä "nopeeta" aikaa. Onneksi sain toisen kortin.

Mitäs muuta tässä tänään... ehkä vähän jotenkin parempi olo kuin eilen, mutta kun mä vaan olen aina tällanen mietiskelijä. Aina pohdin syntyjä syviä. Olishan tässä ohjelmaa taas tuleville päiville, lähinnä odotan tota torstaita...

Semmosia

Ja viikon loppukin. Näin se taas on perjantai. Tuntuu että AINA on joko maanantai tai perjantai.

No, tässähän tämä viikko on mennyt totutellessa ajatukseen että äiti on poissa. Uimassa olen käynyt pari kertaa ja hautajaisia on siskojen kanssa järjestetty. Eilen äiti laitettiin sitten arkkuun, ja vähän pelotti mennä sitä katsomaan, kun en oikeastaan ollut ennen edes kunnolla nähnyt kuollutta ihmistä. No siinähän se kauniisti nukkui kun oli laitettu, oudoltahan se tuntui sitä katsoa mutta silitin hiuksia ja sanoin että hyvää matkaa.

Tampereelta on tullut muutama asuntotarjous, katsotaan nyt sitten mitähän tästä tulee.

Tänään kaiketi semmonen hissumpi päivä sitten.

Kai tuo otsikko jo aika lailla kaiken kertoo. Elikä tänään loppui taistelu, loppui kipu ja tuska, pelko ja kaikki muu. Vaikean sairauden väsyttämänä äiti antoi periksi aamulla, ja siirtyi sinne missä ei enää kuolemaa ole.

No, arvatenkin tässä on ollut aika lailla pallo hukassa ja pää sekasin tänään. Vilunväreet on menny ja mahaan sattuu ja mitenkään päin ei ole oikein hyvä olla. Kyllä se fyysinen puoli alkaa aina oireilla vaikka aivot ei vielä ihan täysin ole tapahtunutta ymmärtäny. Kaipa se isoin suru jää sinne hautajaispäivään sitten kuitenkin. Outo olo on vaan ajatella että enää en voi äidille kertoa niitä kaikkia pikku juttuja, nauraa sen kanssa ja muuta...

No, huomenna katotaan mikä olo.

Hyvästi äiti, hyvää matkaa pilvenreunalle.

No niin. Tässä on nyt taistelu vaan tiivistynyt, äiti menee nyt jo siinä pisteessä että en tiedä miten kauan kestää enää. On se rankkaa nyt ja ei aina tiedä mitä sitä sanoisi tai tekisi.

Eilen sen jälkeen kun kävin äitiä katsomassa, käväsin syömässä myös Raxissa. Soiteltiin siskojen kanssa, ja tässä kotonahan on iltasin tullut juteltua taas semmosen ihan mielenkiintosen ihmisen kanssa. Tietenkin se on tuolla rapakon takana, mutta meinasi että ei olisi kovinkaan iso ongelma hänelle tulla Suomeen. Mitenkäs niiden kaukosuhteiden kanssa on tähän asti aina käynytkään... kun nyt osaisi olla ajattelematta ja odottamatta liikoja ennenkun on ainakin ihan livenä nähnyt toisen.

No huomenna taas sitten liikenteeseen, tarkistamaan äidin vointi, ja jos kaikkea semmosta pientä ohjelmaa kehittäis.