IRC-Galleria

Käytiin eilen Helsinskissä shoppailutrippailulla. Etäisyys peiton alta junan penkkiin oli muuten 50 minuuttia, mikä kolmen yövuoron jälkeen neljän tunnin unilla oli vallan loistava suoritus. Tältä unikeolta taisi olla oma ennätys.

Mutta asiaan. Rautatieasemalla siellä eteläisimmässä pisteessähän ei saa enää tupakoida. Joku pälli on keksinyt loistoidean, savuton rautatieasema, whipii! Kävihän se tietysti vituttamaan. Kaisaniemeen junan himmaillessa muistettiin asiasta jo junassa kuuluttaa, että saavumme savuttomalle vyöhykkeelle, kiitos huomaavaisuudestanne. Jasså. Jokainen palkki ja mainostaulu oli teipattu täyteen kylttejä, missä röyhyke oli vedetty yli punaisella poikkiviivalla. Tekstitaulut aseman sisällä ja jatkuva asiasta kuuluttaminen sekä suomeksi, ruotsiksi, että englanniksi muistuttivat, että tupakointi tekee sinusta suuren maailman rikollisen. Toitotuksesta ei voinut välttyä. Moiseen oli päädytty kuulemma sen vuoksi, että savu jää kiertämään laiturialueen katokseen ja saastuttaa kanssamatkustajia. Katosalue on niin valtava, että pistää miettimään, kenen nenään savu jää pyörimään.

Tupakoitsija maksaa huomattavasti enemmän valtiolle omasta pussistaan kuin tavallinen veronmaksaja. Tupakan verotusta nostetaan jälleen. Kuitenkin valtio kiittää saamastaan lisätulosta vaikeuttamalla meidän kuningasasiakkaidensa elämää. Ovatkohan miettineet, mitä tuloille tapahtuisi, jos kaikki lopettaisivat yhtäkkiä tupakoinnin, koska siihenhän tässä koko ajan tähdätään kaikkine korotuksine ja rajoituksineen? Ensiksi muuttuivat savuttomiksi ravintolat, sitten työpaikat, nyt rautatieasemat (varmasti muutkin asemat tulevat mukaan hankkeeseen perässä).

Työpaikallani kiellettiin pari vuotta sitten tupakointi - koskien myös kahvi- ja ruokataukoja, jos joku onnekas ylipäänsä pystyy sellaisen jossain vaiheessa kahdeksantuntista päivää pitämään. Mielleyhtymä tietysti on, että mikäs siinä, kävelee tauolla vaan ulos talosta johonkin, koska taukohan ei kuulu työaikaan. Ei. Vaikka menisit Tampereelle "taukosi" aikana, et saa polttaa. Hommaa on tehostettu rajojen ulkopuolelle, talon ympärillä on savuton vyöhyke. On määritelty tarkkaan, missä kohtaa kaupunkia saat sytyttää tupakan lähtiessäsi töistä tai mille kadulle tumppi on pudotettava tullessasi töihin. Moinen rajoitus uloittuu myös yhtymän järjestämiin koulutuksiin (missä tahansa, ei siis omassa talossa), palavereihin ynnä muuhun, mistä nyt vaan satut palkkaa saamaan. Siinähän on hauskaa kuulla asiakkaalta pakkas- tai sadepäivänä, että voi voi, kun joutuu menemään ihan peräti ulos asti tupakalle. Voi voi, kun menisin oikein mielelläni!

Tätä on kuulemma siis kysytty työntekijöiltä, ja he halusivat näin. Mara-alan työntekijät halusivat työajakseen täyden tupakointikiellon? Kuulostaa hiukan epämääräiseltä. Baaritiskillä asiakkaiden päin naamaa tupruttelu vedettiin vähän yli rajojensa. Ja minulta ei kysytty ainakaan henkilökohtaista mielipidettä, kuin vasta jälkikäteen. Jos olisin kieltäytynyt, se olisi tarkoittanut potkuja. Ja nyt en siis saa enää polttaa edes Helsingin rautatieaseman edustalla!

Kadulla silloin tällöin vastaan lyllertää joku paikallinen liisahyssälä, joka tuijottaa paheksuen tai tukehtuu itseaiheutettuun yskänkohtaukseensa kun näkee minut ja tupakkani onnellisena ja vapaana sipsuttelemassa. Muutama samankaltainen alkaa sättiä kovaan ääneen ohimennessään, mutta ei päin naamaa, koska ihan siihen ei uskalleta lähteä. Oma mielipide katujen pahiksille on kuitenkin tuotava sivumennen julki. Olen saanut todistaa vierestä bussipysäkillä suoran hyökkäyksen yhtä tupakoitsijaa kohtaan. Katossyndrooma iski mummoon. Ja hauskinta oli, että kyseinen rikollinen oli ollut katoksessa tupakkansa kanssa ennen mummoa, mutta mummon oli pakko tunkea tupakansavun keskelle. Että teki mieli potkaista, mutta ei yhtään tupakkaa. Silti päädyin väkivallattomampaan ratkaisuun, ja ihan vaan vittuillakseni, pistin myös tupakiksi samaisessa katoksessa.

Olisin halunnut keskustella samassa yhteydessä myös vanhojen tätien tukehduttavista hajuvesistä (jossain toimistoissa muistaakseni hajuveden käyttö on jo kielletty, good for you!) ja bussikatoksissa sekä eritoten hississä piereskelystä, mutta jätetään ensi kertaan...

Kohta kielletään siis tupakointi myös kadulla, ja sinne tänne rakennetaan meitä täriseviä raunioita varten säälistä muutama tupakkahuone Japanin malliin. Kopperot duunataan verovaroilla, mistä savuttomat, eli "paremman luokan" kansalaiset saavat kauhean tupakkayskän. Että heidän verovaroillaan semmoisia! Mietitäänpä hetki niitä verovaroja.

---

Ei vittu, menen tästä parveketupakoimaan, kyllä, niin kauan kuin saan edes siitä ilosta vielä toistaiseksi nauttia!

Postin mukana luukusta lattialle lävähti pari epämääräistä kirjettä...en uskalla koskea...on varmaan jotain perunaruttokirjeitä...eivätkä ole osoitettu minulle...mutta tunnen käsialan...valitettavankin hyvin...jotain paskaa on taas luvassa...eikö se lopu ikinä....

...mitä vitun asiaa sillä muka vielä on? Mä luulin pääseväni eroon kaikesta muusta, paitsi sen henkisistä ongelmista, jos ne ovat periytyviä. Ja alkaa tuntua siltä, että ne ovat... *****, ihanat pullan tuoksuiset äidit.

Lukkoseppä oli asiamies, alle puoli tuntia meni ja koko toimitus tapahtui ovi suljettuna. Kaakatus kaikui ympäri maita ja mantuja jo heti kahdeksan jälkeen. Taisi rouvaa jännittää, kun taloyhtiössä oli tapahtumassa jotain, ja siitä tiedotettu jo etukäteen. Yhdeksän maissa hän olikin häätämässä etupihaa (lue: koko vilkasta pääkatua) tyhjäksi autoista, että lukkofirman auto mahtuu talon eteen. (Siinä ei saa sitäpaitsi edes oikeasti pysäköidä, paitsi väliaikaisesti.) Vaihdon piti alkaa kymmeneltä.

Putoilin sohvalla, kun kuuntelin. Naisääni kuului taukoamatta oven takaa, mies silloin tällöin pääsi sanomaan sanasen sinne ja sanasen tänne loppumattoman tarinan väliin. Sukuhistoriat, aamupäivän tapahtumat ja iltapäivän suunnitelmat tuli käytyä läpi. Myös sukulaiselle käynyt paha tapaus käytiin yksityiskohtaisesti läpi. Kahvi lensi Hämeen Sanomille siinä vaiheessa, kun hän alkoi keskustella lukkomiehen kanssa seksin kaloreitakuluttavasta vaikutuksesta, oli kuulemma tarve laihtua --- etsiköhän jäseniä omalle Pa(i)nonvartijat-ryhmälleen?!!!

Loppukaneetiksi hän kertoi menevänsä vessaan ja häippäsi.
Pitää kyllä tunnustaa, että kuulin aika paljon enemmänkin kuin tarpeeksi. Reikä ulko-ovessa ei pahemmin vaientanut. Lukkoseppä-raasu.

Ah pian on vapaat taas pidetty... pelottaa mennä töihin huomenna, kaikki on ihan totally messed up. Ja se superhiihtäjä voi olla siellä taas kytiksellä (toivottavasti ei)! Pelottaa myös herääminen ylipäänsä; lukonvaihtopäivä aamulla klo 10 alkaen. Voi vaan kuvitella, kuka pitää seuraa lukkosepille ja tunkee varmaan taas sisälle meille, kun ovi on auki. Voihan Satanas Luciferi.

Tai niinkuin tänä aamuna heräsin: Topi Sorsakoski feat naapurin täti & Agents: Salattu suru, volat kaakossa nuotin vierestä. Nousin ylös - jalat petti alta ja muksahdin naamalleni suoraan Banziitin lattialla lojuneeseen lätkäkassiin. (Onneksi ei sisältänyt enää lauantaisia pelikamoja =:O ) ei käsitä, missä Z-asennossa olin nukkunut, koska ennen ei ole noin käynyt. Ihan puuduksissa. Pystyin vain repeilemään keskenäni hetken aikaa lattialla...

No, onhan tässä vielä aikaa keräillä. Kai.

Tylsää.. no niin no... teenpä tämän pelkällä Depeche Modella, kun sitä tässä luukutan...

Laita musiikkisoittimesi sekoitukselle.
Joka kysymyksen kohdalla painat seuraavaa biisiä ja vastaat kysymykseen biisin nimellä.
___

1:

Mitä äitisi sanoo huudettuaan sinulle? "Mercy in you"
Isäsi tökkää sinua päähän ja sanoo: "Sweetest perfection"
Kulkuri kävelee luoksesi ja sanoo: "Easy tiger"
Paras ystäväsi tönäisee sinua käteen ja sanoo: "Agent Orange"
Törmäät pahimpaan viholliseesi ja hän sanoo: "Clean"
Yöllä vastaan tulee kadulla muukalainen: "Stripped"
Juokset kotonasi, kun veljesi pysäyttää sinut ja sanoo: "Judas"
Näet lemmikkisi ja sanot: "To have and to hold"

2:

Mikä laulu kuvaa...

elämääsi: - World in my eyes
ystäviäsi: - Never let me down again
perhettäsi: - Breathe
ihastustasi/tyttö/poikaystävääsi: - New life
vihollistasi: - New dress
uskontoasi: - (nyt jos tulee Personal Jesus, niin mä...!!!) See you
seksuaalisuuttasi: - It doesn´t matter two
seksielämääsi: - Little 15
persoonallisuuttasi: - Damaged people
ulkonäköäsi: - John the Revelator
___


3:

Elämäni soundtrack, eli mikä biisi soi taustalla, kun...

Elämäsi leffa alkaa: - Comatose
Heräät: - Everything counts
Hengaat kaveriesi kanssa: - Black day
Sinä ja vihollisesi alatte taistella: - Black celebration
Menet treffeille ihastuksesi kanssa: - I feel you
Suutelet häntä ensimmäistä kertaa: - Lilian
Tulet kotiin ja sisaruksesi ovat pistäneet huoneesi päreiksi: - Strangelove
Menet nukkumaan: - Freelove
Masennut: - Condemnation
Yrität itsemurhaa: - (tule, Barrel of a gun...) In your room
Hautajaistesi aikana: - I feel loved
Hautajaisvastaanottosi alkaa: - People are people
Lopputekstien aikana: - Precious

Ryhdyin eilen myös ruokakriitikoksi tässä kaiken muun ohella. Viime kauppareissu meni nähtävästi vähän alle riman, ja illan gourmet-aterian jäljiltä sieluuni jäi lähtemättömät arvet. Ostin nimittäin lempparituotteen sijaan hetkellisessä mielenhäiriössä Mummon Muusia.

Katsoin tarkasti valmistusohjeet ja toimin tasan tarkkaan ohjeen mukaan. Ihmettelin jo vedenkeittovaiheessa paketin takakannesta silmille hyppäävää lausetta: "lisää halutessasi suolaa ja muita mausteita". Mitä mausteita muusiin yleensä laitetaan? Paprikajauhetta? Chiliä? Kanelia? Tuo lause kaihersi mieltä, kun sekoittelin muusijauhetta veteen. Vaniljasokeria?

Viiden minuutin odottelun jälkeen kävin kattilaan kiinni ja vispilä kädessä olin valmis syöksymään herkun kimppuun. Mitä helvettiä? Herkullinen ja tyylipuhdas paskan aromi tulvahti nenään kannen raosta. Seos näytti ja tuntui tapettiliisteriltä. Suositeltu vispaaminen ei tehnyt koostumukselle mitään. Itseasiassa haju oli niin ällöttävä, etten viitsinyt kauaa yrittääkään. Lisäsin mausteet, tällä kertaa suolaa ja oliiviöljyä. Vahvan makuinen ja tumma ekstravirgin-oliiviöljy pelasti nimittäin viimeksi kaiken, mitä pelastettavissa oli, kun herjalla kokeilin Extra-halpismuusia. Se näytti myös samalta kuin tämä, lopputulos oli...siedettävä?

Lisäsin vielä hiukan oliiviöljyä.

Lopulta, kun oliiviöljyä oli kaksi desilitraa puolen litran "muusissa", luovutin. Ominaistuoksu tunkeutui edelleen iloisesti läpi oliiviöljyn. Eihän se näin pahanmakuista voisi olla, olihan se herttinen sentään Mummon muusia. Lähestulkoon suomalainen brändi, tai jotain.

Nostin muusia tyytyväisenä - ehkä hiukan epäileväisenä - kauhallisen salaatin ja lihapullien seuraan. Salaatinkastiketta ja ketsuppia. Voilá!

Ja nam saatana. Siltähän se maistui, miltä tuoksuikin. Mummolan puucee feat mummon kutoma villasukka, joka on kököttänyt mummolan vintillä 20 vuotta pahvilaatikossa. Eli kyllä tuli mummo mieleen, mutta ei muusi. Siis hetkinen? Jos resepti on oikeasti jonkun mummelin kehittämä, niin selväksi kävi ainakin, ettei kyseessä oleva henkilö ole minkäänlaista kotitalouskoulua käynyt. Totesin kuitenkin, että onhan sitä jotain syötävä, ja kun kotonakin on opetettu, ettei ruokaa saa jättää - sotkin kaikki lautasella nököttäneet ainesosat yhteen. Mummo opetti, että olin auttamattomasti väärässä. Edelleen. Nyt jo salaatti ja lihapullatkin maistuivat samalta scheisseltä. Ei helvetti.

Aamulla kun heräsin, olo oli järkyttävä. Flunssa, päänsärky, tukkoinen olo ja kuume aikovat siis selättää minut reilun viikon taistelun jälkeen. Tämäkin vielä. Varmaan johtui siitä muusista. Julistan Mummon muusin tästä päivästä totaaliseen boikottiin.



(Ei vaan, seuraavan kerran, kun tapetoin, tiedän kyllä, mistä käyn hakemassa liisterin...jos haluan seiniin mummolan tuoksun)

Okei, tiedän, että kysymyksessä on kymmeniä vuosia vanha talo, mutta kuinka saatanan monta päivää pitää pöristää kilpaa niitä vitun porakoneita? Ihan just lähtee järki. Seinään ja kattoon tulee varmaan joka päivä uudet 150 peepholea. Onneksi alakerrassa ei ole asuntoja. Jos joku teistä perhanan nilleistä poraa yhteenkin sähköjohtoon tai vesiputkeen (mikä on enää vain ajan kysymys) niin vaadin sellaset korvaukset, että teiltä kaikilta lähtee eläkesäästöt. Onko tämä enää laillistakaan?

Kiva asua Edamjuustossa.

Ostan kohta katuporan, ja sit katotaan kuka nauraa ja kuinka paljon.
Varoitus: tapahtuu todella pian, jos porat ei vaikene huomenna vähintään tunnin ajaksi alkaen klo 21.

Se on tutkinut nähtävästi miten Lika&Törky liikkuu.
Jäteauto meinaan kävi just. Ei voi olla sattumaa.

Suomalaisen metallin kärkinimiin lukeutuva Amorphis suuntaa syyskuun lopulla 21 keikkaa käsittävälle Amerikan kiertueelle. Marraskuussa Amorphis sulkeutuu Sonic Pump Studiolle työstämään seuraajaa kultaa myyneille Eclipse- ja Silent Waters- albumeille. Seuraava Amorphis-levy näkee päivänvalon ensi keväänä. Tulevan materiaalin teema pyörii taivaankannen takomisen ympärillä ja tarjoaa erittäin vahvan eeppisen kokonaisuuden, infoaa yhtye.
>>>>>>Kaupunkiuutiset 10.9.2008>>>>>>





No perkele.

Herätyspiipityksen kanssa kilpaa makuuhuoneessa kaikui iskelmäradio. Sammutin sen toisen niistä epämiellyttävistä meluista, minkä kykenin, nousin ylös ja hiihdin kuin zombie kahvinkeittimen kautta tupakille parvekkeelle silmät ristissä. Kaupungin työmiehet olivat vihdoin tulleet saattamaan talon nurkalla viikon verran olleen kadun reunan tasoituksen päätökseen. Miesten äänten ja kolinan yli kuitenkin alkoi kaikua tuttu, noita-akkamainen räkättävä ääni. Hymyilin omahyväisesti ja istahdin aikomuksenani sytyttää aamupölli. Kuuntelin "keskustelua", eli naapurin sontiaismolottaja avautui mm. historiallisesta avioerostaan ja kohtelusta, mitä hän on saanut taloyhtiössämme osakseen työmiesparoille, jotka olivat jo täysin aseistariisuttuja tehdäkseen tälle häiriölle mitään. Alkoi säälittää. Ei tarina, saati tarinankertoja, vaan tämänaamuiset uhrit. Mutta miksi iskelmäradio soi edelleen? Ilmeisesti tullut niin kova kiire ulos kyttäämään, että boosterit olivat jääneet auki.

Ääni alkoi yhtäkkiä lähestyä. Kylmä hiki nousi pintaan ja melkein tukehduin tupakansavuun. Kurkkua alkoi kuristaa. Ahdistus oli jotain David Lynch potenssiin kymmenen...tai totuushan on, että leffaa katsoessa kuitenkin alitajuisesti tietää olevansa turvassa? Näinkö tässä taas kävisi, mietin. Rauhoittelin itseäni, enhän ollut törmännyt tähän psy-vampyyriin viikkoihin. Vetäydyin kerälle puutarhatuoliin, ettei pahuus saavuttaisi jalkojani parvekkeen etuseinän ja lattian välisestä raosta saati havaitsisi pientä pörröistä takkutukkaani yli kaiteen. Yhtäkkiä kuului kova pamahdus ja putosin tärisevänä hermorauniona tuolilta ja melkein törkkäsin itseäni tupakalla silmään. Keräillessäni itseäni maasta kurkistin varovasti parvekkeen etuseinän ja lattian välisestä raosta...se saatana tonkii taas roskiksia!

Pihalla tapahtui hänen ymmärrykselleen kuitenkin aivan liikaa kaikkea yhtaikaa, ja eräänlainen kontrollin menetys oli havaittavissa, nimittäin keräyspaperilaatikon kansi jäi selälleen, kun hän kipitti pökkelöjaloillaan taasen työmiesten luo. Tämä pelasti minut, ja pääsin sujahtamaan turvaan sisälle.
Missä menee se raja, että ihminen pysähtyy, ottaa peilin pikku kätöseensä ja miettii, onko kenties itse mitenkään aiheuttanut kohtelun, minkä saa osakseen? Toivon (rukoilisin, jos olisin uskossa), että se raja on 20 vuotta tässä talossa. Nimittäin täyttyy ensi vuonna.